Kirjautuminen

Tammikuista kirjolohta ensijäiltä

Käyttäjän arvio:  / 3
HuonoinParas 
Share

Kirjolohi on koko kansan kala, jota istutetaan niin järviin kuin myös virtaaviin vesistöihin kalastajien iloksi. Melkeinpä jokaiselta paikkakunnalta löytyy istuta-ja-ongi –lampi, jossa kirjolohta voi kalastaa läpi vuoden. Ja mikä parasta, kalat on istutettu ruokakaloiksi.

Pienet kirjolohilammet saavat usein jääpeitteen aikaisessa vaiheessa talvea, jolloin kaunis lohikala tarjoaa pilkkijälle hauskaa, joskin välillä yllättävänkin haastavaa kalastusta silloin, kun ahven- kuha- tai muille kalapaikoille ei vielä pääse.

Millainen on tyypillinen kirjolohilampi?

Tyypillinen kirjolohilampi on muutaman hehtaarin kokoinen metsälampi, jonka alkuperäiseen kalastoon kuuluvat pääosin ahven, hauki ja särki sekä muut pienet särkikalat.

Kirjolohen käyttäytyminen

Kirjolohi on vierasperäinen laji joka ei lisäänny Suomessa (joitain poikkeuksia on) ja siksi se soveltuu hyvin istutettavaksi varsinkin varta vasten kirjolohikohteiksi suunniteltuihin lampiin ja pieniin järviin, jotka eivät ole yhteydessä muihin vesistöihin.

Koska kirjolohen esiintyminen on istutusten varassa, on ennen kalareissua hyvä selvittää suunnitellun kalastuskohteen ylläpitäjältä että lammessa tai järvessä ui kalaa eli että sinne on tehty säännöllisiä istutuksia. Tyhjää on turha lähteä onkimaan.

Usein tieto löytyy kalastuskohteen tai kunnan omilta sivuilta tai paikallisen ELY-keskuksen kautta. Kannattaa myös painaa mieleensä paikat, joihin on aiemmin istutettu kirjolohia, sillä istutukset tapahtuvat pääsääntöisesti aina samoille paikoille.

Kalastustaktiikka

Kun kalastuskohde on päätetty, tulisi kalat löytää mahdollisimman nopeasti. Usein kirjolohet uiskentelevat löyhissä parvissa kiertäen lammen reunoja ja penkkoja. Kalat voi löytää kahta eri taktiikkaa hyödyntäen:

a) joko valikoidaan paikka, johon jäädään sinnikkäästi odottamaan kalojen saapumista kohdalle

b) kaloja aletaan etsimään aktiivisesti liikkumalla

Aktiivisessa liikkumisessa täytyy ottaa huomioon jäätilanne, etenkin tällaisena lauhana talvena yllättävissäkin paikoissa saattaa olla heikkoa jäätä.

Pohjanmuodot, kuten patit ja karikot kannattaa myös kalastaa tarkkaan, sillä ne vetävät usein kaloja puoleensa. Tyypillisesti kalat uivat välivedessä tai heti jääkannen alla, mutta on niitä saatu pohjan tuntumastakin joten koko vesipilaria kannattaa kalastaa.

Kannettava pilkkikaiku on suurena apuna

Kannettava pilkkikaiku on, kuten kaikessa pilkkimisessä, iso apu kalojen löytämisessä. Kaikuluotaimia löytyy eri merkeiltä ja uusimpina ovat ns. heitettävät kaikuluotaimet, joita voidaan käyttää myös pilkinnässä, jolloin älypuhelin toimii näyttönä.

Kaiun avulla nähdään mainiosti kalojen aktiivisuustaso eli se, seuraavatko kalat viehettä vai ohittavatko ne sen passiivisina. Kaikuluotaimen käyttöä kannattaa opetella rauhassa ja tehdä säädöt mieleisekseen, jotta laitteesta on suurin hyöty.

 

Välineet

Kirjolohen pilkkiminen ei ole erityisen vaativa laji välineiden suhteen. Aktiivipilkkimiseen kelpaa mikä tahansa jäykkäkärkinen, mutta kevyt pilkkivapa ohuehkolla siimalla. Sopiva on 0,12-0,16 mm paksuinen monofiilisiima morri- ja liitsivavoissa ja 0,16-0,20 mm monofiili pilkki- ja lusikkavavoissa.

 

Vieheiksi sopivat liitsit, morrit sekä pienet tasapainopilkit, pystypilkit ja lusikat. Liitsejä ja morreja on hyvä käyttää varsinkin silloin mikäli kala on ollut hieman kauemmin lammessa. Vieheen värimaailma saa olla räikeä, luomuvärit ovat harvemmin käytössä.

Tasapainopilkeillä, liitseillä ja morreilla kalastaessa kirjolohia on tullut parhaiten valkoisella, valkopunaisella, oranssilla ja papukaijaväritteisillä (vihreä, keltainen ja oranssi) väreillä muita värejä paremmin. Lusikalla pilkkiessä papukaijaväritys on ollut ylitse muiden.

 

Kaksi vapaa mukaan

On parempi kasata kotona kalastussetit valmiiksi, niin ei tarvitse pakkasessa säätää sormet jäässä. On suositeltavaa pitää kevyttä, morrityyppistä vapaa jäykällä kärjellä liitsien ja morrien uittoon ja yhtä hieman jykevämpää, niinikään jäykkäkärkistä vapaa lusikoiden ja pystypilkkien uittoon. Toukkia tai tahnaa ei välttämättä tarvitse kirjolohen kanssa, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

 

Kaira

Kairan on hyvä olla mielellään kuuden tuuman terällä ja kierteellä, sillä sitä pienemmästä reiästä voi olla vaikeaa saada eloisa kirjolohi nostettua jäälle. Välillä kirjolohet myös kasvavat erittäin pulskiksi, jolloin lyhyempikin kala voi olla neljän tuuman kairan reikään liian iso.

Kalastustekniikka

Morrilla ja pienellä liitsillä tai esimerkiksi karvapyrstötasurilla pilkkiessä vieheen uittoliike on syytä pitää pienenä. Kalastuksen ei siis tule olla mitään ahvenen tasuripilkkimistä pitkine vetoineen vaan kalastus on lähinnä pientä ja varovaista nypytystä, jota höystetään sekunnin-parin mittaisilla tauoilla.

Jos vieheessä tuntuu varovainen tönäisy, odotetaan noin sekunnin verran, jonka jälkeen tehdään uusi pieni nypytys tai pari. Tässä vaiheessa kala iskee yleensä vieheeseen. Jos tärppi jää tulematta voi nypytystä jatkaa, mutta todennäköisesti sama kala ei enää pilkkiin iske, joten on syytä keskittyä seuraavaan kalaan.

Talvinen tahnaonginta

Tahnaonkija virittää ongen paikkaan, jossa oletetaan kirjolohien pyörivän. Syötti sijoitetaan väliveteen tai jääkannen alle, ei pohjaan. Tahnasta muovaillaan pieni pallo, joka laitetaan kolmihaarakoukkuun. Yleensä tahna kelluttaa koukkua, joten siimaan tarvitaan esimerkiksi pieniä haulipainoja, jotta tahnapallo saadaan uitettua toivottuun syvyyteen.

Väsytys

Kun kala on saatu iskemään tapahtuu väsytys siimasta käsin pitelemällä, mutta on eduksi, jos pilkkivavan puolan saa vapautettua tarpeen tullen, jolloin kalalle saadaan tarpeen tullen annettua lisää siimaa.

Turvallisuus

Kirjolohen pilkkiminen ensijäiltä on jännittävää touhua, ei vähiten siksi, että ohuen teräsjään läpi näkee kalan usein koko väsytyksen ajan. Pieneenkin lampeen voi kuitenkin hukkua, joten ohuella jäällä liikkuessa on syytä muistaa turvavarusteet.

Noin kolmesenttinen kirkas teräsjää kantaa aikuisen painon. Teräsjää muodostuu suoraan vedestä kovalla pakkasella. Se on tumman sinertävää, lasimaista ja yleensä suurikiteistä, toki jään väri liittyy myös veden väriin. Käytännössä teräsjään tulee olla vähintään viisisenttistä, että sinne uskaltaa lähteä kävelemään, sillä kolmesenttisen jään kanssa ei ole yhtään pelivaraa.

 

Naskalit ja heittoköysi kuuluvat pilkkijän vakiovarusteisiin ja mikäli haluaa pelata varman päälle, on pelastautumispuku varteenotettava vaihtoehto. Lämpimät EVA-saappaat ovat mainiot kaikissa sääolosuhteissa ja jalat pysyvät lämpimänä myös paikallaan istuessa. Puhelin laitetaan vedenpitävään taskuun.

 

Hyviä kirjolohisessioita!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt