|
Sivu 3 / 5
Sieldutjåhka, torstai 20.7
Herätys 09:30. TYYNTÄ!!! Puurot
pikana naamariin, hampaan- ja pärstän pesu, brrr!, ja tikkana kahluuhousut
jalassa suvannolle tuikkijahtiin. Mentiin kotirannan puolelle, niskakosken
yläpuoliselle nivalle. Siellähän niitä taimenaisia taas tuikki... Kahlattiin
niin syvälle kuin uskallettiin ja viskottiin päivänkorentopinturia kalojen
kuonon eteen. Vedessä killui tasaiseen tahtiin juuri kuoriutuneita korentoja,
ja suuri osa pääsi ilmaan, kymmenien kuitenkin joutuessa taimenen suolen
täytteeksi.
Vesi oli kylmää, 12 astetta.
Sukkahousut eivät aivan riittäneet, jalat jäätyivät joten välillä piti tulla
lämmittelemään. Onneksi ei ollut pilven hattaraakaan taivaalla. Silti vähäinen
tuulenvire oli hieman viileä. Ensimmäisellä kahlauksella ei tullut juurikaan
mitään. Toisella vaihdettiin keskenämme paikkaa. Huomasin isommalta näyttävän
tuikin virran keskellä - tarkka heitto ja... laakista kiinni. Jarru oli aika
tiukalle jäänyt, mutta silti siimaa irtosi kelalta. Kohta kuitenkin haavin suu
aukesi ja 40-senttinen soppakala sai kuulla amenta. Jussi otti vielä
graavikalaksi yhden pienemmän.
| |
|
 |
|
Palattiin leiriin ja juotiin
kahvit. Laitoin molemmat kalat kevyeen suolaan ja vein ne
"jääkaappiin". Sitten laitettiin fleece-pöksyt sukkahousujen lisäksi
jalkaan ja palattiin väylälle. Päätettiin kahlata toiselle puolelle. Aivan
kosken ylimmällä niskalla on leveä kohta, josta pääsi vaivatta yli, tosin
suoraan siitäkään ei kannata mennä, sillä parit montut sieltä löytyy. Mentiin
aikaisemman kalapaikan kohdalle. Jokunen tuikki näkyi. Jussi jäi siihen
koukuttelemaan kaloja ja väijymään josko isompia tulisi esiin.
Lähdin ylävirtaan etsimään
isomuksia. Kävelin kolmisensataa metriä ylöspäin mutkakohtaan ja siellä alkoi
nuolihaukkapariskunta pitämään älämölöä. Ne tulivat lähimmillään kymmenen
metrin päähän vikisemään. Niillä on pesä joen toisella puolella, jossain... Joen
tällä puolella on selkeä syvempi ura, jonka pohjalla on paikoin mustia läikkiä.
Mujua ja kiviä, luulen... muuten pohja on täysin mutapohja. Noin sadan metrin
päässä joki tekee jälleen mutkan, ja tuo ura menee mutkan kohdalla aivan rannan
tuntumassa.
Mutkan kohdalla tuikkii. Kaksi
kalaa. Ehkä kolmaskin, isompi? Väijyn hetken korkean reunan takana, ja sieltä
ne tulevatkin esiin. Ensimmäinen on pieni, mutta toinen näyttää jo
nelikymppiseltä. Kolmatta en näe. Ison mulauksen se kuitenkin oli tehnyt hetkeä
aikaisemmin. Odotan kun isompi niistä kahdesta menee ohitseni takaisin
ylävirtaan ja viskaan perhon sen kuonon eteen. Tai siis yritän. Rantaheinään se
kiinni jäi, takaheitossa. Se kuitenkin irtoaa ja saan heitettyä heti uudestaan.
Kuonon eteen tipahtaa ja -- kiinni on. Päästän sen kuitenkin kasvamaan, oli
pienempi kuin miltä aluksi näytti.
| |
|
 |
|
Sitä kolmatta ei näkynyt, joten
palasin takaisin alavirtaan. Syöttelin taimenille ruokatauolla metsästettyjä
paarmoja. Hyvin kelpasivat, ja yksi vähän vauraammankin tuntuinen kala ja sen
mahdollinen asentopaikka löytyi. Päätettiin silti lähteä kalasopan tekoon.
Maailman parhaan kalasopan jälkeen mentiin pesemään munat, perse ja kainalot. Tarkennettakoon
taas, kun ollaan tässä maassa, että kukin hoiti hommat itsekseen. Istuttiin
rannalla ja ihmeteltiin että niitä paarmoja on perkeleesti. Hyttysiäkin alkoi
tunkemaan silmille. Niitähän ei tapa mikään kylmyys, aina niitä jostain sikiää.
Mutta parhaimmalta tuntui nähdä kun päivänkorennot aloittivat parveilun. Jos
sää pysyy tällaisena niin illalla...
| |
|
 |
|
Istuttiin vielä puoli tuntia ja
päätettiin lähteä koittamaan. Laitettiin lisää paitaa päälle ja hyökättiin
vavat tanassa ylävirtaan. Päätin kahlata toiselle puolelle Jussin jäädessä
kotirannalle. Hiljaista on. Ei tuikin tuikkia, paitsi sinttisarjalaiset
matalassa tyynessä. Pinta väreili kevyessä tuulessa. Veden pinnalla kellui
useita päivänkorentoja eikä mikään kelvannut. Kenellekään.
Paikka oli kuin kuollut. Odoteltiin
pitkään, välillä heitellen, mutta mikään ei muuttunut. Palailtiin takaisin
leirille ja juotiin teet/kuumat kupit. Ihme oli tapahtunut: auringon edessä,
lähelläkään, ei käynyt koko päivänä pilven pilveä. Jotain on nyt pielessä...
|