|
Sivu 5 / 9
5.7.2007
Kello kymmenen ja
aurinko porottaa samalla määrällä. Kiitän
taas niitä suuria keksijäneroja, jotka keksivät
avaruushuovan ja sukkahousut. Pitänee kaivaa nimet kuukkelilla
esiin. Keksijät tuskin elävät, mutta perikunnalle
voisi lähettää Kiitos -postikortin. En enää
koskaan mene nukkumaan ilman niitä. Teltassa. Onneksi meillä
molemmilla on omat teltat.
Aamumysli & -tee ja
sen jälkeen reissureppu vireeseen. Suuntana alavirran kosket. Edelliskerran
suurharri-koskelta menomatkalla nappaa nafti 40-senttinen, alempaa
nafti 30-senttinen ja paluureissulla samaiselta suurharri-koskelta
45-senttinen, sen jälkeen kun Mika vastasi tuikin jälkeiseen
kysymykseeni "Menenkö [hakemaan tuon kalan]?" sanalla
"Mene." Ja jälkeenpäin kehtaa sanoa,
"Moraalisesti se on minun saama kala."
Palailemme takaisinpäin
joen rantaa ja Mika saa vuosisadan pintaperhotärpin kosken
niskalta. Vastaiskun tekee kuin oppikirjan mukaan, tuloksena siimat
selän takana, perho kalan kidassa ja 30 senttiä jäljelle
jääneestä siimasta puhki nirhattuna. On niillä
perkele nälkä... Oli iskuhetkellä miehellä
välähtänyt kuulemma ison siian kuva mielessä...
Vihreitä ovat Rommaenon siiat.
 Harjuisisa koskia ovat
 Takaheittotilaakin piisaa
Matkaa leiriin on
vielä. Hiki valuu. Ja jotkut tekevät tätä
vapaaehtoisesti. Huurteinen olut siintää mielessä.
Teemme kuitenkin yhteispäätöksen: ensin munat, perse
ja kainalot puhtaaksi, jokainen hoitakoon omansa, ja sitten vasta
jääkylmä olut. Ja päätös pitää.
Vesi on niin kylmää, että vehje vetäytyy
sisäänpäin. Ja hyttysiä on miljardi. Mutta
huurteinen toimii kiihottimena, tunnen jo sen kylmän
kosketuksen...
Jos joskus tunturiin
menet, niin ensimmäinen asia teltan pystytyksen jälkeen ei
ole mennä kalaan vaan kaivaa maakuoppa. Olutta jos on mukana
niin sen paikka on siellä. Voi, tuurilla saatu kala, juomavesi,
pysyvät kylmänä aamulla, päivällä ja
illalla. Parhaiten toimii paikka, jossa kuopan saa kaivettua ison
kiven juureen, jolloin kivi luovuttaa kylmyyttä koko kuopalle.
Hätätilassa kivenkolo ajaa saman asian.
Otamme kaksi olutta
koska olemme ne ansainneet. Ja näkkärin päälle
jääkaapista maksamakkaraa ja paprikakinkkupasteijaa. Mainio
keksintö HK:lta tuo tuubimaksamakkara. Kalasoppaa päivällä
jo mietittiin, mutta päätettiin onkia kala kotikoskesta ja
päästää muut kasvamaan. Mika laittaakin sotisovan
päälle ja lähtee alavirtaan hakemaan soppakalaa...
Sanon ennen lähtöä että ei tarvitse pitää
kiirettä, soppaa ruvetaan tekemään vasta huomenna
päivällä. Ettei tule suorituspaineita...
Vahdin leiriä ja
tuijotan tunturikihua. Kihun kanssa juodaan valkoviiniä...
Mika, jonka sukunimi
alkaa P:llä, palaa nimikkoreissultaan. Kalakeiton syntyminen
saattaa viivästyä, mutta Mika sen kalan saa tuoda. Ristimme
joen Rommienoksi ja otamme sen nimikkojuomaa. Hyttysparvi saapuu
juhlistamaan tilaisuutta. Koko seutu kuhisee ötökkää.
Ja mukin pohjaa ei näy... kunnes Nukku-Matti
kaivaa pussistaan kourallisen välkkyvää hienoa
ainetta...
|
