Perjantai-iltapäivä koitti. Ihanaa, matka veneeseen nukkumaan viikoksi ja vasurilla voisi hiukan kalastella... Tai niinhän mä luulin.
Lantikka ja vene kurvasi pihaan viiden aikaan illalla. Lantikan miehistönä Auvo ja Olli. Kari tulee vielä omalla autollaan mun seuraksi takapenkille. Puhelin soi, Kari soittaa. Auto paskana. Onneksi oli saanut mammansa heittää hänet Porvååsta Malmille.
Karin saavuttua matka taittui sujuvasti säistä ja laivoista jutellessa. Keliä oli luvattu enemmän kuin tarpeeksi ja SeaWindi lopettaa henkilökuljetuksen. Sillälailla.
Mulla on kännykässä Lokki-merisääpalvelu. Sillä leikin autossa ja ihmettelin, ettei mitään ihme paskaa keliä kumminkaan sen mukaan ollut luvattu, kun taas WindGuru netissä tarjosi lukemia aina 30 sekunttimetriin asti? No, ei auta matkan on jatkuttava.
Laivamatka meni hyvin, mitä nyt minä vähän rellestin. Ei jäänyt lapsille siitäkään mitään kerrottavaa....
Keli oli Stokiksessa ihan kohtuullinen, mutta paheni alaspäin ajettaessa. Olimme Karlsborgissa n.13:00 paikallista aikaa ja päätimme purkaa kuorman ihan rauhallisesti. Huomenna olisi parempi keli. Illalla oli pakollinen ruokaseremonia, hirvikeittoa ja tuoretta Mäntsäläläistä jälkiuunileipää ja Terhin tekemää upeata hapa-imelä leipää. Kari muuten ei saa sitten enää tuohon koskea!!!
Aamulla kun kuudelta heräsin, pingoin kalsareisisillaan munaravia alas tupakalle ihmettelemään säätä. Ja prkl, se ei ollut mikään erikoinen. Apaut 12-14 tasaista....
Ei kun vesille...
Aallot oli ulkona ihan kohtuulliset ja paha olo alkoi vallata niitä, jotka nyhersivät jotain, eivätkä muistaneet katsoa välillä horisonttiin. Itse syytä sitä punaista kaljaa. Punainen on vaaran, esim. myrkyllisyyden, väri luonnossakin. Luonto opettaa varomaan moista moskaa.
Ensin Auvo alkoi mäskäämään. Yhtäkkiä Kari valahti kalpeaksi kuin lakana. Samalla tuli hytin päältä ämpärillen vettä suoraan sen lärviin. Se pelasti Karin karju-yrjöltä.
Minä en silleen merisairaaksi tule, siispä nukuskelin keulassa.
Sitten alkoi Ollia yrjöttää, samalla kun se mäskäs, niin sen vierestä alkoi takilavavan räikkä ujeltaan. Kala kiinn!!!
Kala pisti hyvin hanttiin ja ei halunnut siirtyä veneen puolelle. Haavissa kala osoittautui hyväkuntoiseksi taimeneksi, jolle pituutta oli kertynyt 76 senttiä ja painoa 5,4 kiloa.
Kello oli 11:30 ekana vetopäivänä.
Heti tuon jälkeen otti taas taimen, edelleen hyväkuntoinen. Jonka jälkeen taas heti tuli kolmas tane. Heti kolmannen jälkeen saatiin neljäs tane. Neljännen tanen jälkeen saatiin viiden kilon lohi. Tanet oli kaikki 2,5-4 kilon välii, potria veijareita.
Kello oli silloin 12:50.
Sitten se tuuri oli käytetty loppuun.
Kamoja illalla ylöskelatessa takilasta löytyi yksi pentu vielä joka laitettiin takaisin. Plaanarissa oli joku käynyt myös nakertelemassa salakkaa.
Tyytyväisenä päästiin marmoripihvien ja suppissoossin kimppuun.
Erotiikan tappajaan selälleen ja ei kun odottamaan aamua ja leudompia kelejä.
Aamulla ja fittu. Tuuli oli vaihtanut Itään ja puhalsi riittävän lujaa ja isoa aaltoa suoraan satamaan.
Pikapalaverin jälkeen vene ylös ja 70km taival Sjötorppiin, Vänerille. Voi kun me tehtiin taas niin väärä ratkaisu.
Sjötorpissa oli meinaan kovempi keli ja se tuli suoraan pohjoisesta. Ei ollut tyyntä sielläkään ja aaltoa tuli koko Dalbosjönin voimalta. Tuttavien venekunta oli jäänyt Vätternille, siirtyneet vaan Granviikkiin. Veneessä oli heti lähdön jälkeen 7kgn lohi.
Me laskerttiin vene Torsöstä ja kierrettiin päivän aikana sen saaren kärki. Yksi kala meillä oli kiinni hetken, mutta plaanarit leijuivat niin paljon, ettei siitä oikein mitään tullut.
Tapsan vene oli saanut Granvikista vielä toisen, n.3 kilon, lohen.
Illalla oli Lohimedaljonkien vuoro, kerma-sinappi-smetana soossilla.
Seuraava päivä, Aurinkoa ja tyyntä, n. 6-7m/s. Hieno keli seilailla aalloilla. Kalat vaan oli nukkumassa.
Päivällä saatiin pieni ja nätti taimen. Noin 2-2,5 kiloa. Siitä iltaan mennessä ei nykyäkään.
Päätettiin, että kamat nousee lammikosta klo 16:30. Juuri ennen sitä, plaanari alkoi ulvoa. Pitkän väsytyksen jälkeen haaviin tuli komea, 4,9 kiloinen Nieriä. Samassa takilasta lähti, reilu mitallinen kirkas kala, jonka merkki jäi arvaukseksi, koska karkasi vähän ennen venettä.
Karin hattu, Ransu, osoittautui hyväksi kalakoiraksi. Ransu otti välillä hyviä ajoja kaloja kohti. Vähän se yöllä yritti haukkua ja kävi juoksulla itsekseen kylillä. Tapsalla oli samaan aikaa ihan hyvä lohi kiinni aika lähellä meitä.
Ruokana oli Hirvihöystöä...
Seuraavana aamuna alkoi järjetön myrsky. Karlsborgin tuulimittari ujelsi 13 tasasta ja reilu 20 puuskissa. Minen kyllä siitä enää mitään puuskaa erottanut. Mentiin kumminkin pyörimään sataman lahdelle, kun veneessä tulee vähemmän känniin kuin maissa. Hämmästys oli illemmalla suuri, kun olimme saaneet taimenen ja 60 senttisen nieriän. Taimen näytti talvikolta, joten se dumpattiin takaisin. Iltapäivällä väsyttelin vielä semmoisen pienen 2-3 kilon taimenen veneen taakse, mutta se otti vielä jatkoajan siinä.
Iltapalaksi söimme jonkun lampaanliha-padan.
Viimeinen vetopäivä koitti ankeana, ihme. Etelästä tuuli edelleem riittävän lujaa. Kaiken lisäksi Suzuki-Cup Vättern oli alkamassa, joten meillä ei ollu majoitusta enää yhdeksi yöksi. Kamat pakattuamme lädimme vielä kerran hinkaa vastatuuleen. Saalis oli pari pientä talvikkotaimenta ja yksi syötävä pari-kiloinen. Syöttejä oli kyllä järsitty, mutta emme olleet huomanneet mitään pysyvää kiinnitystä.
Vene ylös hämärissä ja vaatteiden vaihto. Ekeniin Pitsalle ja kokka kohti Stokista. Laiva lähtisi vasta seuraavana aamuna.
Arbogassa pysähdyttiin Dinnerssiin kahville. Mietittiin siinä yöpymisjuttuja Stokiksessa. Västerosista Stokikseen ei löytynyt paikkaa, missä olisi ilaa. Lähtiessä hokattiin, että tässähän on hotelli samassa. Tilaa oli, ei kun pää tyynyyn. Viiden aikaan aamulla lähdettiin ajaa kohti 150km etappia kohti Tukholmaa ja SeaWindia. Naureskeltiin, että se nyt ainakin keinuu vähemmän kuin Ilmarin viikon aikana oli keinunut.
