AdsConfKit

Kirjautuminen

Toukokuussa kuha ottaa heitto –ja vertikaalijigiin

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Toukokuu on kuhan jigikalastajan kulta-aikaa. Kalat valmistautuvat kutuun ja suuntaavat tutuille kutupaikoille sankoin joukoin. Vastuullinen kalastaja ei häiritse kutevia kuhia, vaan jallittaa niitä kohtuudella ennen kutua ja kudun jälkeen. Ennen kutua kuha syö myös ahnaasti.

Kuha kutee vesistöstä riippuen toukokuun lopulta kesäkuun puoliväliin. Kutu alkaa kun veden lämpötila on 10 asteen tienoilla. Tänä keväänä kuhan kutu ajoittuu todennäköisesti varsin myöhään, sillä vesistöt ovat kauttaaltaan erittäin kylmiä.

Koska kuha saapuu aina samoille kutualueille, ovat jo aiemmin tiedossa olevat kutupaikat lähes pomminvarmoja. Mikäli et tiedä kuhan kutualueita omassa vesistössäsi, nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kutupaikat löytyvät kivipohjaisilta luodoilta ja karikoilta syvempien vesien läheisyydestä. Vilkaisu merikorttiin auttaa nopeasti löytämään paikat.

Heittojigaus ennen kutua

Kudulle valmistautuvan kuhan syönti on sitä parempaa, mitä lämpimämpää vesi on. Esimerkiksi nyt alkukuussa vedet ovat monin paikoin vielä 3-5 astetta ja kaloja saa tosiaan maanitella iskuun. Tällöin jigiä on hyvä raahata hitaasti pohjassa ja käyttää suositusta kevyempää päätä saadakseen jigin leijaamaan. Nosta jigiä korkeintaan 10 cm pohjasta ja pudota se rauhallisesti pohjaan.

Jigien väreistä yleisesti kirkkaat, keltainen tai jopa valkoinen sopivat kirkkaalla kelillä ja tummat värit pilvisellä tai sadekelillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että huonolla syönnillä mitäänsanomattomat haaleat värit ovat toimineet parhaiten.

Kun vesi lämpenee 7-8 asteeseen syönti voi nousta hyvinkin kiivaaksi ja kuhia tarttua monilla peräkkäisillä heitoilla. Muutaman asteen ero voi olla hyvinkin ratkaiseva tekijä kuhan aktiivisuudessa, joten kaikuluotain ja sen hyvin toimiva lämpömittari ovat alkukaudesta kultaakin kalliimpia. Mikäli vesistössäsi on virtaavia paikkoja, kannattaa muutama heitto uhrata myös sinne.

Kun kuhapaikka on paikallistettu, sitä kannattaa kalastaa tarkoin eri tyylisillä jigeillä. Usein kalat rupeavat hylkäämään samoja jigejä ja vaihtamalla uuteen voidaan syöntirallia ylläpitää pitkäänkin. Välillä esimerkiksi pään painon vaihto saa kalat uudelleen innostumaan.

Jigivalikoimaa esimerkiksi Honkkarin nettikaupassa.

Tässä on kuitenkin hyvä muistaa kohtuus ja valikoida mukaan ruokakalat sopivasta noin 50-55 cm luokasta ja pistää loput jatkamaan kudulle valmistautumista. Kumihavaksinen haavi on hyvä olla mukana, jotta tärkeät emokalat saadaan takaisin mahdollisimman vähän niitä vahingoittaen.

Ennen kutua saaliiksi sekä koiraita että naaraita

Naaraat ovat kuhallakin isompia, joten ennen kutua niiden tavoittaminen onnistuu samoilta alueilta kuin koiraidenkin. Naaraat tunnistaa helpoiten isoista mätimahoista ja koiraalta taas valuu usein maitia peräaukosta.

Kudun jälkeen lähes saalis on lähes pelkästään koiraita. Koiras jää kutupaikalle vartioimaan hedelmöitettyä mätiä ja iskee raivolla kaikkien ohi menevien kalojen kimppuun, joista särjet ovat pahimpia vihollisia niiden napsiessa kuhan mätiä mielellään.

Kalapaikalla

Jigauksessa on tärkeää, että tuuli pysyy mietona, jotta siimasta nähdään varovaisetkin tärpit. Mikäli tuuli on kova, on kalastus mahdollista, mutta paljon vaikeampaa, pyri siis ajoittamaan reissut alle 5 m/s tuuleen.

Perinteinen ankkuri on toimiva, mutta kaikkein mukavinta on kalastaa taivasankkurilla varustetulla keulasähkömoottorilla, jolla paikkaa voi kätevästi muuttaa tarvittaessa.

Seuraa kaikuluotainta tiiviisti. Kuhat liikkuvat usein pohjan tuntumassa ja pohjaan ilmestyvät kaaret ovat lähes varmuudella kuhia. Mikäli paikalle pölähtää kuore- tai salakkaparvi, voi tärppiä ruveta odottelemaan.

Jos heittojigaus ei tuota tulosta, kannattaa kokeilla vertikaalijigaamista

Varsinkin kylmän veden aikaan vertikaalijigaus voi pelastaa kohmeisen kalapäivän. Vertikaalijigaus eroaa perinteisestä heittojigaamisesta siten, että siinä missä perinteisessä tyylissä jigi heitetään veneen viereltä ja sen jälkeen kelataan sisään pohjaa pompotellen, vertikaalijigauksessa jigiä roikotetaan veneen alla, joko pohjan tuntumassa tai välivedessä ja annetaan veneen liikkeen uittaa jigiä.

Vertikaalijigaus voidaan jakaa kahteen eri päätyyliin sen mukaan millä alueella vesipilaria kalastus tapahtuu eli pohja- ja välivesivertikaalijigaukseen. Välivesijigauksessa kalastetaan keskeltä vesipilaria eli jigiä uitetaan selkeästi pohjan yläpuolella kun taas pohjavertikaalijigauksessa pysytään pohjan tuntumassa.

Kaikuluotain välttämätön

Kaikuluotaimen avulla etsitään kalapaikat ja paikannetaan syöttikalaparvet, joiden läheisyydessä kuhatkin usein liikkuvat. Se mahdollistaa myös täsmävertikaalijigaamisen eli tarkka-ammunnan, jolloin kaiun näytölle pyritään etsimään sopivan kokoisia kaikuja, joille jigi lasketaan. Jigi ja kala pyritään näkemään kaikuluotaimen näytöltä samanaikaisesti kuten myös kuhan nousu jigiin.

Pohjasta voi kalastaa sokkona, välivedestä ei

Välivedestä kalastettaessa täsmätyyli on pakollinen, sillä jigin uittaminen satunnaisella syvyydellä vesipilarissa ilman kalahavaintoa on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Sen sijaan pohjavertikaalijigausta voi harrastaa myös sokkona. Tietyillä paikoilla ja tiettyihin aikoihin kuhat oleilevat pohjassa, josta ne löytyvät todennäköisemmin myös sokkona kalastettuna.

Pohjan tuntumassa

Pohjasta tapahtuva vertikaalijigaus ei vaadi kaikuluotaimelta yhtä paljoa kuin väliveden täsmävertikaalijigaus, sillä niin kuhia kuin jigejäkään ei välttämättä tarvita kaikuluotaimen näytölle kun jigejä hinataan pohjan tuntumassa.

Tekniikkaa

Jigi lasketaan oletetun kalapaikan yläpuolella pohjan tuntumaan ja lähdetään ajamaan veneellä hitaalla vauhdilla pitkin kalapaikkaa. Sopiva kalastusnopeus on maksimissaan noin 0,5 solmua eli vajaan kilometrin verran tunnissa. Tällöin jigit eivät laahaa liian kaukana veneen perässä ja tuntuma pohjaan on helppo ylläpitää.

Yleisin virhe ovat turhan isot jigin nostot

Jigiä voi toki halutessaan välillä nostella hieman pohjasta irti hyvin rauhallisin liikkein, mutta mitään isoja riuhtaisuja ei kannata tehdä. Parhaisiin tuloksiin päästään pitämällä vavankärkeä täysin paikallaan, antamalla veneen hitaan etenemisen hoitaa jigin uittoliikkeen.

Pohjavertikaalijigauksessa jigiä uitetaan aivan pohjan tuntumassa

Jigin voi aluksi laskea pohjaan kiinni siten, että siima löystyy täysin ja sen jälkeen se nostetaan noin kammenkierroksen verran pohjasta irti. Silloin tällöin kannattaa kesken kalastuksenkin hakea tuntuma pohjaan, jotta tietää jigin uivan siellä missä sen kuuluukin.

Pidä tuntuma jatkuvasti

Jotta pohjavertikaalijigaaminen onnistuisi käytännössä on pohjatuntumaa pidettävä yllä koko ajan. Tämä onnistuu käyttämällä riittävän ohuita siimoja (0,10-0,16 mm punottu tai monikuitusiima), riittävän raskaita jigipäitä (20-40 g) ja veneen riittävän hitaalla liikkeellä (mieluummin alle 1 km/h).

Myös virtaukset ja tietenkin veden syvyys vaikuttavat pohjatuntuman ylläpitämiseen. Nyrkkisääntönä voi pitää, ettei kannata käyttää sen raskaampaa jigipäätä kuin että jigin saa halutessaan tömäytettyä pohjaan, sillä hieman laahaava jigi ui pehmeämmin ja pyytää kalaa paremmin.

Kaikuluotain ja karttaplotteri ehdottomia

Nämä ovat lähes välttämättömiä sopivien kalastuspaikkojen ja kalojen löytämiseen. Kaikuluotaimesta on hyötyä sekä yksittäisten kuhien kuin myös ravintokalaparvien löytämisessä. Sivukaikuluotain on oiva apukeino kun etsitään kalaparvia sekä pakkoja, patteja ja kivikoita, joiden tuntumassa kuhat usein viihtyvät.

Sähkömoottori

Keulasähkömoottori, vaihtoehtoisesti peräsähkömoottori, on erittäin hyödyllinen apuväline. Sähkömoottori mahdollistaa veneen tarpeeksi hitaan liikkeen kalastustilanteessa, joskin tämä onnistuu myös polttomoottorilla, tarpeen tuleen peruuttaen, jolloin etenemisvauhti pysyy alhaalla.

Tyypillisesti liikutaan tuulta vastaan mahdollisimman hitaan vauhdin ylläpitämiseksi, mutta välillä voi veneen antaa kulkea tuuliajolla käyttäen sähkömoottoria ainoastaan jarruttaakseen veneen liikettä.

Merialueilta parhaat tulokset pohjasta, sisävesillä välivedestä

Siinä missä välivesijigaus tuntuu olevan ehkäpä tehokkain muoto kalastaa kuhaa järvillä, on pohjavertikaalijigaus usein tuottoisaa merellä. Pattien ja karikoiden ympäristöt ja ylipäänsä paikat, jossa pohjan muodot rikkovat tasaisen merenpohjan, antavat kalaa kevään ja alkukesän aikana.

Alkukesästä kuhat ovat löytyneet päivisin yleensä alkaen noin kolmen metrin syvyydestä ja siitä alaspäin, mutta illansuusta ja yöllä ne nousevat jopa alle kahden metrin veteen, mistä niitä voi tavoittaa heittojigaamisen ohella myös vertikaalijigaamalla.

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt