Kirjautuminen

Elokuussa kalastetaan lämpimässä vedessä

Käyttäjän arvio:  / 2
HuonoinParas 
Share

Elokuussa vedet ovat saavuttaneet lämpöhuippunsa ja etenkin tänä vuonna lämpö on kerrostunut huomattavan syvälle niin suuriin järviin kuin merialueellekin. Poikkeuksellisen korkea lämpötila asettaa jälleen uuden haasteen sekä itse kalastukseen että kalojen mahdollista vapauttamista ajatellen.

Kalat vaihtavat paikkaa vuodenaikojen mukaan veden lämmetessä ja viiletessä. Eri kalalajeilla on erilaiset optimilämpötilat lohikalojen viihtyessä mahdollisimman viileässä kun taas kuha, ahven ja hauki pärjäävät vielä yli 20 asteen lämmössä, jossa lohikaloille on liian vähän happea.

Happipitoisuus vähenee veden lämmetessä

Happipitoisuus on eräs tärkeimmistä ympäristötekijöistä koko vesistön ekosysteemissä. Hapen puute heikentää eliöiden hajotustoimintaa, kalojen elämää ja aiheuttaa happikatoa pohjaan, jossa eläminen on äärimmäisen vaikeaa. Tästä esimerkkinä olivat heinäkuiset simpukkakuolemat Vihdin Enäjärvellä kun järven pohjasta katosi happi liiallisen lämmön myötä.

Veteen liukenevan hapen määrä on suoraan riippuvainen veden lämpötilasta, esimerkiksi pilkkikauden yksiasteisessa vedessä happea liukenee noin 14,25 mg litraan, kun 10-asteisessa liukenema on enää 11,25 mg. Mikäli veden lämpötila nousee 20 asteeseen, happea liukenee vain 9 mg litraan. Happipitoisuus voidaan luokitella huonoksi, jos happea on alle 5 mg/l.

Kalan koko vaikuttaa sijaintiin

Yleissääntönä voidaan sanoa, että isommat yksilöt hakevat aina viileämpää ja hapekkaampaa vettä kuin pienemmät. Tämä johtuu siitä, että niiden lihaksisto ja elintoiminnot vaativat enemmän happea toimiakseen kuin pienemmillä kaloilla.

Erityisen hyvin vähähappisissa vesissä pärjää ruutana, sillä sen elimistö on sopeutunut tuottamaan energiaa alkoholikäymisellä. Pääosin kuitenkin kaikkien kalojen kasvu heikentyy ja tautiherkkyys lisääntyy veden happipitoisuuden alittaessa 6-7 mg litrassa.

Hapenpuute muuttaa kalan ulkonäköä

Hapenpuutteesta kärsivien kalojen nahka on vaalea ja ne nousevat usein pintaan haukkaamaan happea. Hapenpuutteeseen kuolleet kalat on helppo tunnistaa avoimista kiduskansista ja suusta sekä vaaleista kiduksista.

Lämpimän veden kalastus

Lämpimässä vedessä kalojen aineenvaihdunta on nopeaa ja etenkin ahven, kuha ja hauki joutuvat tankkaamaan usein, joten päivässä saattaa löytää useitakin syöntipiikkejä. Matalat, alle 5 metriset järvet tai lammet kannattaa nyt unohtaa ja keskittyä vähintään 10 metriä syviin vesistöihin. Matalien vesistöjen happitilanne todennäköisesti hyvin heikko näin lämpimän kesän jälkeen.

Kun vesi on lämmennyt yli 20-asteiseksi, pyritään ensisijaisesti löytämään tätä viileämpää vettä tai vettä joka virtaa tai on muuten liikkeessä, kuten tuulen puolen kalastus. Saaliskalatkin joutuvat hakemaan hapekkaampaa vettä, jolloin niitä syövät petokalat liikkuvat niiden mukana.

Ahventa, haukea ja kuhaa voi ajoittain saada yllättävän lämpimästäkin vedestä. Tänä kesänä haukia on saatu järvillä jopa metrin vedestä, joka oli pinnaltaan 27-asteista. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin enemmän poikkeustapauksia eikä kaloja kannata lähteä pääsääntöisesti etsimään lämpimän veden aikaan matalasta.

Harppauskerros vaikuttaa kalojen sijaintiin

Auringon lämmittäessä vettä pinnasta muodostuu lämpimän veden kerros ja kun tämä kerros paksunee, syntyy lämpimämmän pintaveden ja kylmemmän pohjaveden väliin uusi kerros, jota kutsutaan harppauskerrokseksi.

Harppauskerroksessa veden lämpötila vaihtuu nimensä mukaisesti nopeasti. Tuulet sekoittavat vettä siirtäen harppauskerrosta alaspäin ja voivat myös "kallistaa" sitä, minkä johdosta vesistön toisella puolella voi olla paljon paksumpi lämpimän veden kerros kuin toisessa päässä.

Isommat petokalat ovat lähellä harppauskerrosta juuri lämpötilan ja ruokailumahdollisuuksien takia. Harppauskerroksen löytäminen ei ole ilman takilatietojärjestelmää kovinkaan helppoa, mutta pienemmissä vesistöissä usein pelkkä narun päässä oleva lämpömittari riittää.

Lämmin vesi lisää vesikasvien määrää

Tämä kesä on ollut vesikasvien juhlaa. Lämmin ja aurinkoinen sää on saanut ahvenruohon, ärviän, viherlevien ja ahdinparran kasvamaan uusiin mittoihin. Valitettavasti olosuhteet ovat olleet otolliset myös sinilevälle.

Sinileväisessä vedessä kalastaminen on kaikin puolin turhaa. Levä karkottaa kalat ja siiman myötä kalastajan käsiin kulkeutuva leväinen vesi on terveysriski.

Kalapaikka kannattaa valita siten, ettei liika kasvillisuus ole kalastuksen esteenä. Vaikka petokalat viihtyvätkin hyvin kasvillisuuden suojassa, on liian tiheä kasvusto niillekin liikaa. Hyviä paikkoja ovat esimerkiksi nopeasti syvenevät rinteet tai vedenalaiset patit, joissa vesikasvien määrä vähenee mitä syvemmälle mennään ja vesikin viilenee samalla.

 

Ahvenen jigikalastuksen suhteen loistopaikoiksi lämpimän veden aikaan ovat osoittautuneet noin 4-5 metriä syvät venesatamat, joissa vesi liikkuu ja veneet sekä laiturit tarjoavat ahvenille varjopaikkoja salakan ja kolmipiikkien väijymiseen.

Mikäli käytössä on nykyaikainen kaikuluotain, voidaan sen avulla selvittää kohteen pohjan laatu (savi ja kivipohja piirtyvät eri värillä näyttöön laitteesta riippuen), sekä havaita vedenalainen kasvusto. Usein kivipohjalla kasvaa vähemmän rehua kuin savi –tai mutapohjalla.

 

Kaikuluotainta kannattaa käyttää ja seurata lämpimän veden aikaan aktiivisesti, sillä kalat eivät löydy samoilta paikoilta mistä ne löytyvät viileämmän veden aikaan. Oletettua kalapaikkaa lähestyttäessä luotainta on hyvä tarkastella jo tavallista aiemmin syvemmästä vedestä alkaen.

Uistimet ja kalastustekniikka

Lämpimästä vedestä ahventa tai haukea pyytävän uistimissa saa olla vauhtia. Nyt kannattaa kalastaa haukea spinnerbaitilla tai kirkkaasti välähtävillä lusikoilla. Klassinen ruohosuojattu Minnow Spoon on nyt kova peli, sillä se toimii vielä yllättävänkin tuuheassa pöpelikössä. Jerkkejä ja shadeja uitetaan tavallista nopeammin.

 

Ahvenelle tarjotaan nopealiikkeisiä pikkuvaappuja, pienempiä lusikoita sekä lippoja. Jigiä pompotetaan reippaalla tahdilla ja päähän voi laittaa lisävauhdin saamiseksi 7-grammaisen sijaan vaikkapa 10-grammaisen pään.

 

Kuhaa kannattaa edelleen elokuussa uistella selkävesiltä iltaa kohden ja päivisin jigi antaa parhaan saaliin. Elokuussa kuhat rupeavat jo painumaan hieman syvemmälle, joten kalastus voidaan aloittaa noin 4 metristä päätyen aina noin 7-8 metriin. Vertikaalijigaaja voi päästä nauttimaan harppauskerroksessa majailevien kuhien ruokahalusta.

Kalan rasittuminen lämpimässä vedessä

Kun olet onnistuneesti löytänyt lämpimästä aktiivisia kaloja, kannattaa olla tarkkana, ettei niitä väsytä henkihieveriin mikäli kalan aikoo vapauttaa. Ripeät ja päättäväiset otteet ovat kalalle hyväksi.

Lämpimässä vedessä kalat menevät taistelun aikana paljon nopeammin maitohapoille ja palautuminen kestää huomattavasti kauemmin kuin viileässä. Etenkin lohikalat ovat tässä suhteessa erittäin herkkiä.

 

Joskus vaan käy niin, että kalaa ei millään saa lämpimässä vedessä elpymään, jolloin se otetaan eräksi. "Taskulämmin" kala pilaantuu nopeasti, joten nopea verestys ja mahdollisimman nopea jäähdyttäminen ovat avainasemassa maittavan aterian suhteen.

Lämpimiä kalasessioita!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt