AdsConfKit

Kirjautuminen

Kalastajalle syntyy vauva – uhka vai mahdollisuus? osa 4/5

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Urhon ensimmäinen kesä osoittautui tavallista kylmemmäksi, eikä leppoisan aurinkoisia veneilykelejä tuntunut tulevan koko kesänä. Heinäkuussa pääsimme kuitenkin kokeilemaan veneilyä pienellä moottoriveneellä.

Kevään siianongintasesongin jälkeen teimme Urhon kanssa muutamia reissuja ahvenen ja hauen perässä rannalta heitellen, mutta pian meitä alkoi houkuttaa ajatus veneestä kalastamisesta. Hommasin jo aikaisemmin keväällä venemessuilla vieraillessamme Urholle Hokkan laadukkaat lapsille tarkoitetut pelastusliivit. Samalla tuli suosittua laadukasta suomalaista käsityötä. Tutustuimme pelastusliiveihin Urhon kanssa ihmetellen kotona. Värikkäät ja oudon tuntuiset kapistukset kiinnostivat Urhoa ja pian poika antoikin pukea ne päälleen.

Tapansa mukaan hän oli innoissaan, mutta olisi halunnut päästä tutkimaan venettä vapaammin. Tämän kokeilukerran perusteella tein muutamia johtopäätöksiä; veneen kippari ei voi olla vastuussa lapsesta. Jos ajat venettä, on jonkun huolehdittava lapsesta. Jos taas huolehdit lapsesta, on jonkun ajettava venettä.
Kalastuksen osalta homma poikkeaa rannalta heittelystä siinä määrin, että veneessä vauva on sylissä. En halunnut laittaa Urhoa kantorinkan tai vaunukopan kaltaisiin rannalla varsin toimiviin laitteisiin, sillä mikäli joutuisimme veden varaan, olisi Urhon oltava vapaa kaikista remmeistä ja turvavöistä. Näin ollen kalastus veneessä tulisi tapahtumaan lapsen ollessa sylissä. Isommassa veneessä olisi myös mahdollisuus antaa lapsen viettää aikaa veneen lattialla ja liikkua vapaammin.

Aloitin pidemmän ja vaativamman veneretken suunnittelun

Innostin mukaani ystäväni Samun, jolla sattuu olemaan Urhoa muutamia kuukausia vanhempi Lumi-tytär. Samulla oli myös vene, jota voisimme käyttää reissulla. Vene oli isompi, kuin mitä käytimme ensimmäisellä kokeilukerralla. Löimme päivän lukkoon ja aloitimme suunnittelun. Heti alkuun piti värvätä joku joka voisi ajaa venettä meidän touhutessamme lasten ja virveleiden kanssa. Mukaan saatiin Lumin kummisetä Jussi. Kalastusmuodoksi valitsimme uistelun, sillä veneestä heittely niin suurella porukalla tuntui liian vaaralliselta. Samu teki vielä veneestään pienillä muokkauksilla mahdollisimman lapsiystävällisen ja turvallisen. Olimme valmiita reissulle!

Reissupäivän aamuna tapasimme Espoossa Laajalahden venesatamassa

Minä ihmettelin projektia Urho sylissäni rannalta. Lumi istui kiltisti autossa ja Samu ja Jussi saivat helposti veneen vesille. Seuraavaksi Samu hyppäsi paattiin laittamaan sitä ajokuntoon, jonka jälkeen Lumi nostettiin Samulle veneeseen. Lumi säikähti hieman veneen ääniä, mutta rauhoittui kivasti isänsä syliin. Kun kaikki pääsivät veneeseen, lähdimme hiljakseen ajelemaan pois satamasta.

Urho tykkäsi nousta veneen reunaa vasten katselemaan vettä ja tuntui olevan innostunut. Lumi pötkötteli isänsä sylissä. Aloitimme vapojen virittelyn. Tässä hommassa piti olla tarkkana, etteivät vaappujen terävät koukut päässeet missään tilanteessa liian lähelle lapsia. Hyvä tapa kiinnittää vaappu perukkeeseen oli tehdä se veneen ulkopuolella lapsen istuessa esimerkiksi lattialla. Lumia ei kuitenkaan huvittanut poistua isänsä sylistä. Jälleen kerran apukädet olivat tarpeen. Laskimme muutamia Samun mukanaan tuomia HTG-uistimia veteen pyytämään ja eipä aikaakaan, kun vapa jo taipui. Pääsimme siis heti kokeilemaan kalan veneeseen kelaamista lasten kanssa!


Samu sai pienehkön kuhan joka saatiin ongelmitta ylös näytille siitä edelleen takaisin kasvamaan. Luulen, että lapset huomasivat innostuksemme kalan iskiessä, koska Urho sylissäni lopetti kaikenlaisen venkoilun ja tapitti silmät pyöreänä toimintaamme.

Kello tikitti ja totesimme lasten ruoka-ajan lähestyvän

Kelasimme vaaput ylös ja ajelimme Lauttasaaren edustalle Käärmeluodoille pitämään taukoa. Matkalla meitä tosin kauhistutti kylmä tuuli, jolta yritimme suojata pienokaiset. Veneellä matkatessa on syytä pitää huoli, ettei esimerkiksi keulapaikalla tuuli pääse osumaan suoraan vauvan kasvoihin. Parempi siis istua takaraivo menosuuntaan. Keli oli muuten melko suotuisa lasten kanssa touhuamiselle.

Aurinko ei porottanut, mutta lämpöä riitti tuulettomilla alueilla mukavasti

Olin varautunut porotukseen ottamalla lapsille aurinkovoiteen mukaan. Urhon inhoamat aurinkolasit olivat myös repussa. Pahimmillaan häikäisy voi olla todella voimakasta merellä aurinkoisena päivänä. Ymmärtääkseni pieniä lapsia tulisi suojata auringolta ensisijaisesti vaatetuksella, rasvojen sisältämien kemikaalien vuoksi. Sipaisin Urhon niskaan ja kasvoihin kuitenkin aurinkorasvaa, joka mainosti itseään vauvoille soveltuvana.
Tuuli ei onneksemme tuntunut enää saarella, jonne rantauduimme onnistuneesti Samun pidellessä sylissään molempia vauvoja. Käärmeluodoilla syötimme lapset, jonka jälkeen Urho tuli kantoreppuun nukkumaan. Lumi pötkötteli makuupussissa maassa tutkien havunneulasia ja höpöttäen omiaan. Uni ei maistunut. Me aikuiset ruokailimme lasten lepohetken aikana ja keittelimme kahvia. Välillä kävimme kokeilemassa, josko rannalta saisi jigillä ahventa.

Samu nosti Lumin mukaan kalastushommiin kantorinkkaan ja he onkivat pohjaongella isoja särkiä

Urhokin heräili vajaan tunnin unien jälkeen. Kalastelimme aikamme saarta kierrellen ja pidin Urhon kantorepussa. Urho piti huolen, etten heitellyt samassa kohdassa turhan pitkään aloittamalla rimpuilun aina seistessäni paikallani pidemmän tovin. Palasimme vielä leiripaikalle pienelle välipalalle, jonka jälkeen hyppäsimme takaisin veneeseen.

Aurinko oli tullut esiin ja lämmitti nyt mukavasti veneessä

Uskalsin vähentää Urhonkin vaatetusta, ettei olo kävisi liian tukalaksi paksujen pelastusliivien alla. Veneeseen päästiin nostamaan vielä yksi mittakuha ja toinen pienempi kuha. Viimein Lumikin sai unen päästä kiinni veneen lattialla sateenvarjon suojatessa auringolta. Urholla oli vauhti päällä ja minulla täysi työ pitää kaveri veneessä. Ilman vapatelinettä ei uistelustani olisi tullut mitään. Luimme Urhon kanssa kirjaa ja leikimme mukana olevilla leluilla. Välillä napostelimme jotain tai otimme vesihörppyä. Loppua kohden alkoi Urhollakin puhti loppua ja kiukku alkoi nousta liian suureksi - suuntasimme rantaan.

Veneen nosto onnistui yhtä kätevästi, kuin laskukin ja rannalla näkyi hymyileviä, tyytyväisiä ilmeitä. Päivä oli onnistunut yli odotusten. Ennen lähtöä olin varma, ettemme ole vesillä paria tuntia pidempään. Saimme kuitenkin vietettyä melkein koko päivän reissullamme. Lapset pysyivät tyytyväisinä, kun saivat ruokaa ja mahdollisuuden nukkua. Isät pysyivät tyytyväisinä, kun kalastus onnistui ja vauvoilla tuntui olevan kaikki hyvin.

Homma pysyi turvallisena, kun turhia riskejä ei otettu

Ehdimme päivän aikana todeta moneen kertaan miten nyt mennään täysin erilaisin ehdoin kun normaalisti. Kiireen sai unohtaa. Yksin ei tarvitse suoriutua kaikesta. Vapoja ei tarvitse olla vedossa maksimimäärää. Tauko on pidettävä vaikka kalaa tulisi. Oli myös hauska huomata, kuinka lapset päivän aikana tuntuivat rentoutuvan veneessä ja meininki rauhoittui päivän edetessä. Osaltaan siihen vaikutti varmasti myös meidän rentoutumisemme omassa tekemisessämme.

Kalastus veneestä vauvan kanssa on mahdollista, kun siihen valmistautuu hyvin ja sen tekee vauvan ehdoilla

Me olimme onnekkaita säiden, lasten mielialojen ja kalansaannin suhteen. Toisinkin voisi olla. Uskon, että tässäkin lajissa kannattaa aloittaa eteneminen helposta vaikeaan ja tehdä aluksi lyhyitä reissuja totutellen ja tutustuen touhuun. Jos homma sujuu ja meno maistuu pienokaisellekin, voi laatuajan viettämistä lapsen kanssa vesillä alkaa suunnitella isomminkin.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt