|
Sivu 3 / 5
15.7.2005
 Sinirinnan pesä aamulla
Ei sada... muttei paistakaan....
Söimme aamupalan ja sen päätteeksi päätimme kalastella kotikosken yläpuolinen osaa: Jussin vastuulle jäi joen vasen, minulle oikea puoli.
Hiljaista...
Aivan alueen alaosasta otti pintaperhoon 41 cm harri, joka joutui muusin seuraksi. Jussi koukutteli pikkuharreja.
 Vettä, hiekkaa ja harjuksia
 Söimme siis muusin harrilla
Läksin yksin ylävirtaan tennistossukalalle. Jussi jäi paikkaamaan pupanahkaa. Se oli hänen häpeänsä ja tappionsa sillä Lulit Lavkavarrin suvanto eli! Tuikkeja oli joka puolella! Isoa ja pientä! Paikka sananmukaisesti kuhisi! Satunnaisen joen rannalla seisovan kalamiehen kädet vapisivat... Tilanne oli sellainen, johon jokainen perhokalastaja vähintään kerran elämässään haluaa ja josta on nähnyt märkiä unia.
Kaiken tuon vapinan keskellä viskasin perhoa loppuliu'un päävirtaan. Ohitse lipui päivänkorentoa, tasaisen epäsäännöllisin välein.
Kiinni on! Suvanto-ohjus veti siimat pihalle. Juoksin perään... samassa tajusin, että oli ollut virhe jättää kahluuhousut teltalle. Pitkälle veden päälle taipunut rantakoivu tuli eteen, kirosin sen syvimpään helvettiin. Prkl! Ja samassa kala oli irti...
Nyin sen jälkeen haaviin kuusi harria (kokoluokkaa 35-40 cm, pisin 41 cm) kunnes jysähti taas: taimenainen, suvanto-ohjus!
Nyt en antanut löysiä senttiäkään, huolimatta 0.18 mm perukkeen kärjestä. Pidin huolen siitä, etten joutunut tuon kirotun koivun lähelle. Tämä kala oli selvästi heikompi kuin karannut ensimmäinen ja se väsyi ja haaviintui, mokoma 48-senttinen tammukka. Se joutunee graavileivän päälle huomenissa. Lisäksi hyvällä syönnillä koukutin vielä pari harria lisää, kuitenkin vain alta 40 cm... Liian pieniä, joten kasvakoot. Päätin hiljaa mielessäni, että enää en ilman kahluuvehkeitä lähde kalalle vaikka olisi kuinka ikävää pukea ne päälle.
 Roston suvanto-ohjus
 Haaviharri
 Suvannolta alavirtaan
 Harri kivien välissä
Loppuiltaa kuvastanevat parhaiten sanat: hyttysentappourakkaa tynnyrivahvuisen viskin kera.
16.7.2005
 Sinirinnan pesä aamulla
Aamupuuro. Kärvistelyä, ihmettelyä... päivä oli jo pitkällä.
Päätimme värkätä saunan. Jussi väkersi, pätevämpänä, saunan sekä kiukaan. Kiukaasta oli helppo tehdä ahjomainen - litteitä kiviä oli kosken ranta täynnänsä. Sillä aikaa minä kalastin, pätevämpänä, harrin ja toisenkin. Sen jälkeen väsäsin molemmille tunturikoivuvastat.
 Ja saunaa varten tarvitsemamme välineet ovat seuraavat...
Kivien lämmitys risuilla kestää kauan. Eikä näissä maisemissa ole koivuhalkoja saatavilla. Hieno kiuas romahti kivien haljetessa ja Jussi joutui rukkaset kädessä tositoimiin. Lopulta kiuas oli taas hyvässä kunnossa ja ylimmäisiä kiviä koitimme haarukalla, josko ne olisivat jo kypsyneet. Viskasimme spesiaaliviritetyn kupoliteltan kiukaan päälle, täytimme kaikki saatavilla olevat Trangian kattilat vedellä ja siirryimme höyryhuoneeseen.
Koskivesi kimalteli helminä miesten iholla... hmmm... Kyllä, saunominen tuntui paremmalta kuin huono pano! Ja kylmä kalja päälle. Ja parit lisäviskit... eipä ole maailmassa tämän parempaa. Näin miesten kesken...
 Jorma on nyt pieni, niin pieni, että hyvä jos sitä huomaa...
 Saunan jälkeen nautimme valkoviiniä
 Myydään: Käytetty kiuas
Ja lopuksi harrastimme maailman parannusta kivenheittotarkkuuskisan kera. Mää voitin. Maailma hävisi.
 Yön karmaiseva peto
17.7.2005
 Sinirinnan pesä aamulla
Päätimme aamupalan jälkeen lähteä ylärajalle. Kertauksen vuoksi, yläraja Rostoenon alaosalla on raja, jonne meidän kalastuslupamme loppuu. Sen yläpuolinen alue on "kvoterat", eikä sinne kelpaa "Kirunakort", eli sinne joutuu joka vuosi anomaan erikseen kalastuslupaa ja jos käy luvan kanssa tuuri, niin luvan kesto on ne vaivaiset kolme päivää. Ei tunturiin mennä kalaan kolmeksi päiväksi. Sinne mennään kalaan kahdeksi viikoksi. Sen kerran kun sinne päästään... Ylemmällä osalla tosin olisi kuulemma rautua. Alaosalla sitä ei enää ole. Emme ainakaan törmänneet yhteenkään. Emme muuten törmänneet yhteenkään haukeenkaan. Voiko senkään puolesta kalapaikka tästä enää parantua? Toisaalta, Harrijoella haukia oli joka mutkassa ja silti harrikanta siellä on vallan mainio, kiitos tuon ahneen pitkäpään. Paikkansa limatuubilla on Lapissakin.
Mutta eipä muuta kuin kuivamuonapussi, trangia, kaasupullo ja keittimen poltin selkäreppuun ja talsimaan kohti ylävirtaa ja suurharreja. Ainakin mielissämme ja unelmissamme tiesimme niitä siellä olevan...
 Harjun päältä näkee kauas
 Rostoenon kallioinen koski alkaa tästä
 Näiden päälle voi astua vahingossa
 Korkean harjun päällä on kiva kävellä
 Roston harju
 Matalalta näyttää, ja kiviseltä
Emme aivan ylös rajalle asti kuitenkaan kävelleet, rajaseudun suurelle suvannolle kuitenkin. Kalastussää oli mitä mainioin, tyyntä ja hiljaista. Asetuimme suvannon reunalle, rankan pajukon läpi ähkimisen jälkeen, ja olimme liikkumatta. Pienen odotuksen jälkeen harjuksia alkoikin ilmestyä kohdille, samoin taimenia. Koukutin harrin, 46 cm, sekä kolme pienempää ja parit pikku tamut. Kaikki kalat laskin kuitenkin kasvamaan, tässä vaiheessa ei viitsi ottaa kaikkea ylös mikä tulee. Ja Jussi karkuutti kaikki. Ha! Joskus tuuri on huono muillakin!
 Taas on harri haavissa
 Harjus on päässyt takaisin kotiin
Söimme pussimuonat ja ronkimme lisää kyseistä suvantoa. Mutta lohi ei syö... Kaiken lisäksi rupesi tuulemaan. Iso musta pilvi hyökkäsi vaaran takaa...
 Toiselta puolelta kivinen ja soinen, toiselta hiekkainen ja soinen
 Porraskoskeksi ristityn kosken niska
 Portaita kosken oomme kaikki....
 Kivinen ja kallioinen koski
 Ja kiveä piisaa...
Parin aikaisemman reissun aikana olen huomannut, että hurripojilla on tapana kalastaa paljon ja savustaa ylimääräiset saamansa kalat. Tälläkin koskella oli kulutettu aikaa tekemällä savustusuuni. Samaan olin törmännyt jo aikaisemmalla reissulla Välijoelle. Hulluja nuå ruåtsalaiset...
 Ilmeisesti täällä kalaa piisaa kun tämmönenkin on jaksettu väkästää
 Tunturi koillisessa
 Kuohuu se Rostoenokin
 Samat kuohut altapäin
Kaunis on koski...
 Ja tiukkaa tekee että mahtuu...
 Ahtaasta paikasta vesi valuu
 Ja loppujen lopuksi tulee eteen köngäs. Nouseekohan tuosta mikään enää ylös?
Edessä oli kärsimystaival kotiin Karhun luo, joka odottikin kosteana, mutta kylmänä... Jussi kokkasi edellisillan harrista sopan, minä silppusin leivän päälle graavitaimenen. Joka toinen päivä jos täällä saa kalaa niin elossa varmaan säilyy?
 Ja kalan kanssa juomme tällä kertaa olutta
Ja päälle otin pari viskit. Jussilla oli konjamiinia. Ja sääskeä piisasi... mutta on se ihmejuttu: kun ötökkää on paljon niin kalastus on paljon mukavampaa.
Jouduimme sopivasti koisimaan juuri ennen sadetta...
|
