Kirjautuminen

Kuha, välineet ja jigikalastus

Käyttäjän arvio:  / 23
HuonoinParas 
Share
Kuhan heittokalastusvälineet

Esittelen seuraavassa muutamia keskeisiä kalastusvälineitä kuhan heittokalastukseen liittyen. Samassa yhteydessä esittelen muutamia suositeltavia tuotteita, jotka yleisesti on todettu toimiviksi tai hyvin soveltuviksi kuhan heittokalastukseen liittyen. Tärkeintä välineiden valinnoissa ja käytössä on se, että ne soveltuvat juuri sinun käyttötarkoituksiasi varten. Kyseiset suositukset herättävät mielipiteitä puolesta ja vastaan. Niitä ei siis pidä käsitellä absoluuttisena totuutena, vaan ennemminkin suuntaviivoina omia laitehankintojasi varten.

Vavat

Kuhan heittokalastusta harjoittava valitsee tyypillisesti 180cm- 210cm (6-7 jalan) mittaisen jämäkän, tunnokkaan, pitkäheittoisen ja mielellään kokotoimisen vavan. Vapa voi olla myös kärkitoiminen eli kyse on tottumuskysymyksistä ja siima valinnoista. Vapa ei saa olla liian jäykkä kalastettaessa kuitusiimoilla, koska silloin kalan suupielet repeävät helpommin ja toisaalta liian jäykkä vapa vaikeuttaa kevyen uistimen heittämistä. Monofiilisiimoilla kalastettaessa vapa saa olla hieman jäykempi. Jäykän vavan etu kuhan heittokalastuksen yhteydessä on sen tunnokkuudessa ja tartutettavuudessa. Vapa on mielellään kevyt, jotta sitä jaksaa viskoa koko päivän. Viehesuositus on tyypillisesti 5-25g.

Hyviä esimerkkejä kelvollisista ja tunnetuista vapamerkeistä ovat:

-          Berkley

-          Shakespeare

-          Daiwa

-          Abu Garcia

-          Shimano

-          BlueFox

 

Kelat

Kuhan heittokalastaja valitsee tyypillisesti ykkösluokan avokelan eli haspelikelan. Toisin sanoen kevyen heittokelan, jonka ei juuri UL-kelaa suuremman tarvitse olla. Enemmän haastavuutta kuhan heittokalastuksesta saa UL-välineillä. Sillä ei ole käytännön merkitystä onko jarru takana vai edessä. Kyse on enemmän tottumuksista ja kyvystä säätää jarrua kalan väsyttämisen yhteydessä. Kammen on oltava takaliikkeetön.

Hyrräkela soveltuu kuhan heittokalastamiseen ainoastaan syvästä kalastettaessa, jolloin uistimen paino on 20-30g. Hyrräkela ei sen sijaan toistaiseksi sovellu yleiskelaksi kuhan heittokalastamiseen, koska markkinoilla on erittäin vähän hyrräkeloja, joilla kykenee heittämään alle 10g painoisilla uistimilla. Myöskään umpikelaa en suosittele kuhan heittokalastamiseen, vaikka se ehkä onkin hyvä valinta heittokalastusta aloittavalle lapselle.

Kuhan heittokalastukseen voin suositella esimerkiksi seuraavia avokeloja:

-         Shimano Super GT 1000FA

-         Shimano Sonora 1500FA

-         Shimano Exage 2500 RA

-         Daiwa Laguna 2000

-         Daiwa Laguna 2500


Lisätietoa vavan ja kelan valintaan kannattaa lukea esimerkiksi täältä.

Siima

Kuhan heittokalastajat käyttävät pääasiassa venymättömiä kuitusiimoja, jonka vahvuus on tyypillisesti 0.12-0.16mm. UL-välineillä siiman paksuus voi olla jopa 0.10mm, jos kaipaa enemmän haastavuutta kuhan heittokalastamiseen. Kuitusiiman etuna on herkkyys, jolloin pienikin tapahtuma siimassa huomataan helpommin ja osataan tehdä vastaisku nopeammin. Toisin sanoen etuna on parempi kalan tartutettavuus. Herkkyyden etuna on myös parempi tuntuma, jolloin huomataan helpommin jigin olevan pohjassa. Kuitusiiman etuna on myös parempi vetolujuus suhteessa siiman paksuuteen, jolloin kevyitä vieheitä on helpompi heittää kauaksi. Toisaalta kuitusiiman heikkoutena on, että pienikin kolhu (esim. kiveen) siimassa saattaa tehdä siitä heikon. Toiset käyttävät kuhan heittokalastamisessa monofiilisiimoja (0.18-0.25mm paksuisena), joiden etuna jigi saadaan uimaan pehmeämmin, mutta herkkyys samalla menetetään. Tästä syystä ainakin itse suosittelen käyttämään kuitusiimoja kuhan heittokalastamisessa. Jotkut käyttävät kuitusiiman päässä lyhyttä monofiilitapsia, jolloin vieheen uinnin pitäisi rauhoittua, mutta ainakaan itse en ole tätä perustetta ymmärtänyt.

Kuitusiiman kuntoa kannattaa tarkkailla monofiilisiimaa enemmän. Siiman väri saa olla mielellään helposti havaittava eli fluerosoivat värit ovat suositeltavia, koska siitä on etua etenkin ilta- tai aamuhämärässä heiteltäessä.

Hyviä kuitusiimamerkkejä ovat esimerkiksi:

-         Berkley FireLine

-         Spiderwire Stealth

-         Sufix Matrix Pro

-         TUF Line XP

-         Power Pro


Hyviä monofiilisiimamerkkejä ovat esimerkiksi:

-         Berkley Trilene

-         Stren

-         Sufix

-         Rapala Finesse

-         Stroft


Siimoista ja niiden ominaisuuksista voi lukea lisätietoa esimerkiksi SHS:n sivuilta.

Kuhajigit ja uistimet


Kuhaa heittokalastetaan käytännössä ainoastaan jigeillä tai kuhaleecheilla, vaikka satunnaisesti lusikalla ja pienellä vaapulla kuhaa heittokalastettaessa voikin saada. Jotkut saattavat käyttävät myös isoa värikoukulla varustettua pystypilkkiä lusikan tavoin heittokalastuksen yhteydessä ja silläkin voi päästä hyvään tulokseen. Tällöin kyse on heittopilkistä.

Jigillä kalastettaessa jigipää valitaan pyyntisyvyyden mukaan eli matalassa (1-5m) 4-10g ja syvemmältä (5-15m) 10-20g. Tärkeintä jigipään valinnassa on valita sopivan kokoinen, jotta tuntuma jigiin säilyy. Liian painavalla jigipäällä heitellessä jigiin kohdistuvat tökkäisyt on vaikea havaita ja toisaalta jigi painuu liian nopeasti pohjaan. Painava jigipää kerää myös enemmän moskaa pohjasta ja jää helpommin pohjaan kiinni. Toisaalta taas liian kevyt jigipää kadottaa tuntuman syvässä jigattaessa eli pohjaan palaamiset on vaikeampi havaita. Kaikesta huolimatta kevyempi jigipää on aina parempi valinta etenkin huonolla syönnillä, koska jigi pyytää upotessaan ja mitä hitaammin se vajoaa pohjaa kohden - sen paremmin se pyytää. Tärkeintä jigipäätä valittaessa on, että tuntuma pohjaan ja jigiin säilyy. Valittavan jigipään painoon vaikuttaa myös siiman paksuus, koska paksummalla siimalla heitellessä noste on suurempi ja silloin jigipään kannattaa olla painavampi. Myös veden virtaukset vaikuttavat jigipään valintaan eli virtaavassa vedessä valitaan painavampi jigipää, kuin seisovassa vedessä.

Jigipään koukut saavat olla 1/0 tai 2/0 kokoisia ja laadukkaita esim. Gamakatsun valmistamina. Jigipään väristä tai värittömyydestä on ollut laajasti keskustelua. Toiset vannovat jigipään värillä olevan merkitystä pyytävyyteen ja toiset taas eivät huomaa mitään eroa. Värillinen pää voi antaa viimeisen iskurefleksin, mutta toisaalta se voi myös estää sen. Värillinen pää saattaa vaikeuttaa päivän värin etsimisessä, koska kuha saattaakin iskeä pään värin vuoksi eikä jigin vuoksi. Omasta mielestäni olisi järkevää keskittyä jigin väriin, koska jigin väri on tärkeämpi. Itse olen havainnut jigipään edun lähinnä kutuaikaan pyydettäessä, jolloin jigipään voi naamioida näyttämään suurelta mätipallolta, ja se saa aikaan viimeisen iskurefleksin.

Pohjois-Amerikassa on yleisesti saatavilla jigipäitä, joihin on kiinnitetty metallinen lippa. Sitä on menestyksellisesti käytetty muun muassa hietakuhan ja valkosilmäkuhan pyynnissä. Suomessa kyseistä mallia on toistaiseksi heikosti saatavilla, mutta soveltunee varmasti myös suomalaiselle kuhalle. Köyhän miehen version voi saada aikaan leikkaamalla punaisesta muovista lippoja ja kiinnittämällä se siimaan vapaasti ennen jigipään sitomista. Kiinteä metallinen lippa tai punainen muovilippa antaa väristessään lisäefektiä jigipyyntiin, jota voi heikolla syönnillä kokeilla.

Jigipään voi korvata myös liukupainolla eli luotipäällä, joka monesti on perinteistä jigipäätä tehokkaampi vaihtoehto, koska silloin jigipyrstö jää pomputtelussa leijumaan pidemmäksi aikaa ja houkuttelee siten paremmin kuhaa syömään. Tällöin jigipyrstö pujotetaan pitkävartiseen koukkuun eli niin sanottuun streamer perhokoukkuun. Luotipää puolestaan pujotetaan siimaan ja se pääsee vapaasti siimassa liikkumaan. Pomputtelun yhteydessä painava lyijy putoaa ensin pohjaan ja kevyempi jigi jää leijumaan pohjaa kohden.

Toinen tapa korvata kiinteä jigipää on solmia kiinteä paino 40-50cm päähän jigistä, jolloin vaikutus on samankaltainen kuin luotipäällä kalastettaessa, ja sitä kyetään vielä heittämään. Kyseistä kalastusmuotoa kutsutaan silloin kuhan rigaukseksi. Jigipyrstö pujotetaan myös tässä tapauksessa streamer perhokoukkuun ja paino 40-50cm päähän jigistä. Kiinteän painon voi korvata esimerkiksi lusikkauistimella tai pystypilkillä, josta on poistettu koukut. Tällöin pohjaa pitkin välkehtivä lusikkauistin voi olla viimeinen ärsyke saamaan kuhan iskemään perässä tulevaan jigiin. Jigin eteen kiinnitettävä liukupaino tai kiinteä paino parantavat jigin uintia ja houkutettavuutta etenkin huonolla syönnillä. Hyvällä syönnillä perinteinen jigipää on täysin riittävä.

Jigipyrstöjä on erilaisia, mutta yleisimmät ovat toukka-, mato- ja kalajigit, joista kaksi ensimainittua ovat suosituimpia vaihtoehtoja. Jigin pituus on yleensä 10-15cm tai 4-6". Jigi kannattaa pujottaa koukkuun pienen pikaliimatipan kera, jolloin jigi pysyy paremmin paikallaan ja kestää pidempään. Kuhalle soveltuu käytännössä minkä tahansa värinen jigi, mutta yleisimmin käytetään keltaisia, oransseja, vihreitä, valkoisia tai sinisiä ja niiden erilaisia sekoituksia ja värivariaatioita mukaan lukien fluerosoivat värit. Etenkin merellä on toiminut hyvin niin sanottu moottoriöljy väri. Yleisesti ottaen kannattaa valita valikoimiinsa mahdollisimman monen värisiä jigejä, koska eroavaisuuksia vesistökohtaisesti, sääolosuhteen ja vuorokauden aikaan liittyen on paljon. Laadukkaita jigejä valmistaa muun muassa Berkley (Power Bait) ja Kinetic. Viimekädessä minkä tahansa valmistajan jigi käy, koska kyse on edullisesta kulutustuotteesta.

Yksi kuhan jigauksen menetelmä on myös niin sanottu dropshottaus (drop shot fishing), jossa siiman päähän sidotaan pisarapaino ja sen yläpuolelle 10-30cm päähän streamer koukku. palomar-solmulla. Koukkuun puolestaan kiinnitetään jigi normaaliin tapaan tai vasta puolesta välistä, jolloin jigi ui hieman poikittain. Puolesta välistä kiinnitettäessä jigin on oltava hieman pidempi tai koukun hieman lyhyempi. Dropshottaus on kehitetty alun perin Japanissa aroille kaloille ja sieltä se on levinnyt Pohjois-Amerikan kautta Eurooppaan. Sen etuna on, ettei jigi putoa lainkaan pohjaan, mutta painoa pohjaa pitkin vedettäessä jigi on aina pohjan lähellä. Tämä helpottaa kuhaa tarttumaan ohikulkevaan syöttiin. Toisekseen jigin vetämisen voi lopettaa kokonaan ja vain värisyttää vavan kärjellä jigiä, joka on erityisen passiivisella syönnillä tehokas tapa kuhan narraamiseen.

Jigin sijaan voi käyttää myös niin sanottua kuhaleechia eli kuhajuotikasta (suom. leech = juotikas, iilimato). Kuhaleech on värillinen painotettuun koukkuun sidottu perho, joka on tunnetumpi taimenen ja kirjolohen koskikalastuksen yhteydestä. Leechia kutsutaan myös perhojigiksi, joka kuvaa hyvin sen toimintaperiaatetta ja perusajatusta. Toisin sanoen kuhaleechia uitetaan samaan tapaan kuin jigiä. Sen käyttö on lisääntynyt viime vuosina kuhan jigikalastuksen yhteydessä etenkin matalilla vesillä pyydettäessä ja teho on usein samaa luokkaa kuin jigin. Erivärisiä kuhaleecheja on hyvä olla jigirasiassa matkassa ja kokeilla niitä rohkeasti.

Huonolla syönnillä kannattaa kokeilla myös tavallista lusikkauistinta. Lusikkauistimen on oltava pieni kooltaan ja sitä on pyrittävä uittamaan aivan pohjan lähellä, jotta se olisi tehokkaimmillaan. Hyviä lusikkauistimia ovat esimerkiksi 5cm mittainen Räsänen tai pieni 45/60 mallin Bete Krokodil.

Kesä ja kuhamaisema
Kesäistä tunnelmaa kuhavesiltä



Vene ja moottori


Kuhan heittokalastamisen alkuun pääsee hyvin tavallisella soutuveneellä, mutta nälän kasvettua soutuveneen perään ilmestyy pieni moottori nopeuttamaan siirtymiä. Kun nälkä kasvaa tätäkin suuremmaksi siirrytään selkeämmin moottoriveneeseen, joka tyypillisesti on malliltaan ht- tai avovene. Kyseisissä venemalleissa on yleensä riittävästi tilaa heittokalastamiselle sekä nokassa, perässä että keskellä. Heittokalastusveneen pohjan on hyvä olla tasapohjainen tai muuten tukeva, koska heittelemistä on huomattavasti mukavampi tehdä seisoma-asennossa kuin istuviltaan.

Ehkäpä tärkeintä venettä valitessa ovat vesiolosuhteet. Pienillä järvillä ei välttämättä edes saa ajaa moottoriveneellä lainkaan tai on asetettu moottorirajoite. Pienillä ja keskisuurilla järvillä soutuvene (4-5m) tai avovene (4-5m) ovat aivan riittäviä välineitä kuhan heittokalastajalle. Mitä suuremmaksi vesistö kasvaa, sitä kovempia vaatimuksia veneeltä ja moottorilta vaaditaan, koska olosuhteet vesillä ollessa eivät saa päästä yllättämään ja siirtymät saattavat olla pitkiä. Tällöin ostoslistalle päätyy yleensä suurempi avovene tai ht-vene mittaluokassa 5-6 metriä. Turvallisuuden kannalta on aina parempi valita suurempi vene kuin mennä merille soutuveneellä. Katetut kabiinivenemallit eivät mielestäni sovellu päätoimiselle heittokalastajalle. Moottorivenettä valittaessa ennemmin tai myöhemmin tärkeiksi ominaisuuksia muodostuvat veneen varusteltavuus, sillä mitä vakavammaksi harrastus muuttuu, sitä enemmän kalastusta helpottavia apuvälineitä veneeseen tarvitaan. Alumiiniveneisiin varusteiden kiinnittäminen on ehkä helpompaa, mutta kyllä ne myös lasikuituveneeseen saa kiinni. 

Kuhan heittokalastajalle mielestäni parhaiten soveltuu avovene. Kuhaa heittokalastetaan yleensä hyvissä olosuhteissa, koska sitä on vaikea harjoittaa kevyillä uistimilla kovassa tuulessa (etenkin vastatuuleen heitettäessä). Koska vene ostetaan pitkän tähtäimen suunnitelman mukaan ja otetaan huomioon myös muut saaliskalat että kalastusmenetelmät, valinta muodostuu hankalammaksi. Veneen olisi tästä syystä hyvä soveltua myös vetouisteluun. Luonnollisesti yksi valintaan vaikuttava tekijä on myös makukysymys.

Kuhan veneilen
Tyypillinen vene kaikkeen kalastukseen



Moottoria valittaessa pätevät samat lainalaisuudet kuin mitä venettä valittaessa. Moottorin koko valitaan olosuhteiden mukaan ja yleensä se ostetaan samalla kertaa veneen kanssa. Moottorin suorituskyvyn lisäksi valintaan liittyy monesti moottorin taloudellisuus, joka on erityisen tärkeää, jos veneellä on tarkoitus harjoittaa myös vetouistelua tai hupiajelua.

Yleisimmät perämoottorimallit ovat kaksitahtisia tai nelitahtisia. Nelitahtiset moottorit ovat viime vuosina yleistyneet, koska ne käyvät tasaisemmin ja kuluttavat yleensä vähemmän bensiiniä. Nelitahtisten moottoreiden suurin heikkous on ehkäpä niiden hinta. Toinen heikko puoli nelitahtisissa on, että aina välillä olisi hyvä ajaa spurtteja kovemmalla nopeudella, jotta koneen lämmöt pysyvät yllä, mutta tämä ei ole yleinen ongelma heittokalastusta harjoittavalle. Kaksitahtiset moottorit ovat perinteisesti karstoittuneet nelitahtisia nopeammin ja polttoaineen kulutus on suurempi. Etenkin bensankulutuksen vuoksi suuremmat (ja vanhemmat) kaksitahtiset moottorit eivät vetouistelijalle sovellu, mutta heittouistelijalle näillä ominaisuuksilla ei ole niin suurta merkitystä. Viime vuosina taloudellisimpia kaksitahtisia perämoottoreita on tullut yhä enemmän markkinoille ja nykyään monesti on jo kyse vanhoista mielikuvista. Kaksitahtisten moottorien käyntiääni on yleensä kovempi kuin nelitahtimoottorilla. Nykypäivänä valinta kaksitahtisen ja nelitahtisen moottorin välillä riippuu paljon moottorin ja veneen koosta sekä käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi soutuveneen perään voi hyvin laittaa muutaman hepan tehoisen moottorin ja sillä tulee pienellä järvellä vallan hyvin toimeen. 

Viime kädessä sekä veneen että moottorin valintaan liittyvät taloudelliset ja makukysymykset. Erityisesti ensimainittu on useimmiten rajoite, koska veneeseen ja moottoriin saa upotettua helposti perheauton verran ja sitäkin enemmän. Onneksi soutuveneelläkin pystyy heittokalastusta harrastamaan, joten ei ole välttämättömyys investoida suuria summia kuhan kalastamiseen - ainakaan aluksi.

Tunnettuja ja suositeltavia venemerkkejä ovat muun muassa: Buster, Silver, Yamarin, Bella, Terhi, Päijän (soutuvene) ja Suvi (soutuvene).

Tunnettuja perämoottorimerkkejä ovat muun muassa: Yamaha, Mercury, Honda, Johnson ja Evinrude

Lisätietoa perämoottoreista voi lukea vaikkapa wikipedian sivuilta .
 

Kaikuluotain


Kaikuluotain on kuhan heittokalastajalle osittain optionaalinen apuväline, koska kuhat ovat hyvin pitkälti paikkauskollisia. Kun löydät paikan tai alueen, josta kuhaa saa heittokalastamalla, paikka kannattaa pistää muistiin, koska siitä samasta paikasta saa vuodesta toiseen kuhaa kyseisenä vuodenaikana.

Kaikuluotaimen hyvät ominaisuudet kuhan heittokalastajan kannalta ovat syvyys- ja pohjanmallin näyttö. Tällöin kykenee asettamaan veneen täysin haluttuun paikkaan eikä tarvitse tehdä erillisiä kohdistusheittoja tutullakaan alueella. Kaikuluotaimen toinen etu on, että sen avulla kykenee varmistamaan onko alueella kaloja vai ei. Kuhan heittokalastajan kannalta kaikuluotaimesta on kuitenkin suurin hyöty silloin, kun etsitään uusia kuha paikkoja. Etenkin kylmänä kesänä ja syksyllä heittokalastettaessa kaikuluotaimesta on paljon hyötyä, kun pyydetään kuhaa syvästä (yli 7m) vedestä.

Yleisesti ottaen kaikuluotaimelta ei vaadita kuhan heittokalastuksen kannalta kovinkaan paljoa, joten perusluotaimella tulee hyvin toimeen. Hyviä kaikuluotaimia ovat esimerkiksi: Lowrance X125, Eagle Fisheasy 245DS ja Humminbird Matrix 35.

Muut välineet


Kuhan heittokalastajalle on luonnollisesti oltava veneessä ollessaan myös pelastusliivit tai ennemminkin paukkuliivit. Tämän lisäksi pakollisiin varusteisiin kuuluvat puukko, haavi, jigirasiat, pihdit, koukkujen teroitin ja kalapappi.


Jigillä saa suurkuhaa
7,220kg SM-jigikuha? vaalealla 6 tuumaisella matojigillä



Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt