Hannibal soitteli tuossa juhannuksen alla ja kertoi varanneensa talarista tilaa juhannuksen jäläkeiselle viikolle
Uteli utra samalla olisinko halukas lähtemään reissuun mukkaan. No totta mynässä olin, olihan wäylänvarresta kuulunut toinen toistaan hullumpia kalajuttuja. Melkein jor tikallakin olivat saaneet marjaksia ynnä muuta hullua, eli kallaa pitäisi olla...
Keskiviikkoaamuna sännättiin sitten peräskannaa kohti Rovaniemeä ja Pelloa, peräskannaa siksi kun kumpikin söörättiin omilla autoilla että kalat soppii kyytiin nääs.
Tosipuhheesa ei haluttanu seikkailla julukisissa kalakamojen kanssa.
Vanttauskosken kuppeella kahvella käyvesä huomattiin että Kuusamolaisia on enemmältiki liikkeellä tuonnepäin, kuinka paljon lie kaikkinesa, jää arvotukseksi ja sehän mua ahistaa.
Rovaniemen irstaat huvitukset ohitettiin miehekkäästi ja ruuvvattiin mopetin keulaa pellollepäin. Tuossa vaiheesa esteri alako avvailemaan haarojaan ja ennen Pelloa vettäpaskaa tuli välliin ihan soutaa asti.
Pellosa piti tieten pysähtyä stopparisa ja siinä toisessa putiikisa jokon siinä vieressä. Pensaputtiikisa eikä missään viinahäntäkaupassa, pölijä. Molimma käyneet jo siellä. Tosipuhheesa hannibal kyllä ehti silipasta mutkan sielläki, kun olimma ostamasa leipää kalijaa. Ihime liippari seki.
Kylästä lähtiissä huomasin jotta jööpisä onki sitten satarosenttinen lukku peräsä kun jäpi niin komijasti lappalaisten pikipihhaan reikää, kelen teepeen ölijyt! Kylymä rinki persesilimän ympärillä oonki täsä outellu millonka sieltä tullee ultimaattumia ja korvausvaateita pilalle menneestä kesästä ja vaatimien vasotuksen onnistumisesta tuotahäntä epä.
Nö jöö, nätisti kuiten pääsimmä Talariin, majotuttiin pihapiiriin ja alomma tonkiumaan uisteijen kansa. Siinä pikku kalijapöhönäsä olimma hyvinki tärkiänä jotta tuo, tuo se on kuule lohikalan kohtalo tänäppänä juu.
Seittemän jäläkeen sitte sukastiin purovar… eikun wäylälle (tohi sanua ennää puroksi tai tornion hanomakkimatti tullee ja jyrää meitin) ja lähetiin rutkuttelleen jänkkäniitynsuvannolle.
Helevata mikkä kinkerit sielloli, paattia huilaa ristiinrastiin ja kaikilla ainaki sata vappaa tojottaa pystysä.
Minä siinä tihrustan jotta mite helevetisä tuosta sumasta päästään ohite kun konekin on enempi niinku vähempi tuota äkänen.
Vaan elähän huoli, aikamma kun kitkuteltiin niin olimma lähtöpaikalla ja eiku halakoa jorttaaniin etteiku molahti vaan.
Eipä siinä menny montakaan minnuuttia ku oli jo eka saalis koukusa, sallaattia saatana. Vesi rietas ku oli nousussa ja kaikki lappalaisten kenkäheinät kusikaikossa aina äkäsenpoijjan lompolaa myöten. Taisi olla ne veekoonki sutturat mukana.
Sitä vihiriä paskaa siinä sitte ilta pyyettiin ja että molimma tyytyväistä kun ei kalan kasa tarvinu pelemuta. Kele.
Yönkuhjasa sitte pallailtiin homokojamon härnyyltä, niin huomattiin jottain eppäilyttävää sakkia siinä venneenlaskuluiskalla, vääpeli körmy ja hanomakkimattihan ne siellä pelemus sikana selevinpäin.
ussaan tirrasin rantaan, tai ensin poikain venneen perrään kele, kun väistin muuatta kivvee muka. Tartsanit oli tosiaan ottaneet varaslähöt ku oli hakeneet vauhtia ruÅttin puolelta muutaman päivän ja taisipa niillä olla jo kalan mallikin mukana. Silahka.
Eikait siinä, tuorustaina harjotukset jatku, me hannibalin kansa pysymmä uskollisesti tieetillä, eli touhusimma pelekästään sallaatin vermeitä ja ne ruåttisa raiskatut nyppäs kalan.
Kovasti kyllä eppäilyttää, ettei ne vaan olis teheneet kommervenkkia ja pistäneet sen entisen kalan paattisa pohojalle.
Päivänpuoli meni melekolailla häiriköitten puheluihin vastaillesa, hope oli harrin (ei haba) kansa tulosa ja kalaraivo päivää myöhemmin, että niitä poltteli. No ne polttelut ja se joutava puhelimen killuuttaminen kyllä loppu iltamyöhäsellä ihannäppärästi, mutta siitä jälempänä.
Pojat tulla tupsahti aikanaan ja tieten taas järv… wäylälle kiiresvilikkaan.
Sallaattiva! Kalijaa ja sallaattiva! Tupakkia kalijaa ja sallaattiva!
Siinäpä se iltasen saldo. Sen joutavan potkupallin takija piti tulla muka kalalta pois. Totta jeesus se minnäi ajan monta sattaa kilometriä että saan kattoa telekkarista potkupallia lapisa! Saatana!
Noo, hope ja harri tuli aikanaan sieltä sallaattikalasta ja alomma valehtelleen kilipaa.
Papat keksi siinä sitten pikku pierusa että nyt, nyt se on oltava wäylällä, nyt se kojamo tempasee.
Hrm, kele. Eiku romut kantoon ja rantaan niin että kilikatuskalakatus vaan kuulu huuthelekkariin asti.
Minä tuotahäntä peräsmoottoriin ja kun oli ennen käyttämätön tsyndappi kysseesä, pyörähin kattomaan vipstaakeja. Keulan puolelta kuulu sellanen ilonen molahus ja jottain ihime tytinää, minähän tieten kattomaan että mikäse tuo oli ja että arvaa mitä! Hope rietas testaamasa paukkuja melekein kaulaa myöten veesä.(Arvatkaa vaan että kuinka vähän mua naurattaa tätä kirjottaisa)
Liekö sattuin pyörähtään justiin sillon ku hope tuuppas paattia vesille ja molskis, vai oliko syynä että vapateline tarttu meijän paatin kylykeen, en tiijä mutta äkkiä sitä tapahtuu ja palijon ku vaan alakaa. Paatti liurahti meleko .ittuilematta poikkivirtaan ja vapateline jumisa meijä paatin moottorisa. Eipä siinä auttanu muu ku hypätä itekin jokkeen ja kopata laijasta iukuri kiini.
Mulla oli onneksi metsurin koresajepuku, niin ei menny ku pikku liraus toiseen kenkään.
Naa, siinä taivastelimma hetken että kaikkia sitä, hope sano että eiköhän jatketa matkaa johon minä että kyllä se nyt tais riittää meille täksi ehtooksi.
Harvemmin sitä ihminen elläytyy harrastukseensa nuinki vahavasti ku tuo hope. Tuossaki tilanteesa halus kokkeilla autenttisesa ympäristösä miten se pulikka ui. Tuli mulla kyllä mieleen siinä, mutten tohtinu mainita, että tuo uintileppa, se se pitäs olla toisella puolen. Kato kun nuissa paukkuliiveisä son niskasa ja vaapusa leuan alla.
Kahvee tilikkasen kera julistimma sitten porukalla hopen vuojen 08 kumiankaksi ja hannibal, niin hannibal. Se se jos ei naureskellu melekein makiasti. Tainnu taka-alalla pikkusen .ituttaa se ”kaartisennivan kumiankka” juhlanimike.
Jou mään, aamulla maistu suu jaskallepaskalle mutta reippahasti lähimmä taas soutamaan.
Sallaattia.
Tällä kertaa teimmä vaihto-operatsjuunin niin että minä lähin hanomakkimatin oppiin ja hannibal äyvväs körmyn kansa. Kiusattiin ittiämmä monen monituista tuntia ja lopulta juu hans son ilimas vienon halunsa kipasta mutkan leirintäalueen lähteijen äärellä. Mulle se sopi oikke hyvin ku kusetti niin. Ei keritty ku rantaan ja minä siinä kuselle ni kaveri sano että nonnii nyt se saatanan homokojamo kävi pinnasa. Kumma silakka ku aina pelemuaa jos jortikkaa näkee. Meinasinki syksyä varten tilata semmosen hintpink värisen pärisevän pötkön ja anikoija siihen muutamat kolomiohaarat, vai oliko se että haarakolomiot? Muista ennää mut sou not.
Iltakeikalla näky pintomisia niimmaan perusteellisesti, vaan ei, ei vaan iskeny ei.
Lauantaina lähimmä sitten met nelijä; hanomakkimatti,körmy, hannibal ja alleriivannu poikkeen tuolta, hope, harri ja kalaraivo jäivät vielä pyytään. Sallaattia.
Jatkuu huomenna tai joskus. Tarkentakaapa mukana olleet.
Olihan poikiilla vielä tapahtumia lähtömme jälkeen, jospa annetaan tosiaan vuoro heille. Hophop!
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
mutta rapsa perskeles ei kaipaa muutaku aamenen loppuun.
