AdsConfKit

Kirjautuminen

Heinäkuu on kuhan vetouistelijan juhlaa

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Lämpimässä kesäillassa tapahtuva kuhan uistelu on ehkä leppoisin ja saalisvarmin tapa saada kuhaa lomalaisen ruokapöytään. Kuha on siitä kiitollinen kala, että sitä voidaan pyytää lähes kautta maan.

Heinäkuussa kuhat tavoittaa helpoiten kutualueiden lähistöllä olevilta selkävesiltä. Kutualueet taas ovat järvenselkien ja merenlahtien keskellä olevia karikoita tai vedenalaisia patteja. Vilkaisu merikorttiin paljastaa helposti potentiaaliset uisteluvedet.

Vetouistelua lämpimässä vedessä

Kuhan uistelu on siitä mukavaa hommaa, ettei silloin tarvitse juuri palella. Tutkimusten mukaan optimaalisin kasvulämpötila kuhalle on 19-21 astetta. Noissa luvuissa olevaa lämpötilaa kuha suosii, mutta se ei kuitenkaan turhaa pyöri lämpimässä vedessä vaan saalistaa siellä aktiivisesti.

Kaikuluotaimessa oleva lämpömittari on todella olennainen apuväline itse kaiun ohella, sillä kalastus kannattaa keskittää alueelle, jossa on muuta aluetta lämpimämpää vettä. Uistelijan pelialueet eli selkävedet ovat yleensä parhaimmillaan heinäkuussa, jolloin veden lämpötila on noussut huippuunsa.

 

Liian lämmin vesikään ei ole mieliksi kuhalle. Pitkien hellejaksojen aikana kuhat siirtyvät vesikerroksessa alaspäin vesikerroksessa, harppauskerroksen lähettyville. Harppauskerroksella tarkoitetaan vesikerroksen sitä osaa, jossa lämmin ja kylmä vesi kohtaavat. Tällöin niitä joutuu välillä jopa kaivamaan takiloilla tai painouistimilla. Kaikuluotain on tässäkin oiva apu.

Tuulen puoli kannattaa huomioida

Tuuli liikuttaa lämmintä pintavettä, jossa kuhat mielellään oleskelevat. Joten jos kuhaa ei heti löydy, kannattaa kokeilla tuulen puolen rannan tuntumasta syvenevän penkan reunasta. Tuuli ajaa saaliskalaa samoille paikoille ja sieltä löytyvät myös kuhat.

Vaikka uistelu mielletäänkin tyynen illan kalastukseksi, on tuulisella kelilläkin hyvät mahdollisuudet saada kuhaa, jos vaan keskittää kalastuksen tuulen puoleisille rannoille selkävesien sijaan.

 

Mitä kuha syö?

Kuha ahmii keskikesällä selkävesien pienikokoisia kaloja. Ahven, silakka, muikku, särkikalat ja kuore kuuluvat kuhan ruokalistalle. Merialueella myös kivinilkka kuuluu naskalihampaan herkkuihin.

Kuhan tyypillinen saaliskalan koko on noin 6-14 cm, mutta mitä isompi kuha, sitä isompaa evästä se syö. Pienet kuhat syövät mielellään kuoreita siinä missä suuret kuhayksilöt nappaavat kookkaampia särkiä ja ahvenia. Kuha on hauen tavoin kannibaali, eli se saattaa syödä tilaisuuden tullen myös omia lajitovereitaan.

Mistä kuha löytyy?

Kuha on siitä kiitollinen pyydettävä, että se on hyvin paikkauskollinen kala ja kuuluu melkein jokaisen Etelä- tai Keski-Suomen järven kalastoon. Kuhaa haluavan uistelijan kannattaakin seurata löytyykö omasta vesistöstä uisteluveneitä, sillä parhaat saaliit saadaan samoilta alueilta vuodesta toiseen. Liian syvien, yli 30 m, selkien päällä kuhaa harvemmin tavoitetaan.

Tuntemattomille vesille

Uusista vesistä kuhia tavoittelevan tulee hankkia kalastusalueen syvyyskartta ja kaikuluotain, GPS-plotterista on myös erittäin suuri apu paikan päällä. Pohjanmuotojen paikantamisesta on hyötyä, sillä monessa järvessä kuhan saaliskalat, kuore ja muikku, oleskelevat ravintorikkaiden matalikoiden ja rinteiden lähettyvillä.

Kaikuluotaimen avulla on helppo paikantaa kalaparvet, joiden reunoilta tai alapuolelta kuhia löytyy. Kuha näkyy kaikuluotaimessa selkeästi isompana kohteena pienen "silpun" joukossa.

Kuhan vetouistelu ei vaadi isoja satsauksia

Kuhaa voi vetää yhdelläkin vavalla, mutta useamman vavan kanssa hommasta tulee tehokkaampaa. Suosituin määrä lienee noin 3-5 veneestä ja kalastajien määrästä riippuen. Veneessä olisi hyvä olla rattiohjaus, sillä kahvaohjattava moottori tahtoo kääntyä silloin kun ote irrotetaan.

Säädettävät vapatelineet kannattaa ehdottomasti hankkia, sillä ne vapauttavat kalastajat muihin hommiin ja venettä voi ohjata tarkasti. Vapatelineitä saa rosterista tai muovista valmistettuina ja hinnat ovat parista kympistä ylöspäin. Toki kuhanuistelussa voi käyttää takiloita tai plaanareitakin, mutta kyseiset varusteet menevät jo leppoisan lomauistelumeiningin ulkopuolelle.

Vapojen sijoittelu

Mitä useampi vapa, sitä suurempi mahdollisuus siimasoppiin. Siksi pisimmät vavat laitetaan reunoille ja lyhyemmät vavat sivuille tai potkurivirtaan.

Uloimpiin vapoihin suhteellisen pintakulkuiset (1-1,5 m) ja sisempiin tai potkurivirrassa oleviin vapoihin laitetaan syvälle (3-5 m) menevät uistimet.

Syväuintisen uistimen tunnistaa isosta turpalevystä. Kun uloimmissa vavoissa pidetään pidempää siimaa kuin sisemmissä, niin siimasoppien mahdollisuus pysyy mahdollisimman pienenä.

 
Kuhan iskettyä venettä ei pysäytetä

Tasainen veto pitää kalan kiinni ja peruskokoinen (50-60 cm) kuha ei ole niin kova menijä, etteikö sitä saisi kyytiin hitaasti liikkuvassa veneessä. Samalla muut uistimet pysyvät pyynnissä eivätkä sekaannu toisiinsa.

Hidas vetonopeus on kuhan mieleen

Kokeneiden kuhanuistelijoiden mukaan kuhaa on hyvä vetää noin 1,2-1,8 solmun eli 2-3,5 km/h vauhdilla. Heidän mukaansa suuret kuhat vaativat hidasta vetonopeutta ja pieniä saa nopeallakin vedolla.

Vetonopeutta säätäessä kannattaa ottaa huomioon käytettävien uistimien uinti, sillä erimerkkisten uistiien optimivetonopeuksissa on eroja. Onkin hyvä käyttää samoja uistimia eri väreissä, jolloin voidaan varmistaa, että kaikki toimivat. Ei ole mitään järkeä sekoittaa hitaassa vedossa ja nopeassa vedossa toimivia uistimia keskenään.

Nykyisin yleistyneet sähkökeulamoottorit ja sähköperämoottorit ovat oivia kuhanuistelussa, sillä niillä voidaan säätää vauhtia erittäin tarkasti ja kulku on täysin äänetöntä. Yksi hyvä tapa onkin ajaa polttomoottorilla vastatuuleen ja lasketella sähköllä myötäiseen.

Mitä uistimia kannattaa tarjota?

Kuhauistimissa väri ja koko ovat tärkeitä ominaisuuksia. Koska kuhaa löytyy maassamme niin erityylisistä vesistöistä, niin mitään suoranaista värivinkkiä ei voi yksityiskohtaisesti antaa.

Muutama perussääntö voi kuitenkin auttaa uistimen valintaa. Kuhauistinten värit ovat usein räikeitä, esimerkiksi kelta- ja oranssiselkäisiä hopeisilla kyljillä. Merialueella voi sininen olla joskus toimiva, mutta pääosin suositaan keltaista, oranssia, vihertäviä tai jollain huomiovärillä terästettyä luomuväriä.

Kuha suosii tiettyinä päivinä vain yhdenlaisia värejä ja tärppejä tulee huomattavasti enemmän johonkin tiettyyn väriin tiettynä aikana. Valon määrän muuttuessa kuhan värivalintakin usein muuttuu. Oranssin ja kullan sävyt ovat esimerkiksi auringon laskiessa olleet toimivia. Hyvä tapa on laittaa esimerkiksi neljään vapaan eri väri ja vaihtaa sitten väriä tärppien mukaan.

Varmoja kuhanvetäjän uistimia ovat Jesse, Rapalan 13 cm Husky ja erityisesti sen uusi satulalevyllinen Scatter-versio, Kuusamo Santeri 11 tai 13 cm, Bomber Long-A, HK Varma ja Merimetso.

Sopiva kuhauistimen koko on noin 6-15 cm eli koko mitoitetaan saaliskalojen mukaan. Liian isolla uistimella ei joko tule saalista ollenkaan tai sitten siihen haksahtaa hauki.

Turpalevyistä

Pienellä turpalevyllä varustetut uistimet menevät noin 1-3 metriin ja porraslevyiset menevät hiukan syvemmälle kuin tavallisen muotoisilla turpalevyillä varustetut. Samoin on satulalevyllisten uistimien laita. Kaikkein syvimmälle päästään isolla ja pitkällä turpalevyllä varustetulla uistimella.

On myös hyvä muistaa, että uintisyvyyteen vaikuttaa merkittävästi siiman paksuus. Ohuilla siimoilla päästään luonnollisesti hieman syvemmälle kuin paksuilla. Mitään ihan seittiä eli alle 0,12 mm siimaa ei uistelussa kannata kuitenkaan käyttää, sillä pohjatärpit voivat verottaa karulla tavalla.

Jos uistinta halutaan vetää pohjan tuntumassa, kannattaa valita uistin joka ui lähes pinnassa, ja kiinnittää päärynäpaino kuminauhalla pääsiimaan kiinni noin 10 metriä irti vaapusta. Painon voi myös kieritellä siimaan kiinni. Jotkut käyttävät myös ns. veturiuistinta, jossa syvännemallin perään kiinnitetään parin metrin päähän matalauintinen uistin.

 
Vaihtoehtona painouistimet

Takavuosien suosikkipeli ja joidenkin ehdoton suosikki painouistin on noin 30- 50 g painava tasapainopilkkiä muistuttava "mötikkä", jossa on kolmihaarakoukku vatsassa ja perässä.

Monesta löytyy muovinen tai metallinen propelli, joka pyörii uistimen liikkuessa. Propelli tuo veteen värinää, jonka kuha aistii kylkiviivallaan. Painouistimet toimivat mainiosti syvääjien tilalla ja samalla se kalastaa, mitä syvääjä tai paino ei tee.

Lupa-asiat

Uisteluun useammalla vavalla tarvitaan kalastonhoitomaksun ohella useimmissa vesistöissä oma uistelulupa. Ota siis selvää kohdealueen lupa-asioista ennen kalaan lähtöä. Osoitteessa eraluvat.fi sekä http://kalastusluvat.kalapaikka.net/tarvittavat-kalastusluvat/ika-18-64-vuotta-uistelu/ löytyy kattavat ohjeet uistelijan luvista.

Hyvää kuhanuistelukesää!

 
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt