Vavanrakennus on hyvä talviaikainen harrastus, jossa perustiedoilla ja taidoilla saadaan luotua omaan käteen sopiva kalastustyökalu. Oman vavanrakennusharrastukseni aloitin 90-luvun alussa, ensimmäinen rakentamani vapa taisi olla Fibatuben aihioon kasattu perhovapa. Alkuun rakentelun syynä oli lähinnä opiskelijan ohut rahapussi, sittemmin rakentelu on muuttunut talviaikaiseksi harrastuksi ja haluksi kehittää omia taitoja. Itsekasattu vapa omien mieltymysten ja mittojen mukaan tehtynä on erinomainen vaihtoehto kaupan vavalle.
Lamiglas LSJ 842 6-12lbs 1/8-3/8 oz. 84 tuumainen eli 7´ 2-voimainen aihio 3-10g vieheille ja 6-12lbs siimoille, heittää helposti lähemmäs 20g vieheitä. Alapään siimasuositus ilmoittaa siimavahvuuden, jota kala ei katko aihion jäykkyyden takia ( 6lbs= 0,22mm ), yläpään siimalla taas ei saa hajotettua aihiota ( 12lbs = 0,30mm ). Kevyt herkkä aihio, yksi omista suosikeistani. Itselläni käytössä ahvenen jigauksessa ja pienillä meritaimenvieheillä. Hinta/laatusuhde erinomainen, omaan käteen parempi kuin esim. Loomiksen IMX.
Toinen aihio on Lamiglas LSJ 783 6´6" 3-voimainen aihio 10-20g vieheille. Samaa sarjaa kuin edellinen, sopiva vaikka kuhan jigaukseen.
Aihio, siimarenkaat, korkinpaloja... siitä se lähtee
Aloitetaan kahvojen tekemisellä. Leikataan korkkirenkaista ohuita ~3mm renkaita jigissä, liimataan parillinen määrä tummaa ja vaaleata rengasta vuorotellen yhteen, leikataan piirakkajigissä 12 osaan ja liimataan uudelleen yhteen joka toinen palanen ympäri kääntäen. Näin saadaan shakkiruutumainen koristerengas. Kaikki sahauspinnat puhdistetaan ennen liimausta kahvinsuodattimella, näin saadaan minimoitua liimasaumat. Liimana Cascol polyuretaaniliima. Korkkijigit on ostettu Custom Tackle Supply'sta ja sahana on Zona tools'n 35-550 universal razor saw 0,10" teränvahvuudella, muuten ainoa löytämäni saha joka mahtuu näihin jigeihin.
Korkinpaloilla ja sahausjigillä saa aikaiseksi erilaisen kahvan
Liimataan korkkirenkaat yhteen vaikkapa kierrotangon ympärille, liima taas Cascol 'n PUR (tuotenumero 1809), kuvasta näkyy hyvin liiman turpoaminen kuivumisvaiheessa. Kierretangon voi hangata kynttilällä tarttumisen estämiseksi. Mikäli korkki kuitenkin ottaa tuurnaan kiinni akkuporakone on hyvä apu irroittamisessa.
Kahva on pahassa paikassa
Samalla liimataan kelankiinnikkeiden sisään polyuretaaniset täytekappaleet ja toisen kiinnikkeen etukahvan osat, liimaksi hidas epoksi esim. sininen Araldit, nopeaakin voi käyttää mutta hidas epoksi antaa huomattavasti vahvemman ja joustavamman lopputuloksen. Puhdistetaan purseet viinalla esim. Marinolilla.
Kelakiinnikkeiden sisään liimataan täytettä
Liimojen kuivuttua kahva-aihio istutetaan sopivaan tuurnaan ja istutetaan sorviin. Itse hoidan burl-korkin raakamuokkauksen gyprok-höylällä. Pari milliä ennen sopivaa halkaisijaa vaihdetaan hiomapaperiin, karkeudet 60...1000.
Liimattu kahva sorviin ja hionta alkakoon
Pestään enimmät pölyt pois ja työstetään reikä sopivaksi. Tässä käytän normaalia puuporaa, jonka viistoihin osiin on työstetty leikkaava pinta. Toinen mahdollisuus on käyttää kartionmallista tankoa tai vanhan vavan pätkää johon on liimattu hiomapaperi. Noiden kartiot harvemmin osuvat kohdalleen aihion kanssa, joten on helpointa käyttää puuporaa. Reikä pitäisi olla mahdolllisimman tarkasti aihion ulkohalkaisijan kokoinen ja täysin keskellä ettei kelankiinnikkeen liitokseen tule ikävää pykälää. Kuvassa näkyvat raspit ovat Batson'in dreamreamereita.
Seuraavaksi kairataan...
Merkitään aihioon takakahvan mitta, pyyhkäistään aihio pinta karhunkielellä ja puhdistetaan alkoholilla. Kahvassa on 12,5mm reikä ja aihion halkaisija tyvessä sama, mutta yläpään halkaisija on 10,8mm. Lisätään yläosaan muutama maalarinteippirengas, joilla saadaan kahva keskitettyä. Liimaksi PUR sen turpoamisen vuoksi - täyttää hyvin kahvan ja aihion raon. Levitetään PUR-liima ja pyöritetään kahva paikoilleen. Liima turpoaa reilusti kuivuessaan, joten seurataan kuivumista ensimmäiset 1/2 tuntia ja puhdistetaan purseet asetonilla. Turpoaminen on niin voimakasta, että liima saattaa jopa tunkea burl-renkaan keskeltä pintaan.
Aihioon merkki ja kiinnitys voi alkaa...
Kahva valmiina liimattavaksi kiinni aihioon
Takakahvojen kuivuttua liimataan kelankiinnikkeet ja etukahvat paikoilleen. Näissä reikä on helppo saada tarkasti aihion mittoihin, joten liimana käytän hidasta epoksia. Kuivumisen ajan kannattaa pitää pientä puristusta. Huomioi kelankiinnikkeen asento aihion selkään nähden, näissä renkaat tulevat selän päälle, selkä on merkitty kahvaa suojaavaan teippiin. Purseet puhdistetaan taas viinalla.
Loputkin tavarat paikalleen ja puristukseen...
Kahvojen liimauksen kuivuttua etukahvan eteen laitetaan koriste, winding check paikoilleen. Mikäli koriste on kovin suuri sen voi laittaa muuttamalla liimatipalla kiinni. Liimataan kärkirengas paikoilleen nopealla epoksilla ( muista aihion selkä ) ja aloitetaan rengastus.
Renkaiksi näihin vapoihin tulevat Fujin Alconitet, rengastus on ns. Fujin New Concept Guide System, tyvestä lukien BLNAG12, BLNAG10, BLAG8, BLAG7, loput BLAG6 ja kärkirenkaaksi BFAT6. Eli tyveen kaksi perinteistä kaksijalkaista rengasta ja loput ovat yksijalkaisia ns. perhorenkaita. Valmistajan tarkoituksena on tietysti myydä enemmäm renkaita, mutta yksijalkaisten renkaiden käyttö vähentää painoa vavan kärjestä ja tuloksena on kevyempi herkempi vapa.
Renkaiden koodit suomennettuna ovat:
B
=
black, musta
LN
=
renkaan tyyppi
A
=
alconite, Fujin kehittämä keraaminen rengasmateriaali
G
=
guide, vaparengas
L
=
renkaan tyyppi
F
=
kärkirenkaan tyyppi
T
=
top, kärki
Renkaan numero ilmoittaa keraami-insertin ulkohalkaisijan.
Aloitetaan laittamalla tyvirengas ~60cm päähän kelasta, seuraava rengas~25cm päähän alimmasta ja loput 10-15cm välein. Tarkoituksena on saada suora "putki" siimalle ilman suurempaa kulmaa ensimmäisen renkaan kohdalla, ettei siima heitettäessä törmää renkaaseen joka syö tehokkaasti heittopituuksia. Renkaiden kiinnittämiseen käytetään esimerkiksi ohutta maalarinteippiä.
Rengastuksessa voi käyttää apuna valmiita rengastustaulukoita (spacing chart).
Siimaa voi käyttää linjausnaruna
Maalarinteipillä toisesta jalasta aihioon kiinni
Kun renkaat ovat paikoillaan tehdään taivutustesti, eli siima renkaiden läpi ja kiinnitetään johonkin. Taivutetaan vapaa ja tarkkaillaan siiman käyttäytymista renkaiden välissä. Tarkoitus on että siima seuraa nätisti vavan taipumaa eikä siimaan muodostu pitkiä tasaisia kohti, samalla aihion kuormitus tulee tasaiseksi eikä muodostu turhia pistekuormia aihioon jotka voivat aiheuttaa aihion pettämisen. Lisäksi katsotaan ettei siima painu aihion yläpinnan alapuolelle, pieni aihion kosketus renkaiden välillä ei haittaa mitään. Mutta jos siima painuu aihion alapuolelle rengasväli on liian suuri.
Taivutustestillä näet meneekö siima kulmikkaasti renkaiden läpi
Kun renkaat ovat sopivilla paikoilla hiotaan niiden jalat sidontaa varten. Nykäistään renkaat pois teippien alta - tämä jättää teippeihin pienet tunnelit, joihin renkaat on helppo laittaa takaisin preppauksen jälkeen. Toki renkaat voi valmistella jo ennen niiden paikkojen hakua. Eli viilalla, Dremelillä tms. hiotaan jalkojen sivut pyöreiksi ja ohennetään kärki, myös jalkojen alapuoli pitää muistaa hioa. Tarkoituksena on saada lanka nousemaan nätisti jalan päällä ja jalkojen sivuille jäävät tyhjät tunnelin mahdollisimman pieniksi. Mustan renkaan hiomakohta värjätään mustalla permanent tussilla. Viimeiseksi tarkistetaan vielä renkaiden linjaus.
Renkaille annetaan ennen sitomista hiontahoitoa
Aloitetaan sidosten teko merkitsemällä sidoksen pituus teipillä, yksijalkaisten renkaiden jalkojen pituus on suurempi kuin kaksijalkaisilla, joten sidospituus mitataan niistä. Kiinnitetään lanka teipillä renkaan taakse ja viedään lanka teippimerkin viereen. Muutama kierros jolloin aloitus lukittuu sidoksen alle ja aloituspätkän voi katkaista, itse katkaisen aloituksen jalan viereen, jolloin langan pää jää kokonaan tunnelin sisään.
Sidoksen aloitus
Sidoksen puolivälissä lisätään koristelanka, vedetään koriste yhden lankakierroksen alle, painetaan sidosta vasten ja kierretään haluttu kierrosmäärä yhdessä sidontalangan kanssa. Koristelanka viedään sidontalangan alle ja jatketaan sidontaa jolloin koriste lukkiuituu taas yhden lankakierroksen alle. Koristelangan voi lukita normaalisti useamman lankakierroksen alle, mutta jos lakkana käyttää epoksia ilman värinsäilyttäjää lanka muuttuu läpinäkyväksi ja koristelangan päät paistavat langan läpi.
Koristelanka paikoilleen
Lisätään lankalenkki sidoksen alle hyvissä ajoin ennen sidoksen päättymistä, vedetään lenkillä sidontalanka kahden lankakierroksen alle, katkaistaan sidontalanka ja vedetään lenkki ulos. Näin lopetus jää täysin sidoksen alle. Sidosta tiivistetään sidonnan aikana tarvittaessa aina muutaman lankakierroksen jälkeen.
Apulenkkiä tarvitaan sidonnan päättämiseen
Lopuksi sidokset käydään läpi burnishing toolilla, eli pyöreällä muovitikulla hangataan kevyesti sidoksia, jolloin lanka litistyy ja pienit raot menevät umpeen. Mikäli sidoksessa näkyy nukkaa, se voidaan polttaa pois alkoholipolttimella. Tavallinen sytkärikin käy mutta sillä polttaa langan helposti poikki.
Ja sidos on valmis
Viimeiseksi laitetaan aihion tunnistetarra, decal, paikoilleen ja tehdään koristesidokset. Decalin päälle laitetaan kaksi/kolme kerrosta värinsäilyttäjää joka sulkee decalin reunat ja estää epoksia nostamasta sitä ylös.
Aihio on hyvä merkitä tunnistettavaksi tarralla
Kun kaikki sidokset ovat valmiina, kiinnitetään vapa pyörityskoneeseen ja otetaan lakkausvehkeet esille. Mitataan 1ml molempia komponentteja ja sekoitetaan hyvin, Treadmaster Lite'lla sekoitusaika 2min, Flexcoat'lla jopa 5min. Lakkapurkkeja voidaan lämmittää ennen käyttöä hieman lämpimässä vedessä tai mikrossa. Tämä notkistaa lakkaa hieman ja estää ilmakuplien muodostumista sekoitettaessa. Kaadetaan sekoitettu lakka folion päälle ja hönkäistään muutaman kerran lakkaan ilmakuplien poistamiseksi. Vapa laitetaan kuivuriin pyörimään ja pensselillä levitetään lakka sidoksiin. Itse laitan reilusti tavaraa keskelle sidosta, josta ajan sen reunoihin ja hieman ylikin. Kun kaikki sidokset on lakattu otetaan alkoholilamppu ja varovasti lämmitetään lakkauksia alhaaltapäin, näin saadaan loputkin ilmakuplat pois. Saman voi tehdä myös sytkällä, mutta varovasti, kaasuhan palaa huomattavasti viinaa kuumemmalla liekillä.
Annetaan ensimmäisen lakkakerroksen kuivua kosketuskuivaksi 4-12 tuntia merkistä riippuen. Mikäli sidoksissa on ylimääräisiä piikejä ne voidaan poistaa mattopuukolla tms. Teipataan lakkausrajat ja levitetään toinen ohut kerros lakkaa. Poistetaan teipit ja liekitetään lakkaukset. Mikäli teippien alle on päässyt lakkaa se on helppo poistaa viinaan kostutetulla kahvinsuodattimella. Myös koko lakan rajaus ilman teippauksia on helppo tehdä suodatinpaperin avulla.
Lakkausrajaan teippiä ja ensimmäinen lakkakerros sidokseen
Toinen lakkakerros ilman teippejä
Ja pikkurenkaille myös
Viimeisenä liimataan kahvojen butit ja painotus paikoilleen. Käytännössä kaikki vavat ovat kärkipainoisia ja siten hieman raskaan oloisia. Itse olen ottanut tavaksi painottaa vavat kelankiinnikkeen kohdalle, näin vapa on käteen huomattavasti paremman oloinen ja kevyempi käyttää.
Kiinteiden buttien kanssa voidaan laittaa lyijyä aihion sisällä, toinen vaihtoehto on käyttää Matagi'n säädettäviä painotusbutteja. Mielestäni markkinoiden paras painotussysteemi, painoja ja koristelyvyjä voidaan lisätä ja poistaa tarpeen mukaan.
Kiinteän butin kanssa haetaan sopiva lyijymäärä, liimataan lyijy aihion sisään epoksilla ja lopuksi itse butti hitaalla epoksilla, pidetään puristuksissa liiman kuivumisen ajan.
Säädettävällä butilla liimataan mutteriosa grafiittiseen täytekappaleeseen hitaalla epoksilla, hiotaan ja uritetaan täytekappale sopivaan paksuuteen, puhdistetaan pinnat alkoholilla ja liimataan paikoilleen hitaalla epoksilla. Liimojen kuivuttua lisätään koriste- ja painotuskiekot halutun tasapainopisteen saavuttamiseksi.
Ja lopuksi buttit ja painotukset kiinni kahvaan
Lopuksi aihiot voidaan vahata kovalla autovahalla likaantumisen estämiseksi. Näin tuloksena on omien mittojen ja mieltymyksien mukaan kasattu vapa, joka todennäköisesti päihittää ominaisuuksissa suurimman osan kaupan vapoja.
Oikein hyvä artikkeli asiasta, bravo Erinomaisen huomionarvoinen seikka on kuten totesit omatekoinen tuote omien mittojen mukaan päihittää kaupanhyllyssä olevat tuotteet luultavasti mennentullen PAinotuksesta sen verran että köykäisiin vapoihin löytyypi esim. Fjin säätobuttia ihan valmiina. Matagia tarvinnee ruveta hankkimaan tänne meillekin.
