Kirjautuminen

Kevätsiikaa onkimaan

Käyttäjän arvio:  / 8
HuonoinParas 
Share

Siika on monelle kalamiehelle, itseni mukaan lukien, synonyymi keväälle. Maaliskuisen auringon sulattaessa lunta merijäiden päältä nousee myös siianonkijoiden kiinnostus sulavia salmia kohtaan. Odotettu kevät on vihdoinkin tullut!

.

Siikaongella hermot lepäävät

Mikäpä sen leppoisampaa kuin vapojen tarkkaileminen auringon lämmittämällä rannalla, makkaroiden tiristessä grillillä. Sielu nauttii ahmiessaan koko talven kaivattuja laineenliplatusta ja muuttolintujen ääniä. Siianonginta on kaikessa seesteisyydessään tai ehkäpä juuri sen takia, erittäin suosittu kevätkalastuksen laji. Lisäksi siika on mitä mainioin ruokakala ja tässä kohdin lieneekin paikoillaan mainita että siianonginnan yhteydessä saalista pystyy harvemmin vapauttamaan, siika kun yleensä imaisee sille tarjotun madon syvälle ruokatorveen ja aina vatsalaukkuun asti. Siianonginta on siis ruokakalastusta parhaimmillaan, mikä ei tietenkään estä lopettamasta ongintaa kun ruokakalat on saatu ylös. Päinvastoin, onkien määrää kannattaa vähentää ja onkiminen lopettaa tyystin kun omat ruokatarpeet on turvattu.

Siian onginnassa kalojen vapautus ei onnistu. Siika hotkaisee usein koukun syvälle, joten työkalut koukun irroittamiseen ja kalan aukaisemiseen on syytä pitää käsillä. Myös varatapseja on hyvä pitää matkassa. Onneksi siika on mitä mainioin ruokakala ja hyvänä päivänä siikasaalis voi olla melkoinen. Muista siis kohtuus ja lopeta kalastaminen kun ruokakalat on pyydetty.



Siika on hyvää!

Varsinainen jokamiehenlaji

Siianongintakausi alkaa heti jäiden lähdettyä ja jatkuu ulkosaaristossa toukokuun puolelle asti, kunnes saalis alkaa koostumaan enempi ahneista ahvenista ja särkikaloista kuin siioista. Siianonginta ei vaadi suurensuurta välinepanostusta joten se sopii varmasti jokaisen innokkaan kalastajan rahapussille. Kalastuslupien lisäksi tarvitaan mikä tahansa heittämiseen soveltuva vapa johon kelaksi valitaan yleensä haspeli. Siimaksi käy sekä kuitu että monofiili, mutta koska kuitusiima uppoaa nopeammin ja ottaa monofiilia vähemmän tuulta, jolloin tärpit näkyvät paremmin, suosittelen kuitusiimaa.

Pääsiimaan laitetaan liukuva paino, joka määräytyy virtauksen mukaan. 15-30 grammaa piisaa yleensä. Seuraavaksi siimaan kiinnitetään leikari. Leikarin toiseen päähän tehdään ouhesta monofiilisiimasta (itselläni on käytössä 0,14-0,21 mm paksuista Stroftia) koostuva reilun metrin mittainen peruke. Perukkeen päähän solmitaan pieni, mielellään madon kiinnipitävin hakasin varustettu koukku (itse suosin koukkukokoja 6 ja 8).



Kaunis keväinen siika

Syöttinä siianonginnassa käytetään kastematoa, jolla jäljitellään siian keväiseen ruokavalioon kuuluvaa harvasukasmatoa. Matoja saa joko koukkukaupasta tai esimerkiksi omasta kasvimaastaan kunhan routa ensin hellittää. Varsinkin onkikauden alussa madot löytyvät helpoimmin kalastustarvikeliikkeen jääkaapista.



Siian onginnassa käytetään yleensä kastematoja...

 



...joilla imitoidaan kuvan syönnösnäytteessä näkyviä harvasukasmatoja.

Etsi oma siikapaikkasi

Helpoin, mutta ehdottomasti myös tylsin tapa löytää siianonkimispaikka on seurata rantoja ja tähystellä vavat tanassa veden tuntumassa istuskelevia ukkoja. Tosin vähänkin viitseliäs ja itseään kunnioittava kalamies ottaa Kansalaisen karttapaikan tai vastaavan karttapalvelun kauniiseen käteen ja etsii omat paikkansa. Omien paikkojen löytäminen on kuitenkin kalastusharrastuksen suola.

Siika viihtyy kovapohjaisilla rannoilla, esimerkiksi hiekka-, kivi- tai savipohjalta voi siian löytää. Liikaa pohjakasvillisuutta kannattaa vältellä sillä siian on vaikea löytää ja ahmia rihmalevän peittämää matoa, ja rakkolevään pieni mato katoaa helposti piiloon siikojen tarkoilta katseilta. Puhdas, kova pohja on siis paras paikka lähteä hakemaan siikaa. Kallioiset ja kivikkoiset rannat, jopa hiekkarannat ovatkin hyviksi todettuja siianongintapaikkoja. Parhaat siikasaaliini olen saanut keski- ja ulkosaariston kirkkaista vesistä, eli ihan sisäsaaristosta ei välttämättä kannata lähteä siikaa havittelemaan joskin sisempääkin siikoja saadaan.



Omista mansikkapaikoistani osa sijaitsee ulkosaariston hiekkarannoilla

Ei pelkkiä virtapaikkoja

Siianongintakausi alkaa yleensä virtapaikoista syystä, että ne aukeavat ensimmäisenä. Salmet ja sillanaluset täyttyvätkin yleensä heti alkukeväästä siianonkijoista ja nämä ovat niitä ruuhkapaikkoja joita olen ainakin itse oppinut välttelemään. Yhtä hyvin siikaa löytää nimittäin myös luodoilta, pieniltä saarilta keski- ja ulkosaariston selkien keskeltä ja hieman karummista, auringonlämmittämistä lahdistakin. Tosin jäät pitävät usein pintansa hieman kauemmin viimeksi mainituilla paikkatyypeillä mutta näistä löytyy myös usein ne kaikista rauhallisimmat onkipaikat. Itse olen ruvennut suosimaan venettä yhä enemmän etsiessäni siikapaikkoja eli heti kun veneen vain suinkin saa veteen, otan kurssin kohti selkien pieniä kalliosaaria ja vietän päiväni onkien siikaa, ottaen aurinkoa ja grillaillen. Usein saaliit ovat näillä paikoilla olleet hyviä ellei jopa erinomaisia, ja ennen kaikkea välttyy  ruuhkalta. Tosin kannattaa olla tarkkana ettei häiritse lintujen pesintää rantautumalla pesimäluodoille. Osassa luodoista ja saarista onkin keväällä voimassa rantautumiskielto jonka voimassaolo kannattaa selvittää ennen kuin veneen köli osuu rantahiekkaan.



Salmet, sillanaluset ja muut virtapaikat lukeutuvat kevään ensimmäisiin siikapaikkoihin




Kevään edetessä jäät vetäytyvät ja uusia pelipaikkoja aukeaa.

Toivon, että tästä siianonginnan lyhyestä oppimäärästä oli lukijoille hyötyä. Kalamies.tv:n kautta pääsee fiilistelemään vanhaa siianongintajaksoa, jonka äänenlaatu on tosin valitettavasti hieman heikko. Hyvää kevättä ja rattoisia onkihetkiä!



Isompien selkien reunoilla sijaitsevat kivikko- ja hiekkarannat ovat usein hyviä siikapaikkoja

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt