Ensimmäinen tapaaminen
Olin Oulujärvellä harjoittelemassa Pelkosen Jukan ja Remeksen Karin kanssa Kalakaveriuistelua varten. Tuona päivänä oli tarkoituksena testata taimenvaapuja, vaikka Oulujärven kisat onkin voitettu pääsääntöisesti hauilla, niin taimenen syönti oli testattava sillä parinkymmenen taimenen päiväsaaliit ovat mahdollisia. Haukivaaran vuoksi käytimme perukkeena kolminkertaiseksi letitettyä 0,25 mm Firelineä.
Olimme vetäneet noin neljä tuntia johon mennessä saaliiksi oli tullut pari mittataimenta ja puolenkymmentä haukea. Tulimme Ylä-Mulkkua kohti Karhusaaren suunnasta ja ohjasin plaanarin aivan läheltä saaren viereistä kivikkoa jolloin kaksi siimaa laukesi. Toinen tuntui ensin pohjalta, mutta lujempi kiskominen sai veden lentämään. Vapa oli Jukalla joka huusi, että nyt on hirviä peto kiinni. Veneeseen tuli sähinää ja pienempi parin kilon hauki vedettiin suttina veneeseen ja päästettiin takaisin järveen häiritsemästä suuren väsytystä. Meillä oli vapoja parikymmentä joten emme "viitsineet" kelata niitä ylös. Vauhti piti pudottaa mahdollisimman pieneksi ja välillä veto piti ottaa kokonaan pois jotta kala saatiin lähemmäksi. Noin kymmenen metriä ennen venettä hauki sukelsi syvälle. Tunnelma oli kuin tappajahaissa, kala oli veneen alla noin 4-5 metrin syvyydessä, Remeksen Kari haavi kädessä tuijottaen syvyyteen ja Jukka vapa kahvaa myöten mutkalla. Itse koitin huudella pojille "hyviä neuvoja" ja käännellä paattia siten ettei siima sotkeutuisi potkuriin.
Jonkun ajan päästä kala antoi periksi ja lähti nousemaan pystysuoraan ylös. Kuin hidastetusta elokuvassa näkyviin tuli valtava hauen pää jonka kita oli auki. Viimeisillä voimillaan kala heilautti päätään puolelta toiselle jolloin neulanterävät hampaat repivät 3-kertaisen Fireline perukkeen poikki. Hetken hiljaisuuden jälkeen alkoi sadattelu ja selittely. Kalan kokoa oli vaikea arvioida mutta pitkästi yli kympin se oli.
Toinen tapaaminen
Neljä viikkoa myöhemmin olin Pelkosen Jukan kanssa testaamassa kaksoisuistimia Oulujärven SM-kisoja varten. Kaksarit oli rakennettu siten, että etukuvan ja takakuvan väli oli kymmenen metriä. Etukuva oli kiinnitetty noin 0,50 mm paksuisella ja 70 cm pituisella tapsilla selkäsiimaan. Tapsin päässä oli suuri lukko jotta sen sai nopeasti irti selkäsiimasta, jos kala ottaa takakuvaan. Viisi-Kuusi tuntia vetoa oli antanut kymmenkunta haukea ja kolme mittataimenta.
Tulimme Mulkkusaaria kohti Reimikarin suunnalta, jolloin Jukka sanoi että: "Oliskohan tuo Mulkkusaaren jättiläinen kotona?", johon vastasin: "Käydäämpä kopaisemassa". Ajoin saman kohdan yli kuin edelliselläkin kerralla. Kolmanneksi ulommainen siima laukesi, jolloin Jukka sanoi että "On sinun vuoro kelata kala ylös", koska hän oli ottanut ylös kaikki aiemmat kalat. Minä vastasin "Tämä selvä..." ja nappasin vavan targasta. Kiristin siiman, jolloin kala möyrähti pinnassa. Jukka huusi " Se on p...kele sama kala, yhtä iso pää!".
Meillä oli jälleen sama ongelma kuin edelliselläkin kerralla, keppejä oli liikaa ja lisäksi vielä kaikissa kaksarit pyynnissä. Ainoa mahdollisuus oli himmata vauhtia ja toivoa parasta. Kala oli jo varmaan yli 100 metriä takana ennen kuin se antoi periksi ja lähti tulemaan mukana. Sain sen jo noin 50 metrin päähän kun vavassa tuntui napsahdus ja siima löystyi. Sanoin Jukalle että "Pääs irti" ja aloin kelata vieheitä sisään jolloin siima kiristyi uudelleen ja kala tuli pintaan. "On se siellä vieläkin" korjasin Jukalle. Sain kelattua kalaa vielä noin kymmenen metriä venettä kohti ennen kuin se rapsahti irti. Kelasin siiman sisään ja totesin, että etukuvan tapsi oli poikki, eli kala oli vienyt mukanaan etukuvana olleen ison Koston. Avasin lukon ja otin poikki nirhautuneen tapsin pois. Siten tuli yllätys! Takakuvan mukana tuli toinen Dooris. Lähempi tutkiskelu osoitti, että se oli sama uistin joka jäi hauen kitaan neljä viikkoa aiemmin.
Teoria tapahtuneesta
Hauki otti etukuvana olleeseen pitkälappuiseen isoon Kostoon, tapsisiima katkesi jonka jälkeen kala otti vielä takakuvaan joka jäi kiinni neljä viikkoa aiemmin kitaan jääneeseen Doorikseen. Toinen vaihtoehto on se, että tapsin katkettua selkäsiima luisti hauen suussa ja jonka jälkeen takakuva jäi kiinni kidassa olleeseen Doorikseen. Hauki tavallaan vaihtoi helyä tai koristetta leukaperiinsä. 
Nämä tapahtumat ajoittuvat vuodelle 1999, enkä ole kuullut kenenkään saaneen kyseitä haukea ylös. Kesällä 2000 ainakin Sipolan Ahtia pelotteli jättiläishauki samalla paikalla, joten siellä se odottaa teitä, muutaman kilon suurempana, Ylä-Mulkun kupeessa, Se Ylä-Mulkun Jättiläinen!
Kireitä t: Kari Raatesalmi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Vaan eipä ole tuommoisia monstereita sattunut kohalle, onneksi. 
