Kirjautuminen

Kalastajalle syntyy vauva – uhka vai mahdollisuus? Osa 1/5

Käyttäjän arvio:  / 2
HuonoinParas 
Share

Johannes Jahnukainen julkaisee talven ja kevään aikana kalamies.comin etusivulla viisiosaisen juttusarjan, jossa tuore isä pohtii miten elämä ja kalastus muuttuu kun tulee perheenlisäystä. Asia, joka monen innokkaan kalastajan perheessä aiheuttaa varmasti keskustelua.

Esikoiseni syntyi elokuun puolivälissä vuonna 2016. Vauva painoi syntyessään kunnioitettavan kokoisen taimenen tai keskivertohauen verran. Minusta oli tullut isä. Isä, joka harrastaa aktiivisesti kalastusta. Isä joka joutuu vielä vuosia odottamaan, että pääsee yhdessä jälkikasvunsa kanssa heittelemään. Jo odotusaikana pohdin, miten kalastusharrastukseni käy lapsen syntyessä. Voiko kalastaminen jatkua yhtä aktiivisesti? Olin tähän asti käynyt oikomassa siimoja noin kerran viikossa, jonka lisäksi tein muutamia pidempiä reissuja joka vuosi. Pohdin veisikö kohta syntyvä vauva kaiken vapaa-aikani ja vapa-aikani? Entä jos aikaa riittäisi, mutta kaveri valvottaisi ja veisi voimat? Tahtotila kalastuksen aktiiviseen jatkamiseen oli kuitenkin kova. Myös haaveet siitä, että joskus kalastaisin lapseni kanssa yhdessä motivoivat minua keksimään ratkaisua.

Mitä siis turhia odottamaan, että lapsi kasvaisi kalastajan mittoihin?

Malttamattomana miehenä näin vain yhden ratkaisun. Otan vauvan mukaani kalaan.
Kun poika sitten syntyi, sain idean, että koluan pojan kanssa meille sopivia kalastuskohteita ja käyn läpi eri kalastustapoja ja kirjoitan niistä. Kalastuksen lisäksi tulisimme saamaan arvokkaita isän ja pojan yhteisiä hetkiä. Toki voihan olla, että kun poika ajan mittaan alkaa muodostaa omia mielipiteitään asioista, ei kalastus enää kiinnosta pätkän vertaa. Tässä viisiosaisessa juttusarjassa käydään läpi kalastusseikkailujamme poikani ensimmäisen elinvuoden aikana.

Mitä otettava huomioon?

Kun vauvan kanssa lähdetään kalareissulle, tärkeintä on tietenkin vauvan turvallisuus. Olennaista on sopivan paikan valinta ja oikeanlaiset varusteet. Vauvan kanssa kalastuksessa varustelu saakin aivan uuden merkityksen. Kalastusta varten tehtävät hankinnat ja välineiden hypistely ovat tärkeä osa ainakin omaa harrastustani. Reissuja voi fiilistellä jo etukäteen tekemällä hankintoja ja kunnostamalla välineistöä. Kun kalakaveriksi lähtee vauva, tarvittavien varusteiden lista kasvaa huomattavasti. Onhan vauvalla samoja tarpeita reissulla, kun meillä aikuisillakin. Näin ollen on kehitettävä ratkaisut esimerkiksi kalareissulla syöttämiseen ja vaipan vaihtoon. Toiminnan tulisi myös olla mahdollisimman hygieenistä. Tämän kaiken lisäksi itse kalastuksen tulisi onnistua mahdollisimman vaivattomasti ja sujuvasti.

Mihin vauva laitetaan?

Missä vauva sitten voi olla kalastuksen aikana? Tähän varmasti löytyy erilaisia ratkaisuja, joita määrittelevät valittu kohde ja esimerkiksi se miten vauva missäkin viihtyy. Vaimoni oli tehnyt mittavaa selvitystyötä erilaisten kantovälineiden ergonomisuudesta. Meillä Tulan Standard kantoreppu osoittautui pojalle mieleiseksi paikaksi ihmetellä maailmaa jo muutaman viikon ikäisenä. Vauva voi olla turvallisessa asennossa kantorepussa jo hyvin pienenä.

Vauvan ollessa rinnalla voit tarkistella hengitystä ja pienokaisen meininkiä muutenkin. Meidän kohdalla liikkuminen kantorepun kanssa sai pojan yleensä nukahtamaan. Tämä mahdollisti myös esimerkiksi kotitöiden tekemisen. Ulkona olemisen kannalta oiva hankinta oli myös vetoketjulla kiinnitettävä Kumja-merkkinen lisäpaneeli takkiin, jonka avulla oman takin sai muutettua eräänlaiseksi "lihavan miehen malliksi". Vetoketjujen yhteensovittamiseksi paneeliin on saatavilla adaptereita. Takin kiinni saaminen vauvan ollessa rinnalla, takaa vauvalle suojan tuulta, sadetta ja kylmää vastaan.

Ensimmäinen reissu

Kuukauden ikäisenä sitten koitti ensimmäinen kalareissu pojan kanssa. Mukaan olin pyytänyt ystäväni Tonin, joka oli tullut isäksi hieman ennen minua. Valitsimme kohteeksi Vanhankaupunginkosken suvannon. Tiesin rannan olevan esteetön ja parkkipaikan sijaitsevan aivan rannan tuntumassa. Kalaakin suvannossa pitäisi syksyisin olla. Pakkasin mukaani jigivehkeet kuhaa varten. Kahvit keitin termariin. Otin myös pienen termarin täyteen kuumaa vettä maitopullon lämmitystä varten.

Lisäksi pakkasin vaipanvaihtovehkeet ja käsienpuhdistusliinoja. Mahdollinen syöttö ja vaipan vaihto tapahtuisi autossa, jonka saisi pysäköityä pelipaikkojen viereen. Vauva saisi olla mukana kantorepussa, joka oli jo osoittanut toimivuutensa ulkona liikkumisessa.

Vanhankaupunginkosken alue olisi hyvin soveltunut myös vaunuille. Halusin kuitenkin pojan lähemmäksi itseäni, jotta minun ei tarvitsisi jatkuvasti vilkuilla olan yli tarkistaakseni, että vaunut ovat vielä kuivalla maalla.

Saapuessani rantaan odotteli Toni minua jo oman poikansa kanssa. He luottivat myös kantoreppuratkaisuun. Virittelimme virvelit ja astelimme rantaan. Meidän lisäksemme paikalla oli muutamia virvelimiehiä ja pari ukkoa lippoamassa siikaa. Virvelillä heittely tuntui sujuvan hyvin eikä poikakaan häiriintynyt rinnallani, vaan nukkui sikeästi.

Toki kalastamisemme keskittyi enemmän poikien fiiliksen tarkkailuun ja homma oli melko hermostunutta. Pian vaihdoimmekin paikkaa ja pääsin kulkemaan haastavammassakin maastossa poika rinnallani. Vauva rinnalla kulkiessa hyvien kenkien merkitys korostuu. Kapusin rantapenkereeltä veden rajaan hyvän heittopaikan toivossa ja huomasin rannan olevan mutainen ja liukas. Toisessa kädessäni oli reppu ja toisessa virveli. Pian kuitenkin tajusin, ettei kannata ahnehtia ja ottaa turhia riskejä; laskin repun pois ja otin kädellä maasta tukea. Heittopaikka osoittautui kuitenkin puiden oksien vuoksi mahdottomaksi heittää kunnolla.

Kahvitauolla

Kiersimme Tonin kanssa suvantoa heitellen ja faijaillen. Ihailimme meritaimenen komeita hyppyjä keskellä suvantoa sen fiilistellessä kutuajan alkamista. Kuha ei ollut otillaan. Kierroksen tehtyämme palasimme autoille ja haimme kahvitermarit ja maitopullot. Pojat eivät kuitenkaan viitsineet herätä kahvitauollemme joten nautimme kahvit poikien edelleen nukkuessa.

Maidon lämmitystä varten olin siis varautunut toisella termarilla, joka oli täynnä kuumaa vettä. Tässä vesihauteessa maidon saisi sopivan lämpimäksi näin syyskelillä. Kovalla pakkasella en usko tämän innovaation toimivan. Onneksi pilkkireissuun on vielä aikaa ja voin kehitellä uusia niksejä.

Ensimmäisellä yhteisellä kalareissullani poikani kanssa meni isältä siis munat pataan. Onneksi poika ei sitä vielä ymmärrä. Koin kuitenkin onnistuneeni, sillä nyt olin ollut ensimmäistä kertaa poikani kanssa kalassa. Varustevalinnat olivat osoittautuneet toimiviksi ja poika oli ollut tyytyväinen koko reissun ajan. Kalastaminen ei juuri vaikeutunut vauvan ollessa kantorepussa mukana. Jatkossa uskon pystyväni rentoutumaan enemmän ja nauttimaan kalastuksesta vauvan kanssa. Uusi aikakausi kalastusharrastuksessani on siis alkanut!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt