Kirjautuminen

Koskien kunnostus ei takaa lohen menestymistä

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

kuva: (c) kalamies.comKoskien ennallistaminen ei takaa lohien menestymistä lohijoissa. Tuoreen väitöskirjan mukaan lohikantojen elpyminen jää heikoksi, jos huomioon ei oteta lohen koko elinkiertoa latvapuroja ja talviajan elinympäristöjä myöten.

 

Tutkija Saija Koljonen Suomen ympäristökeskuksesta selvitti Oulun yliopiston biologian laitokselle tekemässään väitöskirjatyössä koskien kunnostamisen merkitystä lohen ja taimenen poikasvaiheille sekä niiden selviytymiselle talven aikana virtavesissä.

 

Tutkimus osoittaa, että usein lohikalakantoja rajoittavat sopivien elinalueiden puuttumista enemmän esimerkiksi liikakalastus, heikko vedenlaatu tai valuma-alueiden eli mm. latvapurojen hydrologiset muutokset.

 

 

.

 

Kunnostamisella pyritään monimuotoisuuteen

 

Koskikunnostuksissa palautetaan jokiuomaan aikoinaan tukinuiton tieltä jokien rantamille siirretyt kivet. Lisäksi aukaistaan vanhoja uomia ja lisätään soraa. Toimet lisäävät jokiuomien rakenteellista monimuotoisuutta.

 

- Pelkät koskien uomassa tapahtuvat kunnostustoimenpiteet eivät riitä palauttamaan lohikalojen luonnollista elinkiertoa. Kunnostustoimenpiteissä tulisi huomioida selvemmin kalojen koko elinkierto, erityisesti niiden selviytyminen talvella, Koljonen toteaa.

 

Näillä toimenpiteillä parannettu lohikalojen kesäaikainen elinympäristö ei kuitenkaan yksinään riitä elvyttämään lohikalapopulaatioiden luonnollista elinkiertoa.

 

Tilanne ei kohentunut Kiiminkijoella

 

Esimerkiksi Kiiminkijoella lohenpoikasten tiheydet eivät muuttuneet kunnostuksen myötä. Lohenpoikasille soveltuvan elinympäristön lisäys ei vaikuttanut niiden tiheyteen, koska etenkin lohenpoikasille soveltuvien talviaikaisten alueiden puute jäi huomattavaksi.

 

Suurin osa soveltuvasta elinympäristöstä sijaitsi joen reuna-alueilla, joten kunnostusvaikutus joen keskiosaan jäi odotettua pienemmäksi.

 

Kunnostusten todellisia vaikutuksia arvioidaan liian vähän

 

Viime vuosikymmenten aikana virtavesien kunnostusta on tehty paljon, mutta Saija Koljosen mukaan vaikutusten arviointi on jäänyt liian vähälle. Tutkimusten perusteella kunnostukset hyödyttävät lohikaloja ja ekosysteemejä koeolosuhteissa, mutta luonnossa nämä hyödyt näyttävät monesti jäävän muiden tekijöiden varjoon. Valuma-alueilla tapahtuvat erilaiset toimenpiteet, kuten maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja kaupungistuminen muuttavat myös lohikalojen elinolosuhteita vesistöissä. Väitöksen mukaan kunnostustoimenpiteiden tulisikin ulottua selvemmin myös virtavesien valuma-alueille.

 

Lehtikarike tärkeässä roolissa

 

Väitöksessään Koljonen selvitti myös kunnostusten vaikutuksia siihen, kuinka hyvin lehtikarike säilyy virrassa. Lehtikarike on varsinkin latvapurojen ekosysteemien tärkeimpiä energialähteitä.

 

- Kunnostuksissa tulisi käyttää huomattavasti enemmän puumateriaalia ja säästää vesisammalia. Nämä pidättävät tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa lehtikariketta pohjalla elävien selkärangattomien ravinnoksi ja tarjoavat suojapaikkoja kalastolle, Koljonen selvittää.

 

Kantojen elpyminen on mahdollista, mutta vaatii monipuolisia toimia

 

Tutkija Saija Koljonen on huolissaan lohi- ja taimenkantojen tilasta useissa vesistöissä. Koljosen mukaan pohjoisen lohijokien lisäksi myös etelä- ja keski-suomen sisävesien taimenkannat ovat uhanalaisia.

 

Koljonen uskoo, että kantojen elpyminen on mahdollista, mutta toimiin pitäisi ryhtyä ripeästi ja kokonaisvaltaisesti. Ympäristöjä kunnostamalla voidaan tilannetta parantaa silloin kun ympäristö todella on populaatiota rajoittava tekijä, mutta Koljosen mukaan usein vaikuttava tekijä on myös kalastus.

 

- Uskon, että yhteisillä ponnistuksilla lohi- ja taimenkantoja saadaan elvytettyä. Kalastusta rajoittamalla tietyissä paikoin saataisiin nopeimmin merkittäviä vaikutuksia, Koljonen sanoo.

 

Esimerkiksi vesistöissä, joissa ympäristökunnostuksia on tehty, kannattaisi tietyksi ajaksi myös kutukalojen kalastusta rajata. Tutkimus liittyy osaksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laajempaa projektia virtavesien kunnostuksen vaikutusarvioinnista.

 

Thesis abstract

 

Despite the great amount of in-stream restorations conducted in the past decades there is still a disturbing lack of knowledge about the outcome of these measures. The overall goal of this study was to assess the effect of enhanced streambed heterogeneity on the ecology of stream salmonids and stream retention efficiency. Substratum heterogeneity is often considered as one of the most important limiting factors for organisms living in running waters.


Winter ecology of rivers has not been broadly studied regardless of the general belief that wintertime conditions strongly influence the survival and population size of stream salmonids. In an experimental study, the paucity of wintertime habitat in simplified channels caused temporary mass loss in age-0 trout. In late spring, channelized stream trout performed catch-up growth with potentially negative effects on long-term fitness. A management implication of this study is that increasing cover availability by in-stream restoration structures may enhance the long term success of juvenile salmonids although the short term effects were minor.


Densities of salmon parr in the River Kiiminkijoki showed no response to streambed restoration. Suitable habitat area for salmon parr increased after restoration under summer conditions. However, restoration-induced benefits to winter habitats were marginal, with one study reach indicating even negative values. Most of the areas with good habitat values were located along river margins, indicating that restoration measures had only limited impact on the mid-sections of the river channel.


Dredging of small streams may have caused depletion of allochthonous organic matter due to the reduction of retentive structures. In a leaf release experiment, moss cover enhanced retentiveness as well as did various restoration structures (boulders, large wood). Only a very high amount of wood clearly enhanced retention capacity. This underlines the importance of wood as an effective retention structure in headwater streams.


This study indicates that habitat complexity as such may be less important than life-stage specific habitat requirements of fish (e.g. cover for  overwintering salmonids). Importantly, restoration may only be successful if the measures used target the limiting factor(s) of the ecosystem or the species; for salmonids, habitat complexity does not seem to be this factor.


Keywords: brown trout, habitat complexity, hydraulic modeling, rehabilitation, restoration, river, salmon, stream, winter ecology

 

Väitöskirja; Ecological impacts of in-stream restoration in salmonid rivers (PDF) (vaihtoehtoinen linkki / alternate link)

 

(lähde: Ympäristö.fiYle)

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt