|
Sivu 1 / 5
Meinasi tulla hätä tämän reissun kanssa. Olin ottanut yhteyttä pariin helikopterifirmaan Jokkmokk -nimisestä kylästä ja sen lähiympäristöstä. Kiihkoissamme olimme kyylänneet mm. Tarrajokk -nimistä ojaa koko kevään ajan. Toiseen lentofirmaan olinkin saanut jo tarjouksen osin sovittua ja paria viikkoa ennen reissua yritin soittaa, lähetellä sähköpostia ja huutaakin kämpän takapihalta illan hiljaisena hetkenä. Vastausta ei tullut. Hädissäni soitin Jussille ja sanoin, että nyt on hätä ja pakko varmistaa reissu, eli varataan vaikka Kirunaflygiltä. Sieltä tulikin nopeasti "tarjous":
Date: 02nd July 2005 1:23PM
Yes, we have time on Sunday 10th of July.
At 14.00 from Kurravaara.
Price:
Kurravaara - Rostuätno Nedre, round journey 3600 SEK/person
Free luggage weight: 25 kg/person
Over weight: 25SEK/kg.
Please let me know a.s.a.p if you would like to take that flight!!
Huokaisin helpotuksesta ja soitin Jussille. Lyhyen puhelun jälkeen homma oli sillä selvä.
Date: 02nd July 2005 2:24PM
Yes, we'll take it!!
Här kommer vi igen, Kiruna!
Kiiruna kutsuu jälleen. Eikä loppujen lopuksi paha, tuo tarjous. Ärsyttävä kuitenkin tuo 25SEK/kilo lisähinta, se rajoittaa karhunkuljetusta. Kahden viikon reissulle kaupanpäälliset 25 kiloa per sierainpari ei ole mitään, rinkkareissullakin tuo tulee heti täyteen, vaikka kuinka harrastaisi milligramma-temppuja minimoidakseen painolastia. Kun siihen lisätään pakolliset kaatoryypyt ja kauneudenhoitovälineet niin se paino yllättäen nousee hulppean korkealle. Mutta mitäs me siitä, reissuun päästiin ja elämä hymyili!
Rostoeno, ruåtsalaisten ja lapphalaisten kielellä Rostuetno, Rostuätno, Rostueno, Råstoätno, Råstuätno, Råstueno, Rostoetno, ja mitä kaikkia vielä.... Kalastus Rostoenolla on vapaata allaolevan kartan mustalla viivalla ja ympyröidyllä ykkösellä merkityn alueen alapuolella. Mustalla ympyräykkösellä merkityn alueen sisällä kalastaakseen pitää anoa luvat erikseen, ja maksimissaan kolmeksi päiväksi kerrallaan. Kalastuksellisena etuna kyseisellä ylemmällä alueella on se, että siellä on myös rautua. Alemmalla osalla on pelkästään harjusta ja taimenta. Ja melkoisen varmasti jokunen pitkäpääkin jalokalaa vaanimassa. Kalastusalueen kartan, samoin kuin muiden Pohjois-Ruotsin kuntien kartat, voi ladata Fjällen-sivustolta.
 Kartta
09.07.2005
Edessä oli ensin normaali noin tunnin ajo Jämsään, jonne aina ollaan sovittu treffit. Jämsän Shelliltä sumpin jälkeen 4-tietä läksimme posottamaan kohti pohjoista.
Ajoimme Kukkolankoskelle asti, syöden hampparit välillä, ja päätimme ottaa kosken rannalla parin tunnin tirsat. Tällä kertaa menomatkalla emme menneet hotellin kautta vaan suoraan autolla kentälle ja lentoon.
Kukkolankosken kohina oli kova, mutta uni tuli.... zzzz...
10.7.2005
Herättyämme hyökkäsimme välittömästi Ruotsin puolelle, Pajalan kautta ja siitä Kiirunaan. Mittarilukema oli 1000 km saavuttuamme Kurravaarantien huipulle, parin hassun kilometrin päässä kopterin lähtöpaikasta. Ajettu tähän mennessä 11 tuntia 20 minuuttia...
Jouduimme odottamaan lentoasemalla nelisen tuntia ennen lähtöä...
Lopultakin! Lentooooooooooooon! Lensimme hulikutamutterilla kohti Rostoenon, Råstoetno på svenska, ainakin "virallisen" tunturikartan mukaan, alaosaa. Kyseisen "virallisen" tunturikartan, Fjällkartan BD1, Treriksröset - Råstojaure, 1:100 000, olin jo aiempia reissuja varten ostanut Karttakeskuksesta, toki sen saa tilattuna myös partioliikkeistä, tai suoraan Ruotsin Karttakeskuksesta, Lantmäteriet, på svenska.
Ohitimme vuoden 2003 reissukohteen, Harrijoen, ja sen tunnisti kyllä helposti ilmasta käsin. Lentojätkä osasi lontoota ja pyysinkin lentojätkää posottamaan kohti Lulit Lavkaoaivia, siellä kun kartan mukaan on puustoa ja pöpelikköäkin.
Leiripaikka löytyi heti, Lulit Lavkaoaivin alapuolelta, leveän jokiosuuden kavetessa koskeksi. Pienen hikoilun jälkeen saimme teltat pystyyn. Kohiseva koski vieressä ja koskikaralla on äänekäs pentue vielä pesässä vastarannan kallioseinässä. Laavun pystytimme lähemmäksi jokea, ja kalliolta löytyi kylmää koloa sapuskoille, voille ja kaljoille. Näin pohjoisessa kallionkolot ovat yllättävän hyviä jääkaappeja. Yöllä lämpötila laskee lähelle nollaa ja kivet jäähtyvät ja päivällä isot kivet lämpenevät hitaasti eivätkä päästä kolossa olevaa voita sulamaan. Haasteena on tietysti löytää tarpeeksi iso kolo olutpataljoonalle, saati kahdelle... tällä kertaa leiripaikkamme osoittautui täydelliseksi tässä suhteessa. Hieman jäi harmittamaan se, että tuli otettua vain 24 tölkin pahviloota mieheen, lisäkilohinnasta huolimatta...
 Leirikoski
 Leirikoski
 Leiripaikan sijainti
Pakollisten leirin pystytyksen ja kylmyyttä kaipaavien tavaroiden suojaan hoitamisen jälkeen toki piti heti purkaa kiihkot lähtemällä tutkimusreissulle vavan kanssa, leiristä ylävirtaan, suhteellisen matalan kivipohjaisen ja leveän nivan kohdalle. Näköjään alueella harria piisaa - koukutin saaren luota viisi harria, joista kaksi tosin alamittaista, ja yhden pikkutaimenen. Jussi oli laiskalla päällä ja jäi leirikosken niskalle, kahlaten muutaman metrin rannasta. Eipä aikaakaan kun jo otti ruokakalaksi yhden harrin samoilta jaloiltaan.
 Näkymä leiripaikasta alavirtaan
 Jussilla jo aloituskala haavissa
 Hiekkaharjun koskelta ylävirtaan
 Näkymä hiekkaharjun kosken alta ylävirtaan
 Näkymä hiekkaharjun kosken alta vastaavasti alavirtaan
Päätimme kaikesta valvomisesta väsyneinä siirtyä parempien harrastusten pariin... Compass Box -niminen vatted viski ja Black Velvet siirtyivät historiaan... ja sen jälkeen siirsimme myös univelat hittoon!
Perkele! Herätyskello herätti! Hemmetin kännykkä oli jäänyt päälle! Laitoin painaltaen OFF-nappulaa ja poistin kaikki kännykän kellossa ja kalenterissa olevat hälytykset ja herätykset. Ärsyttävä vekotin, hemmetin nokialainen... onneksi täällä ei ole GSM-verkkoa! Tuohon kännykkään... siihen pitäisi saada automaattinen toiminto, että se sammuttaisi itsensä automaattisesti kun ollaan lähelläkään kunnon kalapaikkaa!
Aamupalan jälkeen laskeuduimme kalalle leirikosken alapuoliselle nivalle, leveälle osuudelle, jossa jo kaloja tuikkikin. Kahlailin sinne tänne matalassa vedessä viskellen perhoa pienten kalojen tuikkipaikkoihin, kunnes löysin paikan, jossa tuikki hieman isompi kala. Koukutin tästä päävirrasta 45-senttisen hoikan harrin, 1045g haavissa, ja päästin sen takaisin kasvamaan. Vastarannalla Jussi oli nuohonnut rantoja ja huomasi pienen sivu-uoman, pari metriä leveä putama, pienenpienen saarekkeen erottamana erillään itse joesta, jossa pari harjusta muljusteli etsien ruokaa. Jussi oli sopivasti vielä alavirran puolella, kalojen ollessa kuono virtaan vasten, joten hän pääsi heittämään kaloille perhoa niiden mitään näkemättä. Kohta Jussi koukuttikin sieltä 41-senttisen soppakalan.
 Leirikosken alanivalta alavirtaan
 Leirikosken alanivan paljas harju
 Jussi väijyy harjuksia
 Väijyminen on tuottanut tulosta
 Saalis haavissa
 Jussin väijymisen tulos
 Kalan kanssa juodaan valkoviiniä
Sopan syönnin jälkeen lähdimme leirin yläpuoliselle könkäälle. Siellä oli isoja kaloja könkään taskuissa, kallion suojassa, auringossa... Niitä siinä vastarannan korkealta kalliolta "superpolaroivat" aurinkolasit silmillä kyyläsimme. Myöhemmin Jussi kahlasi joen yli kosken alta ja yritti ronkkia niitä mutta sai koukutettua vain sinttejä. Alamittaisia saimme muutenkin tuolta koskelta melkein tyyliin 'heitto ja kala'. Vaan eipä isompaa... Palasimme lopulta leirin suuntaan ja siellä kotisaaren ulkokurvissa olikin jo kalaa: näin kolme isoa, yhden kauhean ja yhden, joka katkaisi siiman (solmusta). Ugh... argh! En osannut!
 Hiekkainen harju
 Hiekkainen harjukoski
 Aurinkoinen taimenkoski
 Suuri kalastaja on väijyasemassa
Illan lopuksi otimme teemukillisen mieheen, pari mukia winkkua ja istuskelimme hönniskäisten kanssa... Koskikara uskasi nyt jo mennä ruokkimaan pentujaan...
|
