|
Sivu 2 / 4
12.7.2002
Mustikkakeittoa ja silmien hierontaa...
Päätimme lähteä aamupäiväkävelylle vuoristoon. Piti päästä juomaan tunturiputouksesta. Siitä kohdasta oli seinä edessä ja nousua satakunta metriä. Tai no, vähän vähemmän, mutta pitkältä matkalta se näytti. Ja tuntui.
Olipa vehreetä, tunturiputouksen varrella: kaikennäkösiä kasveja voikukasta koiranputkeen... Hirvi prkl käynyt siellä missä mekin. Ihmehirvi prkl... No tottahan piti ylös asti mennä kun hirvikin siellä oli käynyt. Vaan oli kyllä ihmehirvi jos yläkautta oli tullut tai mennyt, senverran ikävää kiivettävää oli... ja hiki pursuili... Lopulta luultiin että huipulle päästiin. Vaan olipa aikamoinen matka vielä, hyvä jos puolessa välissä... vaan päästiin sinne asti mikä alhaalta näytti huipulta.
Jatkettiin tätä 'huippualarinnettä' etiäpäin, päästiin lumisotasillekin. Kukat kukkivat hiljalleen sulavan lumikentän vieressä...
Helppo rinne löydettiin alastulolle. Jalat puuduksissa...
Nälkä, Jussi paistoi nuotiopannulla eilistä rautua, kylkisiivut mieheen. Olipa nannaa...
13:50 päiväunille
17:00 herräys ja sumppia kupilliset miäheen.
Päätimme lähteä katsomaan rautuja puron suulta. Ja siellähän niitä taas oli. Muutama karkuutus ja hutilyönti, sitten saatiin jo kaloja rannalle asti. Jussi haavitsi n. 45 senttisen, meikä ilman haavia rantautti 52-senttisen. Molemmat kuvauksen jälkeen takaisin kasvamaan.
Sitten rupesi satelemaan hissukseen ja päätimme lähteä teltoille. Siinä noin tunnin kärvistelyn jälkeen tuuli yhtäkkiä kääntyi täysin ja alkoi repimään laavua... huhhuh! Hyvä ettei tosiaankin revennyt! Yhteistuumin päätimme pikaisesti kaataa laavun ja laittaa kiviä ja puita sen päälle ja mennä telttaan. Oli nimittäin Valtijoella koetun laavunrepeämisen jälkeen opittu että tuulen kanssa ei näillä korkeuksilla leikitä. Tämä tapahtui n. klo 22:10.
Vetäydyimme telttoihin. Pieniä toiveita tyyntymisestä n. 22:30.... 22:40... 23:05... 00:40... 01:45... 04:14... 06:50... 08:10... 9:05...
13.7.2002
Ylös 9:05.
Ja tuulee.... sade on hiukkasen heikentynyt. Tunturit vuotavat, joka paikassa vettä... vesiraja 5 metrin päässä teltoista, jos vielä paljon nousee niin joudutaan evakkoon...
Pienet tutkiskelut ja kaljakassin pelastus joesta, jossa se oli viilennyshoidossa, sitten takasin teltalle nuokkumaan... 9:50
Uudestaan ylös 12:00... vieläkin tuulee.... Eipä jaksanut ulkona kauaa olla, tuuli on yllättävän kylmää.... takasin telttaan... 12:30. Vaan eipä jaksa aina pötköttää...
Jussin teltalla syötiin leipäpala ja juatiin kalija, sitten ulos hetkeksi tallustelemaan.
Värkkäsin risunuotion, Jussi lähti hetken päästä teltalle. Jatkoin risusavottaa, sitten hetkeksi tallustelemaan ylävirran suuntaan. Kylläpä vesi noussut hurjasti... Takasin teltalle just kun taas alkoi ripottelemaan, klo 14:50.
Ja tuuli senkun jatkaa.... 16:30...
Noustiin ylös, nostettiin laavu ja syötiin sotkua nimeltä nuudeli-liha-suppilovahverosekoitus. Ja päälle sumpit. Tuulee... ja sataa...
Pikkuhiljaa lopetteli tuulemista, ja satamista, muttei kunnolla kumpaakaan. Vesi laski pari senttiä. Vielä iltakaakaot ja laavu matalaksi. Eikun teltalle...
Eipä tullut kalastettua tänään...
14.7.2007
Aamuherräys, ei sada... eikä tuule!
Aamusoppaa! Ja aamukaputsiinot.
Tesetille ylävirtaan, suuntana yläosan kosket. Taskuun poronlihaa ja rusinoita. Alkuosassa kalat tuikkivat, vaan ei välitetty niistä. Sitten eteen tuli hopeapajuviidakoita ja Jussi kieltäytyi jatkamasta. Meikä vaan porskuttaa... hikeä pukkaa...
Aikamoista viidakkoa, vaan eipä mitään vaikeaa. Komea koski, ainakin näin tulvavedellä. Isoa pajukkoa ja rännimäinen koski, josta ei ees tee mieli kalastaa... olipas harvinaisen turha reissu!
Eiku takasin kattomaan josko kalat tuikkii... ja eihän niitä tietenkään missään näkynyt. Tyypillistä...
Matkalla löysin porokellon, nahkahihna oli poikki ja puolimätä. Otin kellon muistoksi tästä reissusta kirjahyllyyn.
Jussi oli mennyt testaamaan mutkan virtaa vaan siellä virta oli liian kova eikä kalastus kivaa ollenkaan. Elikkä eikun takasin torpalle...
Teltalla tuulensuojaan "kuppi kuumaa" ja ruisleivällinen sairrrrraan hyvää rautugraavia. Sen jälkeen lähdettiin kotirannan puolella olevalle toiselle järvelle väijymään tuikkeja.
Olihan niitä, mutta liian kaukana.
Jonkun ajan jälkeen palattiin takaisin, ekan järven yläpuoliselle pikkulampareelle, jossa huomattiin tuikki kun ohi oltiin menossa. No, heti ekaan perhoon tärppäsi, vaan pääsi irti. Toinen pysyi. Soppakala oli siinä. Semmonen 35-senttinen. Toinen ois kyllä hyvä saada. Kovasti yritettiin mutta ei onnistu. Jussilla yksi isomus kiinnikin mutta karkuun...
Kuningaspulttikin yllätti kesken kaiken 
Sitten torpalle ja kalasopan tekoon... vastarannalla pari vaeltajaa, "Halkoliiterin" lähellä. Vaan onnensa ohi kävelivät... jååååååååååååååååååååååå!
Saamarin hyvät sopat Jussi-setä keitti. Röyh!
Sataa, ei sada, sataa... eipä enää sada!
Menipä pikkasen hutikan pualelle... hehe!
|
