Kirjautuminen

Kuha, välineet ja jigikalastus

Käyttäjän arvio:  / 23
HuonoinParas 
Share

Tämä web-artikkeli keskittyy kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat kuha, kuhan heittokalastusvälineet ja kuhan jigikalastus.

Kuha osuudessa kerrotaan yleistietoa kuhasta, kuhan elintavoista ja kuhan lisääntymisestä sekä kuhan ravinnosta.

Kuhan heittokalastusvälineet keskittyvät esittelemään vapoja, keloja, veneitä, moottoreita, uistimia ja muita tarvikkeita, joita kuhan jigaaja tarvitsee.

Viimeinen osa-alue keskittyy kuhan heittokalastukseen eli kuhan kalastukseen jigeillä, käytännön tasolla. Jigillä kuhaa voidaan saada läpi avovesikauden, mutta pyynti keskittyy kevääseen ja syksyyn, jolloin yleensä saadaan suurimmat kalasaaliit. Web-artikkeli tuskin tuo suurta lisätietoutta kokeneelle kuhan jigaajalle, mutta vasta-alkajalle varmasti paljonkin lisäarvoa harrastuksen alkuun pääsemiseksi.

Image

 

 

.
Yleistietoa Kuhasta, Gös (ruots.)

Eurooppalainen kuha eli kuha kuuluu ahvenkaloihin (Percidae) ja on levinnyt pohjoiselle pallonpuoliskolle (Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka). Useat kuhalajit elävät makeassa vedessä, jotkut murtovedessä ja vain yksi laji suolaisessa vedessä. Eurooppalainen kuhalaji (Stizostedion luciopera, myös Sander lucioperca) kasvaa näistä suurimmaksi. Saksasta on pyydetty vavalla 18,37kg painoinen yksilö ja Suomesta 16,75kg painoinen kuha verkoilla Piikkiöstä vuonna 1967. Pohjois-Amerikasta tavattavien lajien joukossa ovat valkosilmäkuha (Stizostedion vitreum) ja hietakuha (Stizostedion vitreum), joista ensimainittu kasvaa suuremmaksi. Suurin tavattu valkosilmäkuha painoi noin 11kg. Kuha on läheistä sukua Volgan kuhalle (Stizostedion volgensis), joka on levinnyt Kaakkois-Eurooppaan ja suureen osaan Venäjää ja Siperiaa [1]. Volgan kuha jää selvästi kuhaa pienemmäksi. Kaspiankuha (Stizostedion marina) elää Kaspianmeren keski- ja pohjoisosissa, mutta kutee jokien suolattomissa vesissä.

kuha
Eurooppalainen kuha [2]



Kuha muistuttaa ahventa elintavoiltaan ja ulkonäöltään. Kuhalla on kokoonsa suhteutettuna suuri suu, jossa on pieniä teräviä hampaita. Sen lisäksi ylä- ja alaleuan etuosassa on kaksi pidempää torahammasta. Kuhan ulkoista muotoa kuvaa hyvin sen latinankielinen lajinimi lucioperca eli haukiahven [3].

Eurooppalainen kuha esiintyy Suomessa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Maassamme kuhan pohjoinen levinneisyysraja kulkee Oulun läänin tasolla lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata sekä yksittäisiä järviä Oulun pohjoispuolelta. Merialueilla kuhaa esiintyy lähinnä Suomenlahdessa ja Saaristomeressä. Pohjanlahden puolella kuhaa esiintyy harvakseltaan vain muutamalla pienellä alueella. Ahvenanmaalla kuhaa tavataan lähinnä sisäsaaristossa [3].

Kuhan elintavat


Kuha on ympäristönsä suhteen vaativa kala. Kuha viihtyy erityisen hyvin suurissa sameavetisissä järvissä, joissa on riittävästi happea (vähintään 4,5 - 5mg/l) ja jossa sen ei tarvitse kilpailla ravinnosta hauen kanssa. Kuha viihtyy erityisen hyvin myös humuspitoisissa vesissä, jossa näkyvyys on alle kaksi metriä. Kirkasvetisissä järvissä kuha menestyy ainoastaan, jos syvyyttä on vähintään neljä metriä, koska erityisesti kuhan poikaset vaativat sameutta ja pimeyttä. Tämä selittyy sillä, ettei kuhanpoikasilla ole silmissään niin paljoa värisoluja kuin täysikasvuisella kuhalla. Istutettavana kuha selviytyy myös alle 4m syvässä vedessä, jos lampi/järvi ei kärsi talvella happikadosta.

Kuhat liikkuvat yleensä pienissä parvissa tai yksittäin ja tässä eroaa ahvenesta, joka on selkeämmin parvikala. Keväällä ja alkukesällä kuhat viettävät päiväsajan syvemmällä ja illan tullen siirtyvät lähemmäs pintaa saalistamaan. Heti jäiden lähdön aikaan tapahtuva kuoreen kutu on myös kuhan juhlaa. Silloin kuhat ahtavat vatsalaukkunsa täyteen kuoretta. Kuoreen kudun jälkeen kuhat alkavat kerääntyä omille kutualueilleen mataliin lahtiin, kun veden lämpötila ylittää 7-8ºC. Kuha kutee, kun veden lämpötila saavuttaa 13-14ºC. Kesällä kudun jälkeen kuha siirtyy järvien kareille ja syvänteiden reunoille oman kasvukautensa syönnökselle. Illalla ja yöllä se hakeutuu matalampaan veteen tai lähelle pintaa saalistamaan. Heti valoisan aikaan aamulla kuha siirtyy jälleen syvemmälle. Alkusyksystä kuha saattaa olla myös päiväsaikaan pintavesissä syönnöksellä etenkin pilvisinä päivinä. Syksyllä, kun vedet kylmenevät, kuha siirtyy talvehtimissyvänteisiin (yli 10m syvyyteen, mutta mielellään 15-20m syvyyteen) ja lopettaa kesänkaltaisen ahmimisen. Kuha pysyy syvänteissä koko talven ajan ja nousee pintakerroksiin satunnaisesti syömään. Kuhaa on helppo pyytää talvisaikaan etenkin verkoilla talvehtimissyvänteistä ja silloin kysytään vastuuta pyytäjältä pyytää riittävän suurisilmäisillä pyydyksillä - muuten kuhakanta saatetaan tuhota yhdessä talvessa.

Kuha saalistaa ensisijaisesti näön, hajuaistin sekä kuulon perusteella. Kuhalla on silmien verkkokalvon takana kissan tapaan heijastava kalvo ja tästä syystä pystyy saalistamaan hämärissä hyvän näköaistinsa avulla. Kuha ajaa yleensä saalistaan takaa, koska se ei pysty nopeisiin syöksyihin hauen tapaan. Tätä ominaisuutta myös kuhan uistelijat käyttävät hyväkseen. Toinen ominaisuus mitä etenkin vetouistelijat käyttävät hyväkseen on kuhan kuulo. Monesti räminällä varustetut vaaput pyytävät räminättömiä paremmin, mutta luonnollisesti poikkeuksiakin on olemassa.

Kuten yllä olevasta voidaan todeta, kuha on sidonnainen kolmesta elementistä, jotka ovat ravinto, lämpö ja happipitoisuus. Näistä ominaisuuksista vähintään kaksi on täytyttävä, jotta kuhaa löytää suuria määriä. Petokalojen tavoin kuha viihtyy alueella, josta löytyy riittävästi sopivankokoista saaliskalaa. Täysimittaiselle kuhalle on oltava 10-15cm mittaista saaliskalaa. Toisaalta petokalojen (petoeläinten) tavoin kuha saattaa paastota pitkiäkin aikoja. Hauen kohdalla on havaittu jopa kolmen kuukauden mittaisia paastoja. Kuhan syöntihalu vähenee talviaikaan, mutta varmaa tutkimustietoa pitkistä paastoamisesta ei ole olemassa.

Happipitoinen virtaava vesi (esim. joet) houkuttavat kuhaa kudun aikaan ja heti sen jälkeen. Kuhan lisääntyminen vaatii happipitoista vettä. Myös talvella kuhaa löytää usein jokien suistoista, koska joesta virtaa lämpimämpää vettä ja se on happipitoista. Yleisemmin kuha talvehtii syvässä vedessä, koska se on lämpimämpää kuin pintavedet. Kuha suosii lämpimiä vesiä ja sen todellinen kasvukausi alkaa vasta kun pintaveden lämpötila ylittää 19ºC. Kaikissa Suomen kuhajärvissä ei joka kesä saavuteta kuhan kasvun kannalta parasta lämpötilaa, joka on 19-26ºC. Tästä syystä etenkin hellekesänä kuha saattaa nousta aivan pintaan ja jopa selkäevä saattaa näkyä pinnan yläpuolella kuhan lämmitellessä pintakalvossa. Ilmastonmuutoksen ja vesien rehevöitymisen myötä kuhaa voidaan hyvinkin pitää tulevaisuuden kalana.

Kuhan lisääntyminen ja ravinto


Kuha saavuttaa kutukypsyyden 4-7 vuoden iässä riippuen kasvuolosuhteista. Naaras nopeamman kasvunsa vuoksi saavuttaa kutukypsyyden vuotta tai kahta aiemmin kuin koiras. Kuha on tällöin tyypillisesti 40-45cm mittainen, mutta tietyillä rannikkovesiemme alueilla kuha voi saavuttaa kutukypsyyden jo 35- 40cm mittaisena. Kuha kutee Suomessa toukokuun lopun ja heinäkuun alun välisenä ajankohtana riippuen vesien lämpötiloista. Se kutee, kun veden lämpötila saavuttaa 13-14ºC ja kutuaika kestää noin kaksi viikkoa. Kuhan kutupaikka pysyy vuodesta toiseen samana. Tyypilliset kutupaikat ovat sisävesillä selkäkarikot, lahdelmat ja niemien sivustat. Merellä sen sijaan suojaisat lahdet, koska veden lämpötila pysyy pitkään korkeana. Tyypillisesti kuha laskee mätinsä liimamaisena nauhana sora-, hiekka- tai savipohjalle kuhakoiraan kaivamaan kutukuoppaan 1-4m syvyyteen. Kutualustassa on hyvä olla risukkoa tai muuta pohjakasvustoa mätijyvien kiinnittymistä varten. Mätimunia lasketaan 2-4 kerrosta kutukuopan pohjalle, jonka jälkeen kuhakoiras jää vartioimaan kehittyvää mätiä. Mätiä vartioivat koiraat käyvät ahnaasti uistimeen kiinni, ja siten alkukesän saalis saattaa kostua lähes täysin koiraista. Mätiä vartioivien kuhakoiraiden pyytämistä voidaan pitää kyseenalaisena toimintana, koska pyynnin jälkeen mäti jää vartioimatta. Ennen kudun alkua tapahtunut kuhakoiraiden pyynti ei vaikuta kudun onnistumiseen, koska koiraiden määrä riittää kudun onnistumiseen muiden olosuhteiden niin salliessa.

Kuhavesien yhtenä perinteisenä hoitokeinona on käytetty katajan- tai kuusenhavuturojen laskemista kutualueille. Tämä antaa hyvän alustan mädin kiinnittymiselle ja toisaalta antaa kuoriutumisen jälkeen kuhanpoikasille hyvän suojan. Tuulinen sää voi liettää mädin ja kutupohjat, jonka vuoksi kuhakannat tunnetaan hyvien ja huonojen vuosiluokkien vaihtelusta. Vahvasti tuki-istutetuilla alueilla kannanvaihtelu ei ole yhtä selvästi havaittavissa.

Tehokkaana lisääntyjänä keskikokoinen kuhanaaras (1-2kg) tuottaa jopa 200 000 - 250 000 mätimunaa, jonka halkaisija on 1-1,5mm. Kuhan poikaset kuoriutuvat muutaman viikon sisällä riippuen veden lämpötilasta. Paras lämpötila mädin kehittymiselle on 14-20ºC. Kuoriutuessaan kuhapoikasen mitta on 4-5mm. Jos veden lämpötila nousee nopeasti yli 20ºC lämpötilan, mädin kehittyminen tuottaa huonolaatuisempia poikasia. Samainen poikasten huonolaatuisuus tapahtuu myös, jos vedenlämpötila laskee esimerkiksi alle 10ºC nopeasti kudun jälkeen.  Ensiravintona kuoriutunut kuhanpoikanen käyttää vararavintona olevaa ruskuaispussin sisältöä, mutta siirtyy asteittain syömään vesikirppuja ja eläinplanktonia. Suojaavan väripigmentin puutteen vuoksi, kuhan poikanen on valolle hyvin arka ja siirtyy nopeasti matalasta vedestä väljempään ja syvempään veteen. Ensimmäisen kesän aikana kuha siirtyy pikkuhiljaa syömään pieniä kalanpoikasia, jonka johdosta kasvaa tyypillisesti 6-10cm mittaiseksi riippuen kesän lämpöisyydestä ja ravinnon saatavuudesta. Vasta yli 10cm mittaisena (noin vuoden ikäisenä) kuha siirtyy syömään kalanpoikasia ja muita pikkukaloja pääravinnokseen. Kuhan mieliravintoa ovat erityisesti kuore, muikku, salakka, särki ja ahven 8-14cm mittaisena riippuen kuhan omasta koosta. Suuri kuha saattaa käyttää ravinnoksi jopa 20cm mittaisia saaliskaloja, myös lajitovereitaan. Kuhan saaliskala on tyypillisesti noin ¼ sen omasta pituudesta, mutta maksimissaan noin puolet. Tätä voi pitää hyvänä vertailukohtana myös uistinvalintoja tehdessä.

Kuhan yleinen alamitta on 37cm kalastusasetuksen mukaan. Paikallisesti alamitta voi olla tätäkin korkeampi. Koska kuha saavuttaa tyypillisesti 40-45cm mittaisena kutukypsyyden, on hyvinkin kyseenalaista pyytää kuhia, jotka eivät ole vielä kertaakaan kuteneet elämänsä aikana. Tästä syystä moni kalastaja on asettanut oman henkilökohtaisen alamittarajan esim. 42cm tai 45cm mittaan. Kyseistä oma-aloitteista alamittarajan nostamista voi suositella kaikille kalastajille!

Kuhat 4,5kg ja 3.1kg
Komeat kuhat tarttuivat 12cm keltaiseen jigiin ja painoivat 4,5kg ja 3.1kg



Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt