|
Sivu 2 / 5
12.7.2005
Aamupalan jälkeen läksin ylävirtaan kalalle. Tallustelin korkean kosken ohi ja saavuin ojalle, josta kahluuhousut jalassa pääsi vaivattomasti yli. Edessä oli suvanto, jossa kalaa ei näyttänyt olevan. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Jähmetyin suvannon reunalle passiin ja kyyläsin tarkkana... johan alkoi menemään kalaa ohi tasaisin väliajoin. Pientä taimenta piisasi. Ohitse lipuvat, pareittain, yksin... jos liikahdit niin näkyi vain hämyinen vilahdus ja yhtäkään kalaa ei enää ollut... ja kohta ne palasivat, yksin, pareittain...
Koukutin tästä hiljaa virtaavasta suvannosta taimenen paistofileeksi ja toisen graaviksi, lisäksi jokunen harri pääsi kasvamaan.
 Lentävä Rostolainen
 Harjus on joutunut haaviin
 Roston taimen
Teltalle päästyäni söimme "lihasoppaa, jossa ei ollut soppaa". Täytteenä oli jauhelihaa, suppilovahveroita, selleriä, lanttua, porkkanoita, selleriä, sipulia, palsternakkaa, lihaliemikuutio ja tietysti pottuja. Vettä ei tuntunut sekaan sopivan. Siinäpä oli pierunsiementä kerrakseen.
 Kalamiehen tukuisa lihasoppa täytteineen vetäytymässä ennen keittämistä
Sopan jälkeen tuli pakottava tarve ottaa tirsat. Takaisin elävien kirjoihin palasimme iltaseitsemältä. Läksin yksin kalaan leirin yläpuolisella nivalle. Syönti ei ollut mitenkään mainittavaa, sain silti haavittua kolme "mitallista" harria, mutta ruokakalan tarvetta ei ollut, joten laskin ne takaisin kasvamaan.
Silläaikaa Jussi oli värkänny rakkauden pesäämme pelikuntoon. Eli virittänyt laavua. Siinä pitäisi nyt elää kahdestaan vajaat kaksi viikkoa.
Loppuillan menu oli seuraavanlainen: paistettu taimen, ruokaryypyksi pienet näkäräiset, nuotiolla hyttysiä tappaen.
13.7.2005
Sataa, sataa, ropisee...
Aamupuurot naamaan ja alamäkeen isommalla kepillä (6-luokan perustaimenkeppi) heilumaan. Päätimme ronkkia kosken läpikotaisin. Kävimme leirin kohdalta alkavan koskiosuuden loppuliu'ulla asti, koskessa oli harreja, muttei muuta...
Jussilla rupesi kahluuhousut vuotamaan, joten lähdimme tuulessa talsimaan kotia kohti. Leirikosken alaosassa ison kiven kohdalla iski iso harri vaan pääsi irti... tää on niin tätä!
Jussi laittoi kahluuhousunsa kuivumaan ja sitten kalakalenterissa oli merkintänä: Ruakaa. Menu koostui Blå Bandin kuivamuonapussista. Tomaattilihapataa, sekaan itse kuivattua kuivalihaa ja suppilovahveroita. Ja liukastusaineeksi jääkaapista kylmä kalja. Ja taas tirsatti...
Ja herätessä tuuli... voi prkl, että oli kylmä! Pohjoistuuli... Kalastuksen sijasta Jussi halusi syödä graavitaimenta, enkä vastustellut sekuntiakaan, joten kokkasimme teetä ja laitoimme näkkärin päällä olevaa taimenta tuulensuojaan ja urakalla... tätä tekis ilman palkkaakin. Ja kun tee loppui, jatkoin kosteutusta valkoviinillä. Kalan kanssahan pitää juoda valkoviiniä...
 Kalan kanssa todellakin pitää juoda valkoviiniä
Heittelimme jokusen hetken vielä kotialtaalla, ei kyennyt tuulen takia kunnolla kylläkään virpomaan, silti saaliina oli yksi 39-senttinen ja toinen hiukan pienempi - molemmat toki kasvamaan.
Tein lämpimikseni polttopuita, jos niitä nyt puiksi voi kutsua, ja Jussia rupesi yllättäen väsyttämään...
Tyyntyipä sopivasti, joten Jussin nukkuessa läksin soraharjun uomalle kalaan ja etsimään pappia, joka oli perhorintalaukusta edellisellä kerralla jonnekin pudonnut. Kala löytyi, pappia ei. Iso harri nappasi vaan ei tarttunut... ja alkoi samantien taas tuulemaan. Prkl... tämä syö miestä...
Talsin takaisin kotialtaalle, maastosta löytyneen rosterisavupöntön kera (se oli aika kevyt, olisi sen jaksanut kantaa takaisinkin, senkin laiskat turistit!), ja vielä ennen leiriä muutamat viskaisut: kaksi harria, molemmat kasvamaan. Ja sitten teltalle...
14.7.2005
 Sinirinnan pesä aamulla
Aamumustikkasoppa myslillä.
Kävelimme yläsuvannolle ja kalastelimme herkullisen näköisiä koloja ja putamia, kuitenkaan näkemättä isompaa elämää. Paitsi poron, joka alkoi ärhentelemään Jussille. Kahlailimme syvän montun ympärillä jossa jokunen harri pyöri ja ottikin, mutta ei jäänyt kiinni. Lopulta läksimme kahlaten joen toiselle puolelle, jossa taas törmäsimme tuohon hulluun poroon. Oli mokoma onneksi väsähtänyt.
Viskoin vielä harvakseltaan perhoa kosken loppuliukuun. Perhossa käväisi n. 50-senttinen näkökalaharri kiinni, vei perhon mennessään kun perukesolmu petti... on se karmea mutta surkea satunnaisen kalamiehen tuuri tunturissa... Alemmassa suvannossakaan ei ollut ketään.
 Kivinen Rostoenon koski
 Kivisen Rostoenon kosken loppuliuku
 Kivinen Rostoenon koski korkealta harjun päältä
 Poro perkele, häiriköi
 Pheuraa väsyttää...
 Kivinen Rostoenon koski
Palasimme leirille syömään pussimuonaa... ja otimme päälle tirsat.
Ja herräyksen päälle teetä. Hönninkäisiä oli n. miljardi . Pähkäilimme pitkään, ettäkömitäkö tehtäis ja laiskoina miehinä päätimme lähteä ýläpuoliselle soraharjulle tennistossukalalle. Jotenkin kahluuhousujen pukeminen ei tänään nappaa. Pari tuikkia... Jussilla oli kiinni iso kala... Siinä kaikki tältä päivältä.
 Roston auringonlasku |
