|
Sivu 4 / 5
Smuolejåhka, keskiviikko 12.7
Herätys 06:40. Karmee paskahätä! Onneks tuulee, ei pääse hyttyset häirittemään. Mutta helpotus saapuu.
Tuulee ja vettä tihuttaa. Ei kiinnosta jäädä ulos aamupalalle vielä, joten siirryn telttaan odottelemaan virettä.
Hieman tyyntyy, joten uskaltaudun ulos aamupalalle.
Tuuli ei hellitä. Aivan turha mennä kalalle. Tuuli yltyy myrskyksi ja päivä on sitä myöten selvä.
Leirikosken yläsuvannossa vaahtopäät iskeytyvät uimarantaan...
Pakko oli siirtyä telttaan tirsoille, odottamaan ja toivomaan...
Myrskysäässä kokkaaminen ei ole herkkua. Ruoka silti maistui.
Kalaan on aivan turha mennä.
Illalla oli kymmenen minuutin hiljainen hetki. Hyttyset heräsivät välittömästi.
Mutta sitten jatkui...
Siirryimme sauhujuoman pariin...
Smuolejåhka, torstai 13.7
Herätys 06:00.
Sataa. Tuulee. Kääriydyn tiukemmin makuupussiin.
07:00. Sataa. Tuulee.
08:10. Sataa. Tuulee.
08:45. Sataa. Tuulee. Päätän lähteä aamupissille. Sade rupesi saman tien hiipumaan, joten aamupalan laittoon...
Tuuleminen ei hellitä.
Käveltiin tuulessa ja kyylättiin tuulen suunnassa tapahtuvia pilvimassojen muutoksia.
| |
|
 |
|
Tuulta ja sadetta...
|
|
| |
|
 |
|
|
Sinistää! |
|
Päätettiin juoda jotain kuumaa ja syödä graavitaimenta näkkärin kera, parempi ensinmainittuna.
Sinistyksen innoittamina strategiset suunnitelmat lyötiin likimain lukkoon. Vesi oli noussut yön aikana kolmisenkymmentä senttiä, eli kahlauspaikat oli katsottava hieman tarkemmin. Suuntana olisi alavirran suvannon niva, jossa niitä taimenia oli havaittu viime kalastussession aikana.
Mutta tuuleminen jatkui, ja koveni, hetkittäin kovemmaksi kuin kertaakaan aiemmin. Homma meni plörinäksi.
Telttaan toivomaan... kerkesipä siinä välissä siirtää kuivauspurkista perhot takaisin rasioihin.
Tirsoista ei tullut mitään. Nousin ylös ja rasvasin kaikki kolme perhosiimaa. Leirinyppylän toisella puolella kosken rannalla oli tyyni nurkkaus, mentiin sinne oluselle. Nähtiin parit mäkärätkin. Sitten päätettiin kokata päivällinen: nuudelisoppa johon taas laitettiin kuivattuja tatteja ja jauhelihaa. Kurmeeta.
Vittunnuin tuuleen, vaikkei sille mitään voi eikä mahda. Löin kahluuvermeet pykälään ja lähdin myrskypilveä vastaan kuin Don Quijote. Aseenkantaja jäi telttakylään tekemään huoltotöitä.
Heittäminen on yhtä tuskaa. Täytyy aina odottaa tuulen taukoa, ja tällä jatkuvalla myrskyllä sitä taukoa saa odottaa. Ja kun se tulee, se on ohi.
Nyin pientä streameria leirikosken yläpuolella jonkun aikaa, ilman tulosta, ja päätin umpimustan pilven takia siirtyä alavirtaan, parisen kilometriä.
Maasto ei ole mitenkään kävelylle optimoitua -- kuoppa siellä, risukasa tuolla. Paras ja helpoin reitti oli kiertää suot ja mennä tunturikoivumetsän läpi. Reissua helpottaa alamäki ja takatuuli - selkämys kostuu ja etumus... pjaah, porojapa ei ole liiemmin näkynyt...
Käyn Smuolejåhkan ja Ruonekjåhkan risteyksessä. Paikalla on todella hieno koski. Innostun nykimään pikkustreameria tosissani. Mutta "lohi ei syö"...
| |
|
 |
|
| |
|
| |
|
 |
|
| |
|
Koukutan päivän ainoan taimenen viime hetkillä, palatessani alavirrasta leiriin... viikon paras kala, antoi kyytiä koko rahan edestä, ja sai palkkioksi vapauden... selkeä ruokakala, muiden mittapuun mukaan... rahtua vaille 40 senttiä.
Palasin leiriin, huomasin laavun jääneen ilman vartijaa, ja vartijan olevan teltassaan -- viritin telttakeppien narujen päälle läpimärät ja painavat koivurangat laavun helpotukseksi ja istuin hetken laavussa hengähtämässä. Palasin telttaan ja otin pienet vitutukseenauttavat. Sitten alkoi tuulemaan tosissaan. Päätin siltä makaamalta, että nyt laavu sai madallustuomion, se ei kestä tätä taifuunia -- löin laavun läjään ja viisi koivunrankaa laavun päälle.
Jussi pyysi telttaansa kylään ja kertoi että siellä on nyyttikestit, joten otin valkkaripatterin ja mukin ja konttasin Jussin telttaan perseelleni parantamaan maailmaa......
|
