|
Sivu 2 / 2
Ja paskat! Edellisaamuiset toimenpiteet saavat jatkoa. Mikähän ryssänpasilli tämäkin lienee...
Keitin vettä ja nautin mustikkasoppaa myslin kera. Ja päälle teetä ja ruisleipää. Luulis jaksavan...
Sen verran kuuma ilma, että viivyttelin lähtöä hetken. Mutta pervomiehellä kun on kiihko päällä niin viivyttelystä ei pitkää tule. Tänään talsitaan nelisen kilometriä ylävirtaan ja pyritään tulemaan samaa tietä takaisin.
Tuuli onpi turvanamme, taas kerran. Eivät itikat häiritse mutta eipä ole pinnassakaan tapahtumia. Löntystelen hissukseen ohi eilisen harrikosken seuraavalle pitkälle suvannolle. Ei mitään, täysin hiljaista... Ei edes päivänkorentoja...
Tallustelin edelleen eteenpäin, kunnes tulin vanhalle puusillalle. Pidin siellä hengähdystauon ja tuhosin tölkillisen olutta. Joki oli hieman muuttanut luonnettaan ja kokoaan, näinkin lyhyellä matkalla. Olin toki hyppinyt matkalla yli jo monesta pikkupurosta, mutta yllätys oli se muutos joessa. Äkkiäpäs se pieneni...
Päätin tauon jälkeen lähteä valumaan alaspäin. Tuuli oli likimain tyyntynyt ja ilma oli tuskastuttavan kuuma. Suvanto oli edelleen aivan kuollut. Seisahdin paikalleni väijymään. Useita päivänkorentoja lipui ohitse, samoja suursurviaisia, kolme senttiä pitkiä. Eikä kellekään kelpaa...
Mitämitä? Mikä tuo on? Selkäevä! Selkäevä ja pyrstö! Siika!
Ja iso!
Sata metriä matkaa ja siihen ei kauaa kulunut. Kiersin kauempaa metsän kautta ja asetuin hiljaa paikalleni likimain tuikin kohdalle. Viritin pinturin siiman päähän ja rupesin viuhtomaan. Mitä hemmettiä? Ei ruvennutkaan tuulemaan? No johan nyt on kumma!
Perho lipuu alaspäin hitaasti... Ja syvyyksistä nousee jokin, tumma hahmo, hitaasti.... hitaasti... ja imaisee perhon... JESSH!
 Taistelu alkaa
 ja jatkuu...
 tunnelma tiivistyy...
 panokset kovenee...
 ja voittaja on selvillä...
Vapa on mukavasti väärällään ja joen pinta sekaisin roiskeista siian taistellessa näkymätöntä vetoa vastaan. Ja siika painuu suvannon syvyyksiin... Ja nousee pintaan kuin harri, hyppää, ja mätkähtää alas roiskahtaen... Nyt varovasti, ettei se karkaa... Ja siika sinkoutuu taas poikkivirtaan, ja pärskii pinnalla... ja väsyy... Uitan sen haaviin ja nostan korkealle, toivoen että joku näkisi... mutta siellä ei ole ketään... Kukkolankoskella syövät kuulemma leukunmittaisia.
 49 cm, 1165g
49 cm, digivaaka valehteli painoksi 1165g. Kirurginen toimenpide, jonka pervokalastaja tekee aina, paitsi pullalohikoskilla, paljasti, että tämä possu oli syönyt juuri minuutti sitten isoja lentomuurahaisia ja koppakuoriaisia. Pelastin yhden lentomuurahaisen hengen ja laskin sen vapaaksi. Muutamaa koppakuoriaista en enää pystynyt auttamaan...
 Pinkeä possu se oli
 On siinä ötökkä poikineen. Tuulen mukana tulleita murkkuja ja koppiaisia. Hyvää ruokahalua!
Viritin nuotion ja paketoin kalan. Päätin kuitenkin jättää kalan yöksi kylmään maankoloon ja huomenna heti aamulla kun lähden Kainuun kautta kotiin, piipahdan saunassa kaverin luona ja savustetaan siika saunan jälkiruoaksi. Hain autosta parit isot perunat ja käärin ne folioon ja tungin ne nuotioon. 30 minuuttia.
Losaus! Missä?! Ihan nenän eessä! Isolta kuulosti... Ja taas singahtaa. Alta minuutin oli mies rannassa vapa ojossa.
Tuossa! Noinkohan oli mikään iso, aika pieneltä näytti... Kala pyörähti vielä kerran näyttämäss selkäänsä, ja olihan se aika iso. TOSI ISO!
Heitin perhon pari metriä sen viimeisen tuikin yläpuolelle ja annoin valua alas... Aalto nousi, ja kuono nousi pinnan päälle ja kala oli kiinni! Tällä siialla on paljon voimaa, se vetää syvälle ja poikittain, syöksyy kohti ja minä vaan lapan siimaa senkun kerkeen... Vesi roiskuu siian pyristellessä. Sitten näen sen... juma, se on ainakin 60-senttinen! Se syöksyy syvälle ja nousee maha pystyssä pinnalle, käännähtää ja jatkaa syöksymistä. Mutta sitten siima lennähtää taakse ja kala katoaa tummaan veteen...
 Siika taistelee... ja lopulta voittaa
No, tulihan se eilinen lupaus pidettyä. Olipahan vaan hieno kala...
Siirryn takaisin nuotiolle ja syön ensteeks parhaat nuotiopotut voilla ja suolalla ja päälle kylmää Koffia. Se oli tarjouksessa, en mä muuten...
Taas loiskaus, alavirrasta. Sinne! Iso rinkula häviää pikkuhiljaa... Olikohan hauki? Olkoon, tämä päivä on pulkassa. Kamat telttaan ja sauhujuoman kanssa seurustelua ja metsän äänien kuuntelua. Ihmepaikka tämäkin... Yhtään humalaisen örinää ei kuulu. Vaikka on juhannus!
Kaadan kuksaan mitallisen ja mietin joskohan tilanne kohta muuttuisi...
 Lisää suosikkeihin (0) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved
<< Alkuun < Edellinen 1 2 Seuraava > Loppuun >>
|
