Kirjautuminen

Taimenta soutu-uistellen virtavesistä

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Taimenen nyt varmaan suurin osa lukijoista tuntee jotenkin. Soutu-uistelun taas moni yhdistänee mökkilammille ja lohijoille. Taimenta on kuitenkin soudettu virtavesissä ensimmäisiä kertoja jo kauan sitten. Kuitenkin taimenkantojemme taantuminen ja muiden kalastusmuotojen suosion nousu ovat vähentäneet tämän varsin mielenkiintoisen ja haastavan lajin harrastajamääriä.

Taimenesta löytyy tuhottomasti kirjallisuutta, joten en käy tässä artikkelissa läpi taimenen biologiaa, levinneisyysalueita tai muita vastaavia aihepiirejä. Keskitynkin itse soutamiseen ja siinä käytettäviin välineisiin. Tämä artikkeli ei ole ehdottomia totuuksia sisältävä kirjoitus, vaan minun omista, pääasiassa Itä-Suomen koskilta ja joilta saaduista, kokemuksista kasattu artikkeli. Artikkelin tarkoituksena on esitellä tätä kalastusmuotoa hieman laajemmin.

Soutamalla saatu taimen

.

Välineet

Esitän nyt välineistä omia näkemyksiäni. Varmasti löytyy parempiakin välineyhdistelmiä, mutta näillä on pärjätty ihan hyvin, ja tullaan pärjäämäänkin. Hyviä vinkkejä löytyy netistä, lehdistä ja kirjoista, mutta lopulliset päätökset tekee kalastaja, ja hänen lompakkonsa, itse.

Vavat

Soudan yleensä kahdella vavalla. Käyttämäni vavat ovat seitsemän - kahdeksan jalan mittaisia, ohuita ja kevyitä. Vavan toiminta on todellakin makuasia, omani ovat pääasiassa keski-/kärkitoimisia herkällä kärjellä varustettuja. Herkistä vavoista näkee paremmin mitä tapahtuu siiman päässä. Käytän näitä vapoja myös heitellessäni koskella, joten vapojen viehesuositukset ovat luokkaa 5-20g. Hyviä vapoja löytyy monilta valmistajilta, sen oikean, itselleen sopivan löytää vain kokeilemalla. Berkleyn Lightning Rod 8' ja Shimanon Scimitar 7' ovat toimineet omassa käytössäni hyvin.

Kelat

Keloihin en ole kauheammin panostanut, mutta kyllä ne ihan toimivia ovat. Käytän pääasiassa haspelikeloja. Takajarru löytyy useimmista keloista, mutta viime kauden aikana totesin etujarrun kelpaavan todella hyvin tähänkin hommaan. Kelan koko on ollut 2000 lähes poikkeuksetta. Hyrräkeloja en ole käyttänyt paljoakaan, sillä joskus soutureissu muuttuukin heittelyreissuksi ja omat hyrränheittotaitoni eivät ole kovin kummoiset. Semmoisella nelituusasella hyrräkelalla kun en pysty heittelemään neljän gramman painoisia vieheitä. Kelan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nostaisin toimintavarmuuden ja tasaisen jarrun. Siimaa ei tarvita satoja metrejä, 70–80 metriäkin on pelannut ihan hyvin. Tosin nykyään keloilla on siimaa 100 metriä, ihan siltä varalta jos kävisi jotain odottamatonta. Takaliikkeetön kampi on mielestäni lähes pakollinen kelan ominaisuus. Kelavalmistajilta löytyy hyllykaupalla mainioita keloja. Hyviä kokemuksia on Daiwan Lagunasta ja Capricesta.

Siimat

Itse käytän ohutta kuitusiimaa, pääasiassa 0.15-0.20mm paksuista. Monofiilisiimoilla on toki puolensa, mutta kuidun parempi herkkyys ja vetolujuus tekevät päätöksen helpoksi. Kun soudetaan kosken loppuliu’ussa pitkillä siimoilla kovan virtaaman aikaan, on tuosta herkkyydestä suurta iloa.

Siiman väri on lähinnä makuasia, omissa keloissa käytän lähes aina mustaa/harmaata.

Vieheet

Taimenta soutu-uistellessa vieherasiani on käytännössä täynnä vaappuja. Perinteisiä nirhoja en ole käyttänyt paljoakaan, lähinnä kevään nousuryntäyksessä ovat siiman päässä vettyneet. Muutama lusikka löytyy keskikesällä, ja talvella kannan mukana kevennettyjä. Perhoja käytän harvakseltaan, mutta kyllä muutama striimeri on useimmiten mukana. Ihan kaiken varalta.

Taimenvaaput syksyiseen taimenen soutuun
Syksyisen kalareissun oransseja onnistujia


Vaaput ovat pääasiassa porraslappusia lohipelejä, pituuksiltaan siinä neljän ja seitsemän sentin väliltä. Muutama pääasiassa vetouistelussa käytetty taimentikkukin löytyy. Uintisyvyydestä sen verran, että mitään syvännemalleja ei tarvita. Vaapun pitää olla viritettävissä monenlaisiin uinteihin ja se saisi mielellään olla kevyt. Värimaailma onkin sitten jo melkein henkimaailman asioita. Luonnollisista väreistä kuore, muikku ja ahven kuuluvat pakin ”pakollisiin”, häröväreistä zirra, greenbutt ja punahile lähtevät mukaan joka reissulle. Säännöt on kuitenkin tehty rikottaviksi, ja sillä vieheellä tulee kalaa mitä vedessä uittaa. Jos on tullakseen.

Lusikoista suhteellisen ohuet metallinväriset ovat toimineet parhaiten. Kevennetyissä suosin hopeaa, valkoista ja kylmiä sävyjä koska soudan niillä lähinnä talvella. Perhoissa värimaailma on lähinnä pikkukalamainen, eli tinseliä kuluu.

Olipa siiman perässä perho tai nirha, tulee koukkujen olla terävät. Toki tylsemmilläkin koukuilla saadaan taimenia ylös, mutta siinä vaiheessa, kun karkuuttaa sen viisikiloisen huonojen koukkujen takia, ymmärtää varmasti terävien koukkujen hyödyt.

Taimenvaappu?
Pieni pakkanen ei ole haitaksi, ja rannikkovaaputkin kelpaavat siimanpäähän



Vene

Veneeksi kelpaa ihan tavallinen muovinen kiulu. Pääasia, että kelluu. Jos on varaa valita, kannattaa ottaa kevytsoutuinen malli. Korkeista laidoista on hyötyä, ja pituutta saisi löytyä sellaiset viitisen metriä. Laitojen korkeus suojaa soutajaa veneen ”hörppäyksiltä”, joita voi siellä kuuluisassa loppuliu’ussa tulla hyvinkin helposti. Suurin osa muovisista soutuveneistä kelpaa varsin hyvin soutu-uisteluun.

Moottoria ei veneen perään tarvita, sillä soudettavat pätkät ovat helposti soudettavissa ylös. Toki kevään tulvien aikaan voi ylös soutaessa kaivata moottoria veneensä perään.

Vapatelineet

Monenlaisia virityksiä kokeilleena voin sanoa, että ne muoviset noin kympin kappale maksavat vapatelineet ovat ihan riittävät tähän hommaan. Myös metalliputkista hitsatut telineet ovat toimineet hyvin. Kunhan telineet saa kiinnitettyä veneeseen, eivätkä vavat lentele niistä noin vain, ovat telineet ihan sopivia käytettäviksi

Muuta

Mukaan tarvitaan vielä airot, pelastus- tai paukkuliivit, vieherasia, haavi, puukko, pihdit ja kalapappi. Timanttiviilasta, varakoukuista ja muista tilpehööreistä on myös apua, joten nekin pakataan mukaan. Tulva-aikaan ja syvillä virroilla myös soutupainoista/syvännevaapuista on hyötyä.

Termospullo ja eväät lähtevät myös reissulle, sillä soutaminen on energiaa vievää hommaa. Sitä paitsi yhden suvannon älytön sahaaminen tuntitolkulla on useimmiten turhaa. Taimen saattaa stressaantua ja siirtyä muualle.

Taimenen soutu-uistelija
Taemen elementissään välisuvannolla hämärtyvässä illassa


Kalastus


Jotta taimenta voitaisiin soutu-uistella virtavesistä, tarvitaan virtavesiä, joissa taimenta ylipäätään on. Tämän lisäksi virtaveden pitää olla tarpeeksi syvä ja leveä, jotta siinä voisi soutaa. Ja ettei soutaminen olisi kuitenkaan hengenvaarallista, olisi suotavaa, ettei valittu virtavesi ole mallia Angel Falls.

Taimenta voidaan soutu-uistella käytännössä läpi vuoden. Ihan kylmimpinä talvipäivinä reissu kannattaa turvallisuuden nimissä jättää väliin, ja rauhoituksen aikana ei tietenkään mennä kalastamaan.
Kausi alkaa siinä lumien sulaessa ja loppuu rauhoitukseen. Jatkoaika tulee sitten rauhoituksen loputtua, ja sitä jatkuu niin kauan kun järvet ovat auki.

Eli kun paikka ja välineet ovat kunnossa, voi soutaminen alkaa. Säädetään vielä jarru sopivan löysälle. Sopivalla kireydellä siimaa pääsee kelalta pienemmänkin kalan iskiessä, mutta itse virta ei kuitenkaan pääse lypsämään siimaa. Itse väsytyksessä jarrua voidaan sitten kiristää tarvittaessa.

Itse soutu on hyvin samanlaista kuin lohijoilla, tosin mittakaavat ovat kaikin puolin pienemmät. Yksinkertaistettuna homma toimii näin: aluksi valitaan soudettava pätkä. Sitten soudetaan pätkän yläosaan ja lasketaan vieheet pyyntiin. Seuraavaksi lasketaan pätkää alas, veneen perä edellä, hitaasti virran mukana, samalla ohjaten venettä rannalta toiselle. Sitten voidaan nostaa vieheet ylös ja soutaa takasin pätkän yläosaan ja aloittaa alusta. Vieheitä ei tarvitse nostaa laskun jälkeen jos pätkällä ei ole muita soutajia, ja luotat, että vieheesi eivät tartu kiviin nousun aikana. Syviä suvantopätkiä kolutessa jätän vieheet nostamatta lähes poikkeuksetta.
Soutaminen on siis periaatteessa helppoa, mutta vaikeata onkin houkutella taimen iskemään tarjottuihin vieheisiin.

Yleensä kun menen soutamaan, lasken aluksi muutaman laskun soutaen yhtä vaappua. Näillä laskuilla tarkkailen veden virtausnopeuksia eri kohdissa, veden syvyyttä sekä mahdollisia kiviä ja tukkeja. Havaintojen pohjalta on helpompi päättää mitä linjoja soutaa. Hyviä paikkoja ovat kovan virran reunat, akanvirrat, virran peilit, syvät kuopat, kivien sekä uppotukkien ympäristöt, kosken niskat/loppuliu’ut sekä sivupurojen suut. Kannattaa toki muistaa meneillään oleva vuodenaika, esimerkiksi joulukuussa ei kala yleensä löydy kovavirtaisimmista paikoista.

Syksyinen laiha taimen
Syksyinen laiheliini


Laskumäärien kasvaessa myös vaara tartuttaa kala kasvaa. Soutaessa kannattaa pitää silmällä vapojen kärkiä, sillä kun vapa ei ole kädessä voidaan tärpit havaita vain silmillä. Taimen kun saattaa iskeä hyvinkin rauhallisesti, jolloin herkkien vapojen merkitys nousee hyvinkin suureksi. Jos vapa ei tärise tavalliseen malliin, vaan niiaa tai lähtee jumputtamaan, tulee vetää airoilla pari terävää vetoa. Näin varmistetaan mahdollisen kalan tartutus, vaikka kala yleensä tartuttaakin itse itsensä. Jos vapa tärisee taas normaaliin malliin, voidaan laskua jatkaa normaaliin tyyliin. Mutta jos vapa alkaa vääntyä hitaasti täristen luokille tai jumputtaa rajun epätasaisesti, ja on selvää, että siiman päässä on kala, niin on syytä kelata toinen uistin sisään, soutaa rantaan ja väsyttää kala sieltä. Tämä siksi, että yksin soutaessa kalan väsyttäminen veneestä voi olla vaarallista. Varsinkin jos soutaa väsyneenä kosken niskalla. Oikeastaan soutaapa missä kohti tahansa virtaa, niin rantaan soutaminen on suositeltavaa. Ihan kaiken varalta.

Kalan nostossa, mittauksessa ja vapautuksessa tulee noudattaa suurta varovaisuutta. Pienimmät kalat vapautetaan jo vedessä.

Soututyylistä sen verran, että konemainen sahaaminen on harvinaisen rasittavaa ja tulokset eivät ole niitä parhaimpia. Kun soutaa rennolla mielellä, vaihtelee soutulinjoja ja -vauhtia, niin soutamisesta tulee mukavaa ja tulostakin alkaa yleensä syntyä.

Soutaessa kahdella tai useammalla vavalla, tulee vieheiden uintisyvyydet ja siimapituuden miettiä tarkkaan. Siimasotkun selvitteleminen kun ei ole niitä mieluisimpia asioita. Itse laitan toisen vavan ihan viereeni ja toisen veneen perään ehkäistäkseni sotkuja. Lisäksi toiselle puolelle päästän enemmän siima kuin toiselle, ja toisella puolella uiva vaappu on syväuintisempi kuin toinen. Siimapituudet vaihtelevat viiden ja viidentoista metrin välillä.

Vieheiden pyytävyyttä voidaan parantaa virittämällä. Tästä aiheesta on kirjoitettu hyviä kirjoja ja artikkeleita, joista on varsinkin harrastuksen alkumetreillä suurta iloa. Kun peruskikat on opittu, on niitä helppo soveltaa kesken soutureissun.

Kevät

Keväällä lumet alkavat sulaa ja virtaukset nousevat. Kalastus voi tuottaa hyvääkin tulosta, mutta varovaisuus kannattaa tulvavesillä liikkuessa. Nouseva taimen liikkuu parvissa, joten tuplatärppeihinkin on mahdollisuus.

Varsinainen soutukausi alkaa viimeistään kuoreen noustessa virtoihin. Virtapaikoilta löytyy sekä talvehtineita, mustia taimenia sekä vastanousseita, kirkkaita taimenia. Talvehtineet yksilöt kannattaa laskea takaisin, sillä niistä on paljon enemmän iloa kun ne ovat käyneet tankkaamassa itsensä täyteen pikkukaloja. Sitä paitsi talvehtineen taimenet eivät ole ruokapöydän antimina sieltä parhaimmasta päästä. Talvehtineet yksilöt EIVÄT aina ole tummia, joten kannattaa opetella tunnistamaan kutenut ja noussut kala toisistaan.

Kalastuksessa käyttöön pääsevät kirkkaat, herkkäuintiset vieheet. Kuorejäljitelmät ja zirrat ovat varmoja valintoja. Uinteja kannattaa viritellä vaappuihin. Saaliskalan väriset vaaput laitetaan välkyttämään kylkiään ja hakemaan ihan pikkaisen. Runkopotkua voi loihtia hieman. Häröväriset vaaput taas kaipaavat rajumpaa liikettä, varsinkin runkopotkua. Vieheen 'haku' saisi olla rauhallista.

Virtaveteen nousseet kalat ovat nälkäisiä, joten niiden jahtaaminen ei ole kovin vaikeaa. Mikäli kaloja siis ylipäätään on. MP-reissut ovat kuitenkin yleisiä, mutta kalaisilla reissuilla saattaa saalismäärä nousta viiteen, jopa kuuteen kalaan.

Vieheitä kannattaa uittaa välivedessä, joten syvännevaapuista ja muista viritelmistä on tulva-aikana apua. Näissä viritelmissä kiinnitetään pääsiimaan tapsi, jonka päässä on paino tai syvännevaappu. Vaihtoehtoisiakin viritelmiä on olemassa ja vain kokeilemalla löytää sen itselleen sopivan. Pohjien koluaminen ei kannata, sillä talvehtineen kalat uiskentelevat juurikin syvissä poteroissa. Vieheet kannattaa tarkistaa usein, sillä koukuilla on paha tapa kerätä kaikenlaista roskaa mukaansa. Roskaiset vaaput eivät ui hyvin ja myös koukkujen tartuttamiskyky kärsii.

Vettä on joessa tarpeeksi taimenen soutua varten
Virtaukset kohdillaan, vaihteeksi


Kesä

Kesällä soutaminen on ehkäpä mukavinta. Saalista tulee, ja luonto on herännyt. Rento soutaminen on niin hienoa, että olen viettänyt kokonaisia viikonloppuja soutaen.

Kesällä virtaus vähenee ja vedessä alkaa kuhista elämää. Ahvenet ovat taimenen ruokalistalla korkealla, kuten myös simput. Soudut kannattaa ajoittaa pääasiassa aamuihin ja iltoihin, päivällä voi keskittyä vaikka vieheiden virittelyyn. Alkukesällä kalat vaeltelevat virrassa paljonkin, asentopaikat eivät ole vielä vakiintuneet.

Siiman päästä löytyy ahvenen, simpun ja muiden kesäisten saaliskalojen värisiä vieheitä. Myös parslankkua, gretzkyä ja muita vastaavan värisiä lohivaappuja kannattaa liottaa veneen perässä. Unohtaa ei sovi myöskään zirroja, papukaijoja ja muita peruskauraan kuuluvia värejä.  Yöllä myös hileinen täysmusta vaappu toimii varsin kiitettävästi. Säätiloja kannattaa tarkkailla, eri viehevärit kun toimivat eri keleillä. Ottava uinti on laaja haku, joka ei missään nimessä saa olla säännöllinen. Tällaista hoipertelevaa uintia kutsutaan joskus postinkantajauinniksi. Pikkukalan värisissä vaapuissa uinti saa olla myös pikkukalamaista, rapalatyylistä vipeltämistä.

Soututaktiikka riippuu täysin veden korkeudesta ja lämmöstä. Yli 20 asteisella vedellä vieheet saavat olla pieniä ja soutu kohdistetaan nopeaan virtaan. Jos vesi on kaiken lisäksi todella matalalla, lienee parasta odottaa parempia kelejä. Mikäli soutaminen on vielä mahdollista, ovat pitkät siimapituudet pakollisia. Ottipaikan näköiset kohdat kannattaa käydä läpi tarkkaan ja vaihtelevalla soudulla. Taimenen ruokahalu kun ei ole lämpimällä vedellä ihan parhaimmillaan. Viileämmässä vedessä voidaan soutaa ”normaalimmin”, eli käytännössä niin kuin halutaan. Kalat pistävät kyllä hyvin vastaan, ja väsyttäessä kannattaa olla tarkkana. Hyppytaitoiset taimenet kun irrottavat itsensä saadessaan siihen pienenkin mahdollisuuden.

Kesällä uintisyvyys on vapaasti valittavissa. Pohjasta nousee kalaa, välivedestä nousee kalaa ja kyllä pinnastakin nousee kalaa. Kokemus ja mieltymykset auttavat valitsemaan oikean uintisyvyyden. Pintavieheistä sen verran, että jos uitat yhtä, niin toisestakin vavasta tulisi löytyä pintauintinen viehe.

Syksy

Syksyllä ei kerkeä paljoa soutamaan sillä rauhoitus puskee päälle. Kutuasuiset kalat tulee vapauttaa, sillä kutemaan päästessään kala on paljon arvokkaampi kuin ruokapöydässä.

Soutaminen on varsin samanlaista kuin kesällä, tosin päivisinkin kannattaa soudella. Jos asentopaikka sattuu löytymään, niin sen kohdan soutaminen hitaasti voi hyvinkin olla kannattavaa.

Värit tummenevat ja muuttuvat sitä rajummiksi, mitä pidemmälle syksy etenee. OrMut, KeMut ja fluoresoivilla väreillä maalatut vaaput pääsevät pääosaan. Jokerina kuitenkin siiman päähän sidotaan kesäisempiä värejä. Taimen ei pääasiassa kiinnostu kalojen värisistä vieheistä, mutta kirjolohen, taimenen ja pienien mädinsyöjien väriset voivat herättää reviiritietoisissa koiraissa häätämisrefleksejä, jolloin kala käy näykkäsemässä tunkeilijaa. Uinnin tyyli muuttuu aggressiivisemmaksi, runkopotku viritetään lujaksi ja kylkien välkytys säädetään hyvin teräväksi. Tämänkaltainen uinti herättää asentopaikan löytäneen taimenen ottihalut.

Talvi

Kausi jatkuu taas rauhoituksen jälkeen. Talvella soutu muuttuu hitaaksi suvantojen syvien kohtien kiertelyksi. Ihan kylmimpinä päivinä kannattaa lähteä vaikka pilkille appuraa jahtaamaan. Leutoina ja valoisina päivinä muutaman tunnin kopaisulla käynti on kaikin puolin kannattavaa.

Virtausten osalta talvi saattaa olla raadollista aikaa. Mikäli virtaukset soudettavilla pätkillä putoavat lähes olemattomiin, voi virtaa soutaa ylös. Siis mikäli muita soutajia ei ole pätkällä. Varsinkin kirkkaat vieraat tuntuvat innostuvan pikkupakkasilla vastavirtaan pyristelevistä vetovaapuista.

Kylmiä värejä ja hidasta uintia vieheisiin. Kevennetyt lusikkauistimet toimivatkin hyvin tässä hommassa. Huhupuheina olen kuullut, että popperit pelaisivat talvella hyvin.

Jälleen kerran kaikki tummat kalat päästetään vapaaksi. Varsinkin vuodenvaihteen jälkeen osa talvehtineista kaloista kirkastuu, jolloin niiden tunnistaminen on vaikeampaa. Tässäkin hommassa siitä kokemuksesta on hyötyä.

Lopuksi

Taimen on kaunis ja taistelukykyinen kala. Ruokakalanakin se on mielestäni mainio, hyvän makunsa ja monikäyttöisyytensä ansiosta.

Taimenkantojen tila on kuitenkin heikko, joten kalastajan tulisi tarkkaan harkita kalan vapauttamista. Alamittaiset, kutuasuiset ja kuteneet kalat tulisi vapauttaa aina. Myös rauhoituksien noudattaminen ja kutusoraikkojen kiertäminen kuuluvat vastuullisen kalastajan noudattamiin pelisääntöihin. Suosittelen myös väkäsettömien koukkujen käyttöä. Vielä kun jätetään kolmikoukkuiset vaaput kotiin ja otetaan mukaan kunnon vapautusvälineet, niin ollaan oikealla tiellä.

Taimen saa vapautensa
Täpläsärki pääsee takaisin vetiseen valtakuntaansa

Tärkeintä soutu-uistelussa on paikallistuntemus. Seuraavaksi tärkeimmät asiat ovat soututaito, vieheen valinta- ja viritystaito, toimivat välineet sekä rento asenne. Nämä asiat kun ovat kunnossa, niin kalaa nousee ennen pitkää ja mikä tärkeintä, kalastus on hauskaa.

Kirjoitin tähän artikkeliin ohjeita harrastuksen aloittamiseksi. Näillä ohjeilla pääsee hyvin alkuun, jonka jälkeen jokaiselle alkaa muotoutua oma käsitys niin soututyyleistä kuin viehevalinnoista.

Soutaminen on varteenotettava vaihtoehto perho- ja heittokalastukselle siellä, missä sen harrastaminen on mahdollista.

-Taemen

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt