Jokavuotinen pohjoisen lomareissu, ihanat kaksi viikkoa. Nyt ennen joulua varsinkin odotus ensi vuodelle tuntuu kestämättömältä, siispä lisää kiusauksia kehiin...
Loma, mikä ihana tekosyy. J-Pn kanssa sovittu matka maailman tappiin ja kohta jo vuoden odoteltua päästiinkin matkaan. Tuo tuomion päivä oli 15.8.2007. Lähdimme kahdestaan 11 aikaan aamupäivästä jäätelöautolla ajelemaan kohti Norjaa.
Ja se matka oli piiiiitkä....
Ensimmäinen pysähdys oli Jyväskylässä, josta piti käydä hakemassa Simmssin kengännauhoja, kun Vissut paukkuu heti poikki. Onneksi siellä oli. Vanhana Jyväskylän kettuna sitten Minimaniin ruoka ja eritoten, kalja ostoksille. Saatiin me sinne 250€ tuhottua. Siitä sitten auton nokka kohti Iin Shelliä, jossa tarkoituksena suorittaa ensimmäinen tankkaus ja toimittaa siimoja Jounille, joka asuu siinä lähellä.
Turinoinnin ja tankkauksen jälkeen hyppäsin itse puikkoihin ja J-P alkoi sitomaan perhoja vänkärin paikalla. Itikoita lenteli niin perkuleesti, notta lasinpesurin neste otti ja loppui Torvisen kohteilla. Siittä sitten ihan näppituntumalla ajettiin Vuotsoon, josta löytyi pihalle unohtuneet vedet ja pesurit.
Kaamasjoen vieressä pidettiin yöpalan pituinen tauko ja Karigaksella tankattiin taas. Sumu oli niin kova Kaamasen pikataipaleella, etten nähnyt ensimmäistäkään antilooppia matkan aikana. Joku harmaa vilahti auton kyljessä, mut en tiiä mikä oli.
Aamu neljältä soittelin Seleniukselle, että herätys. Oli sovittu meinaan rehvit joelle ja se piti siirtää semmoinen 60km toiselle joelle. Kun pääsimme sinne kämpille, niin otimme poikien kanssa löysät pois. Peppu oli kuin 52 tuuman taulu-telkkari matkan jäljiltä.
Juotiin sitten pikakännit ja mentiin nukkumaan. Mukavan krapulan kanssa herätys kolmen aikaan iltapäivällä ja suuntana desinfioimaan kalakamat ja ostamaan luvat. Nalle ja Jukka olivat olleet viikon ylhäällä jo ja valittelivat hiljaista nousua. Mutta meille riitti jo se hiljaisuus ja tunnelma. Olimme taas vuoden tauon jälkeen kotona...
Ekana yönä saimme tapahtumia, mutta pitkähäntäinen perho ja kylmä vesi ei ollut nyt kaikkein kiitollisin yhdistelmä. Kalat olivat kyllä kiinnostuneita, mutta eivät pysyneet kiinni. J-Pn eka kala oli varmaan jollain illan ekoilla heitoilla. Pari ekaa lupaa heitettiin tuloksella räpsy silloin tällöin. Sitten alkoi sataa...
Vesi nousi jonkun reilun 30 senttiä ja heti alkoi tapahtua. Sain isohkon kalan kiinni, silmäpuntarilla apaut 15kg. Hiukan aurinkoa ottanut kolli. Väsyttelin sitä rauhallisesti n. ½ tuntia ja J-P otti kuvia. Sitten kala alkoi kypsyä ja aloin tuomaan sitä rantaan. Voimia sillä oli yhteen käännökseen vielä ja samalla kun se kääntyi, niin pinnan alta kuului pthui-ääni ja perho lensi mun takana olevaan puuhun. Irti, kele.
Pari laskua myöhemmin semmoinen pikkunen jalka otti hatkat samasta poolista. Siinä vaiheessa oli aikalisän paikka ja pieni itsetutkiskelu. Ei siis koskettelu, suom. huom.
Mitään parvea ei kyllä oikein noussut ja Nalle ja Jukkakin lähtivät tyhjin käsin kotiin. Selenius oli saanut pari tittiä, joista toinen hauska titti hitsaamalla 6'9” #6 yksikätisellä. Oli kuulemma ollut kivaa. Asgeiri kertoi kyllä, että jonkinmoinen parvi oli huitassut ylös lujaa, mutta vesi oli kuulemma juuri semmoisella korkeudella, ettei niiden tarvinnut juuri pysähdellä alhaalla.
J-Pn kanssa tehtiin radikaali suunnitelman muutos tässä vaiheessa. Soitto Titti-Mikeylle ja nopea kuulumisien vaihto. Joki selvä. Luvanmyyntiin mars.
Arvonta oltiin keretty jo suorittaa meidän saavuttua paikalle. J-P sai luvan ykköselle ja kakkoselle, minä jäin ilman ykköstä. Nenäkkään utelun seurauksena oli pieni talsiminen Kukulpenille. Piti olla varma paikka. Hetken siinä oli hiljaista, mutta sitten näkyi alhaalla niskalla, kun kalat alkoivat pärskiä. Parvi tulossa, jes. J-P sai tokalla laskulla kalan, mulla taas yksi otti hatkat. Sitten alkoikin Turska-show. Pusikosta ryntäsi aborginaaleja kapakaloja suoraan laskun alle kaksin kappalein. Aloin kelaa siimaa sisään vitutuspäissään ja samalla otti kala. Pari potkua ja irti. Maailma oli paha paikka olla....
Yöksi kämpille vetäisemään kauneusunet ja sitten takaisin Kukulpenille. Siellähän oli enemmän porukkaa poolilla kuin skinejä Lauttasaaressa. Saakeli, siellä olisi voinut pitää makkarakioskia. Äijät heitteli semmoisilla ranteenpaksuisilla Uglyillä ja Shitmanon 8000 keloilla pientä Buchin pelltiä. Runkkaaminen hiekkapaperillakin näyttäisi miellyttävämmältä. Joku oli saanut siitä sluukki-titin ja sinne jokeen lensi niin paljon patarautaa koko ajan, ettei siitä enää mitään voinut saada.
Ja kukaan ei heittänyt sitä niskaa. Kalat pomppi siellä. Vihellellen hivuttauduin alas niskalle ja laskun aikana sain pari kalaa kiinni, joista toisen sain väsyteltyä aina jalkoihini asti, ennen kuin se irtosi.
Seuraava lasku palauttikin tilanteen normaaliksi, eli MP taas.
Laskettiin siittä sitten ykkösen puolelle iltapäivästä ja minä aloin valokuvaamaan, kun lupa ei riittänyt niin alas. Puoli tuntia ennen luvan päättymistä J-P sai titin.
Seuraava lupa taas samalla joella. Käveltiin koko kakkosalue ylhäältä alas. Nada, zip, nothing.
En oikein tykännyt joesta, vähän liikaa humusta ja jotenkin ei mun mesta. Aateltiin että olisi kivempaa vaikka heittää tyhjää tutuilla paikoilla, joten joen vaihto oli taas edessä. Muutenkaan en ymmärrä 1500km ajamista jonottaakseni jossain hyttysten keskellä ringissä vuoroani. Täällä kaupungissa saa jonottaa ihan liikaakin aina. Ilta osoitti koti-joen olevan kaivo edelleen. Antti tuli poronsa kanssa Komagilta. Oli saanut pinturilla nätin kalan. Tuli meille majoittumaan ja kävi hakemassa luvan. Viiden minuutin heittelyn jälkeen sai semmoisen 7-8 kilon kalan pinturilla taas. Kun on tuuria naisissa, niin on kalassakin näemmä?
Antti tykkää heitellä kanssa lyhyillä 6'6”-8' vavoilla ja jollain #5-6 luokkaisilla. Semmoisilla se sai aika paljon kaloja.
Ite siitä suivaantuneena kanssa kaivoin yksikätisen naftaliinista. 7'6” Toffon ja 9' #8 Kissan. Olin munia myäten kylmässä vedessä aika nopeassa poolissa tarjoamassa uppo-bomberia kaloille, kun huomasin että yläpuolellani alkoi hyppimään sinttejä. Äkkiä yli vähän turhan pahasta kohtaa jokea. Virta lähtijo viemään, kun vaan varpaat suti pohjassa ja vesiraja oli sentin päässä kahlureiden ylälaidasta. Olo oli kuin ongenkoholla taas. Onneksi matalampaa tuli ja pääsin yli. Äkkiä kalojen edelle ja kohta mulla olikin vähän jähmeä täinen 5-6 kilon kala sylissä. Olin onnesta pyöreä. Siitä illasta eteenpäin niitä kaloja nousi taas pieninä parvina.
Joonas ja Jarppa tulivat joelle. Niiden kanssa istuskeltiin ja juteltiin kaikesta. Kivaa oli, kalakin nakersi kohtuudella.
Viimeisen luvan viimeiset tunnit oli muistorikkaimmat. Sain ensin tosi nätin, mutta pienen taimenen. Oli niin pahasti kiinni, että jouduin suorittaa ruumiinavauksen.
Seuraavaksi J-P rikkoi jokikuparisen. 10 lupaa ja eka lohi. Joku 3 kilon titsari. Siistiä.
Vaihdoin taas isoon Sunrayhin. 4-5 heittoa ylärajalta ja kunnon kala kiinni. Väsyttelin taas sitä aikani ja sain kalan rantamatalaan. J-P huusi että apaut kympin täinen mamma. Kun sain sen naaman kiville niin maailman kauhein kuviteltu ääni kuului taas. Pthui-vittu se on irti. J-P juoksi kuin Mobutu Sese-seko sen kalan perässä pitkän matkaa niin, että vesi pärskyi kuin sonnilauma kirmailee kiimassa tuolla Ruåtsin puolella.
Seuraavalla laskulla taas hyvä imasu ja sekin päästi saman tien irti. Ja sitten loppui aika ja raha. Jos niitä olisi , niin olisin vieläkin ylhäällä.
Kotimatka sitten ajettiinkin aikamoisen hiljaisuuden vallitessa. Ei paljoa juteltu...
 Lisää suosikkeihin (0) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
