|
Sivu 3 / 9
3.7.2007
Kuinkahan monta kertaa
tämäkin on koettu?
Aamiaisastioita
pesemään mennessäni kosken suvannossa tuikkaa
mahtiharri. Mietin tovin, että jäisinkö tänne
helppoa kalastusta harrastamaan. Mutta totean itsekseni, taas kerran,
että täällähän se on tallessa kun palaamme
takaisin...
Aamiaisen jälkeen
pakkaamme kuivamuonan ja keittimet sun muut reppuun ja lähdemme
taapertamaan ylävirtaan. Lämmin tulee.
Paikalla on telttakylä.
Kaksi teltallista Kilpisjärven vanhainkodista karanneita, vihreä
lappalaistyylinen laavukin pystytettynä. Naiset savustelevat
kalaa peltilootassa ja miehet höpöttelevät joutavia ja
kanniskelevat muovipussissa harjusta. Isoja ovat, puolentoista kilon
nurkilla. Käyvät kuulemma joka vuosi, jo viidentoista
vuoden ajan. Harjuksien määrä on vähentynyt mutta
koko kasvanut. Mietimme onko hauella täälläkin
osuutensa asiaan...
Koskialue näyttää ihan mukavalta. Ja
ei kun roimimaan. Mutta lohi ei syö...
Sitten paikalle saapuu
sade. Esteri, Lapin noita, pyllistää komeasti. Mitään
ei voi tehdä kuin seistä ja ihmetellä. Onneksi ei ole
maakuntasade...
Kohta päästään
taas kalalle. Hetkeksi. Sitten ropisee taas. Pah...
Sade lakkaa ja Mika
tumpeloi taimenen karkuun. Kun kalastetaan niin silloin pitää
antaa 110% huomio kalastukselle. Maisemat ovat toki kauniit, mutta...
tarkkana!
Loppuliu'usta iskee
kiinni, pysyy hetken ja pakenee... Toinen seuraa ja roiskaisee ohi...
Tuhoamme pussimuonat ja
lähdemme valumaan takaisinpäin. Ikäviä
pusikkokoskia... Kuka tännekin tulee, hiki valuu jo ajatellessa
tuonne menemistä... Mutta sinne mennään. Ja hiki
valuu. Vaan ei iske kala... Mieleen muljahtaa se aamuinen
mahtiharri...
Palaamme leirille ja
otamme kellarista ansaitut huurteiset. Toista tekee mieli, mutta
päätös mennä tirsoille voittaa.
Tirsaa. Mika huutaa
kalalle lähtiessään: "Nyt hereille kaikki
heterot". En kuule mitään...
Jonkun ajan päästä
nousen ylös ja lähdetään kalalle. Ronkin leirin
koskea saarekkeen kohdalla ilman nykyäkään. Siirryn
saarekkeen alapuolelle, josta koukutan 40-senttisen harrin, joka
toivottavasti on ensi vuonna isompi. Mika lähtee alimmaisen
koskenniskalle ja koukuttaa sieltä isomuksen, 53 cm, 1500g.
Lähti mieheltä apina selästä. Voi sitä
naaman ilmettä ja puhetulvaa!
 Harjus 53 cm, 1500 g
Palaamme konjakkinaukun
jälkeen alaosalle, ronkimme loppuliukua ilman tapahtumia. Mika
siirtyy niskan puolelle, minä siirryn pääuomalta samoin mutta pikku-uomalle ja viuhdon
hiljaksiin. Samassa möyrähtää. Vapa on notkollaan
ja valtava selkäevä vilahtaa. Se syöksyy kuin taimen,
sitten soljuu selkäevä lerpattaen lähemmäs
haavia, paetakseen taas. Tuokion taiston jälkeen se solahtaa
itseään pienempään haaviin... 54 cm, 1560g saa
hymyn huulille. Harjuksen perhokalastus on tätä parhaimmillaan.
Jatkamme kalastusta, Mikankin innostuttua. Samalta
paikalta koukutan vielä 43 cm kasvavaa harria, joka iski vasta
viidenteen heittoon ja ajatteli sitten hakea turvaa rantarisukosta.
Sinne se jäi nalkkiin risukkoon. Loikin vapa taivaisiin
korotettuna ojan toiselle puolelle ja könyän irrottamaan
siimaa risuista mutta totean paremmaksi laittaa kala haaviin ja
katkaista siima. Irrotan perhon kalan suusta ja palailen takaisin
heittopaikalle.
 Harri 54 cm, 1560 g
Rannan läheisyydessä
tuikkailee kiertelevä harri. Yritämme, emmekä
onnistu... Viimein päätämme siirtyä leirille.
Tarjoan Mikalle
viskihuikan. Puolet harrista graaviksi, toinen puolisko folion
sisälle porkkanan, ruohosipulin, sitruunapippurin, suolan ja
voin kanssa. Jumalaisen hyvää.
 Kalan kanssa juodaan valkoviiniä
Hetken mielijohteesta
laitan yöksi jalkaan sukkahousut. Vaaleanpunaiset...
|
