Sarjassamme "Kuinka kaikki sai alkunsa" olemme päässeet ensimmäiseen
jaksoon, joka todellakin on jakso, josta kaikki sai alkunsa. Jaksoa edelsi toki eräs reissu Käsivarteen, Poroenolle, jonkinlainen
harjoitusreissu, mutta oleellisesti kaikkien varsinaisten tunturikalastusreissujen
äiti on tässä.
Hyvät naiset ja herrat: Valtijoki - Suomen kaunein
taimenjoki. Pääosissa harjus, taimen ja rautu. Sivuosissa rumia miehiä, ampiaisia, lokkeja ja pari hönninkäistä.
21.7.2001
Kello on 7:10. Valtijoki kiiltää silmissä. Tavarat autoon, tankkaus Viinikassa, ja julmaa ajoa
Jämsään Shellille, josta Jussi tavaroineen kyytiin ja lujaa vauhtia
kohti Kilpisjärveä. Kahveet juotiin kahvilassa ennen Viitasaarta. Ennen Oulua käytiin Zeppelinissä kaupalla ja Alkossa. Puteli Famous Grouse
viskiä messiin... ja tonni käteistä.
Laiskanluonteista köröttelyä, kunnes lopulta ennen 21:00 oltiin
perillä. Huone Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta (290 mk), viskasimme
tavarat sisään ja sitten poikkesimme iltakaljalle. Tilasimme lievästi
väsyneenoloisina pizzan puokkiin, sitten koisimaan....
22.7.2001
Klo 6:50
Heräsimme tietysti reilussa etuajassa. Aamupalalle pääsimme vasta klo
8. Ruokailutilassa näimme ensimmäisen kerran ihmeen: yksi hyttynen oli
selviytynyt ja oli elossa ikkunalla. Se oli toistaiseksi ainoa hyttynen
jonka olimme nähneet. Normaalisti joka paikassa on ötökkää, etenkin
nenässä ja silmissä. Tämä oli ensimmäinen ötökkä, jonka näimme tällä
reissulla. Eikä siitä ollut meille mitään vastusta. Totesimme kuitenkin
yhteen ääneen, että tunturissa niitä on, turha pelätä.
Aamupalan (35 mk) jälkeen pidimme pakollisen tauon - kaupat olivat
sulkiasennossa. Niinpä ajelimme ja katselimme ympärillemme, odotellen
kauppojen aukenemista. Klo 10 pääsimme vihdoin kauppaan ostamaan leipää
ja kuivalihaa sekä kameraan varapatterin.
Klo 11:55 kopterilla kohti kuolemaa. Kopterin tunnus OH-HOH. Olisiko se enne?
Saanan ohi lentäen
Pikku-Saanan ohi kiitäen
Lento kesti 19 minuuttia. Jännää oli... helikopterineitsyys meni ja oli se kieltämättä aika kutkuttava tunne, munaskuissa...
Tuulee... teltan pystytys ei onnistu yksin. Lopulta yhteistuumin ja
-voimin saatiin molemmat järkättyä pystyyn, sitten laavun
viritykseen... tuulee....
Leiripaikka on löytynyt
Leiripaikalla vesi virtailee...
Valtijoki - Poroeno alueen kartta
Leirikosken allas
Teltat tyhjyyden ympäröimänä
Leirikoskea
Leirikoski ja Toskalharju
Saivaara ja leirikoski
Leirin kohdalta näkymä alavirtaan ja Porojärvelle
Leirin paikka
Seuraavaksi tietenkin edessä oli koekalastus ja joen tutkintaa. Kaanis
oj jok! Valtijok. Ei ne "Suomen kaunein taimenjoki" puheet olleet
todellakaan tunturituulesta temmattuja. Parit tärpit saimme
kotirannasta. Lähdimme hetken päästä tutkiskelemaan ylävirran suuntaa.
Kalastus ei onnistunut alkuunsa tuulen takia. Palasimmekin kotvan
päästä takaisin teltoille.
Väsäsimme Trangialla herkullista herneheittoa, joka siirtyi
tunturiviimaa pakoon näkkileivän kera. Sapuskoinnin päätteeksi päätimme
lähteä talsimaan kohti Poroenoa. Reitiksi valitsimme kahden leiripaikan
ja Poroenon välisen lampareen itäpuolen. Mutta matka tuntui tyssäävän
siihen. Olipas soinen rinne. Ttu, joutuu kiertämään... Saimme
ensimmäisen opetuksen: se mikä teltalta katsottuna näyttää
helppokulkuiselta rinteeltä on upottavaa suota.
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä
Totesimme homman turhaksi ja palasimme takaisin lampareiden
pohjoispäähän, josta löysimmekin ilmeisesti paremman reitin:
lammikoiden välistä. Mutta kaikesta tarpomisesta vittuuntuneina
päätimme palata takaisin teltoille sumpin keittoon. Ilmeisesti
lammikoiden välinen reittitteoria olisi testattava huomenissa...
Sumpin jälkeen oli edessä laiskojen miesten pikakalastus kotirannasta
ja alavirtaan pusikkorantaan, jossa ei tuntunut sielläkään olevan
elämää. Palasimme takaisin kotirantaan, jonka montusta iski
pikkutaimen. Nätti... mutta aivan liian pieni. Kasvakoon, mokoma
kakara...
Veden lämpö oli 9 astetta, ilman 10. Palasimme takaisin teltohille ja hetken päästä väsyneinä koisimaan...
23.7.2001
Aamukaakkkkkaot... tuuli tyyntynyt... vesi 9, ilma 10, poutapilvinen.
Läksimme tesetille Poroenolle lampareitten välistä. Kuinka ollakaan,
siinähän kulkee reitti ja vieläpä helppokulkuinen, kivikkopohja ja
kaikki. Miksei me tästä ensimmäisenä päivänä hokattu mennä?
Linnuntietä pääsee paremmin...
Poroeno, harjuksen pesä, siian koti ja taimenen joki. Kaanista o...
Saavuimme kohtaan, jossa ylempänä olevalta kahlaamolta leveänä saapuva
joki hajoaa saarten pilkkomana. Saarten koskesta iski yksi mitallinen
harri, joka joutui kasvamaan. Jussille iski 54,5 cm, 1,3 kg taimen.
Jouduin haavimieheksi. Ja osasin. Kaunis uroskala, maha tyhjänä...
Poroenossa asuu ainakin taimenia
Vielä pari tälliä muttei kalaa. Alempaa sain vielä yhden alamittaisen
harrin. Palasimme takasin teltoille. Osan kalasta laitoimme savupussiin
ja pyrstöpäästä tuli graavikala. Ja ei kun nuotion tekoon... ja
syömään... ruisleipää ja savutaimenta... nam... Ilma on nyt 13 astetta
ja tuulee...
Sitten teltalle tirsaa ottamaan klo 16:05... ja kolmen tunnin tirsojen
jälkeen kahveelle. Jussi ei totellut ohjeita vaan laittoi 9 mitallista
sumpinsiementä. Tulipas jäykkää sumppia...
Pupanahka päälle ja Valtijokea ylös. On hyvät pöksyt, ei hiosta. Ennen
reissua oli pitänyt investoida hengittäviin kahlureihin, Visionin
Xtreme -mallia. Sukkahousujen kanssa aika pätevät pupanahkat, hakkaa
neopreenit mennentullen. Eipä ole munat vaahdossa.
Ison kiven kalliokoskelta karkuutin ison taimenen. Siihen jäi siltä
alueelta tärpit. Hiukka alempaa saaren pienemmästä sivu-uomasta yks
seurasi, toinen iski. Mutta olivat molemmat sinttisarjaa... (Myöhemmin
luin jostakin, että tässä uomassa joen alaosalle laskeutuneet raudut
tykkäävät väijyä rantapenkan suojissa).
Palasin ärsyyntyneenä telttojen ohi alavirtaan. Jätin nuolen maahan
merkiksi Jussille mihin suuntaan läksin. Olin ennen reissua lukenut,
että siiat nousevat silloin tällöin Valtijoen suulle ja siitä ylöspäin
syönnökselle. Ne, ja vähän myös se mielessä tallustelin ja kahlailin
suuren kiven koskelle asti, kokonaissaaliina vaivaiset 4 alamittaista
taimenta. Siikoja ei näkynyt... eikä sitäkään...
Palailin hiljalleen takaisin ylöspäin, kalastellen sieltä täältä. Ei nykyjä...
Jussi palasi myös alavirtaan ja etsiskeli meikäläistä vaan ei löytänyt.
Sitten huomasi ja kahlasi joen yli saarekkeeseen, jossa olin
sauhuttelemassa. Oli lähtenyt väärää uomaa pitkin perässä. Pöljä...
Palasimme lyhyen kalastusurakan jälkeen hiippaillen teltalle iltateelle
ja sen jälkeen kotikoskille kalalle. Saaliina yksi pikkutäräys ja 20
senttinen harri. Eipä tullut osattua tänäänkään...
Pupanahka pois ja iltasauhut ja -pissit, sitten teltalle... krooh...
24.7.2001
Herätys... kello on 9
Enolle, kahlasin saarille. Pientä ja mitallista pilvin pimein. Jopa tusinoittain. Hyvät pintaperhosyönnit... Jussi hävisi jonnekin näkymättömiin. Toivottavasti menee munat pataan papparaisella...
Mutta ei, Jussi löysikin kalan paikan: koukutti harjukset kokoluokkaa 36 cm, 37 cm ja lisäksi vielä kolme pienempää. Vastarannalla, sivu-uomalla oli koukutellut isoja ja karkuuttanutkin mahtiharrin. Menin samaiselle uomalle ja siellähän niitä oli. Koukutin yhden tasan nelikymppisen, kostoksi.
Palasimme takaisin teltoille ja päivän menu oli harjus-homejuusto-sipuli-peruna-soppa, huuhdeltuna alas lasillisella (tai ehkä muutamallakin) valkoviiniä... nam...
Tirsat siihen päälle... olisivat minullekin maistuneet, Jussin kuorsatessa niin että tunturi tärisi meikäläisen yllätti kuningaspultti... tyyni ilma... karmee kiire... hyttysiä... tuskaa! Koittakaa joskus tätä itse niin tiedätte! Kassit ruvella kömmin takaisin makuupussin suojaan...
Lopulta tirsojen jälkeen pientä heittelyä kotikoskessa; kaksi ruokakalaa päästin mittaamatta takaisin kasvamaan. On Valtijoessa isoakin harria.
Pikateet, sitten tesetti ylävirtaan, kevyt sellainen. Heti eka heittopaikassa yksi mosautus, sen jälkeen samasta paikasta pari pikkutärppiä ja loppuaika alavirtaan tyhjää...
Tikkuharrit nuotiolle ja suihin, sitten viskinhajuista kärvistelyä ja nuotionpolttoa (sääli tunturipusikoita!)
