|
Sivu 7 / 9
03.08.2006
Herätyskello on rikki? 7:55.
Sumua ja aamupuuroa.
Välijoelle, taimenta etsimään. Eipä löytynyt. Vesi oli 17 asteista. Ja mäkärät olivat heränneet.
Käytiin vastarannan harjulla, ronkittiin isointa harjulammikkoa, käytiin S-mutkan syvänteillä -- kaikilla turhaan. Kalathan ovat Halkovajassa. Siispä sinne. Kahlattiin S-mutkan niskalta yli ja mentiin halkovajalle "väärältä" puolelta. Siellähän ne, päällekkäin, sivuttain, kuin sillit suolassa.
Karkuutin yhden nelikymppisen ja tyydyin lähinnä katselemaan kun Mika yritti uittaa perhoa suuhun. Suihinantotekniikka oli pojalla hallussa, pääsi vihdoin miesten kerhoon viiskymppisellään, joka oli virallisesti koukutettu eikä rokastettu. (Kaikki rokastetut laitettiin takaisin, tahallinen rokastus ei kuulu A-luokan kalareissuihin).
Lompsittiin mäkärämyrskyssä takaisin leiriin, syötiin leipää kera kuppikuuman ja piipahdettiin vielä järvellä. Sieltä yksi karkuutus, kalat ilmeisesti lähteneet hieman liikkeelle?
Koisimaan näkäräisten jälkeen.... jotain 23:25
04.08.2006
Herätys 7:10. Ei jaksa nousta... 8:30 ja alkaa jo lämpö nousta... Kärkijärvi, ohutta yläpilveä...
Aamuvattukiisseliä ja mysliä.
Ongittiin yks raudunpentu sumppuun. Eikä saatu tuulessa enempää.
Tirsat
Mika onki mun imiessä tirsaa yhden 43-senttisen.
Syötiin se paistettuna paistetun nuudelimössön kera, maistu molemmille, selkeesti. Nuudelimössön löysin just reissua ennen, taidan ottaa joku kerta mukaan tälläselle reissulle, tarttee vaan muistaa että kala paistuu hitaammin nuotiolla kuin nuudelimössö Trangiassa.
Näkäräisten jälkeen koisimaan...
05.08.2006
Herätyskello toimii... 8:20.
Kiersin järven. Hiljasta.
Päätettiin lähteä Halkovajan alkulähteille, Lahtekjavrelle. Hätyytettiin kotkapariskunta lentoon.
Lutakossa ui kuikkia, tiirat liitelivät -- liekö lutakossa oikeasti kaloja?
Tuikki! Nääh, taisin nähdä harhoja...
Tuikki! Koko mahtavalla kymmensenttisellä varrellaan kala tosiaan tuikkasi, napaten päivänkorennon napaansa. Kukakohan tännekin on kaloja siirtoistuttanut?
Järvellä oli näppärä laskuoja maan alla, ilmestyessään kivikosta joka lutakossa rautuja, kymmensenttisiä.
Maailman paras kalasoppa, sumputetuista rauduista.
Pienen elvytyksen jälkeen kalalle, Kellariin. Sieltä Mika onki n. nelikymppisen sumppuun, mahdolliseksi graavikalaksi. Palautin yhden 44-senttisen, sumppuun kun ei enää mahdu, eikä tuon kokoinen sinne mahtuis muutenkaan.
Ilta tummeni täyspilveen, otettiin murheeseen parit näkäräiset...
|
