|
Sivu 9 / 9
9.7.2007
Ei tuule nyt
On tuuli tyyntynyt
- kuka lie, tuntematon runoilijasuuruus
Ilma haisee kalalle...
Aamupalan jälkeen
pakkaamme reppuihin normaalit päivämuonavälineet ja
kiidämme kohti "Kääkkäharjua" ja sen
kosken niskaa. Sovimme jo heittovuoroista eilisiltana, että se
ratkaistaan pitkällä tikulla. Mika kuitenkin vielä
eilisestä onnesta soikeana antaa minulle ekan vuoron. Eilen illalla jo sovimme
lisäksi, että kalan väsytyksestä vaihtuu
heittovuoro ja kalan koolla ei ole väliä.
Saavumme harjun päähän,
jätämme reput siihen. Vastarannan ketunpesällä on
hiljaista. Liekö emo siirtänyt pesueensa uuteen paikkaan,
luultuaan meitä vaarallisiksi pedoiksi. Syytä ainakin
olisi...
Saavumme kosken
niskalle ja asetumme heittoviivoille. Viskon perhoa ottialueelle,
jossa ne kölliharrit viimeksi majailivat. Mitään ei
tapahdu. Virran mukana alas lipuu päivänkorentoja eikä
niitäkään kukaan syö. Mitä hittoa? Sitten
koukutan pienen harrin mutta se irtoaa ilman väsytystä.
Saan siis jatkaa. Hetken päästä koukutan ja "väsytän"
samanmoisen. Mikan vuoro. Ja Mika ei kauaa heittele kun jo on
tirriharri väsytetty. Siirryn heittovuoroon ja linkoan perhoa
himoittavan kauniisti juuri siihen paikkaan, jossa ne viimeksi
olivat... olivat... ne olivat... Luovutan paikan Mikalle ja siirryn
ronkkimaan muita paikkoja. Mika ei kovinkaan kauaa niskalla viskele
vaan siirtyy seuraamaan minua, kun kahlaan niskaosuuden alta läpi
koko joen ronkkien jokaisen kivenkolon ja virranvierustan. Saalis on
köyhää, yksi nelikymppinen ja lukuisa määrä
tirrisarjalaisia. Mikalla menee vielä huonommin, pelkkää
tirrisarjaa pukkaa.
Siirrymme syömähommiin.
Pussimuonaa pukkaa. Norskien Real Turmat lihavihannespata saa
kymmenen pistettä omassa tunturi-erä-testissämme.
Selkeästi paras kaikista tähän mennessä syödyistä
möhnistä. Ja yleensäkin kaikki Reiterin sapuskat
kalpenevat näille. Blå Bandin pussukkoitahan emme
testiimme kelpuuta koska ne vaativat erillisen keittoastian eikä
niitä voi syödä suoraan pussista. Tällaisille
reissuille meidän pitäis raahata vähintään
kaksi keittoastiaa ja toisen pitää kiltisti oottaa kun
toinen valmistaa omansa. Norskipussukat maksavat 7,90 per pussukka
eli kantabaarissa sillä saa mikroaaltouunilihapullat ja pienen
oluen. Reiterit eurotaalan halvempia, paitsi jos osaa hakea esim.
Prismasta, josta niitä saa jopa vitosella. Nimimerkillä
"ostin jo ensi vuotta varten parit ylimääräset".
Molemmilla safkoilla pärjää, mutta norskisafka on
omassa luokassaan. Näissä oloissa laatuun kannattaa
sijoittaa. Etenkin jos osaa odottaa MP-päivää.
Ketunpesäharjulla on hiljaista... Mika koukuttaa taimenen ja
menettää sen samantien. Hetiperään iskee
pikkuharri...
Palaamme niskalle.
Sielläkin lienee emoharri vienyt pesueensa pois. Koillistuuli
vie kalat padoista, sanoo wanha kansa. Ja laittaa sinne munat
tilalle.
Sitten tunturi-Esteri
esittelee meille serkkunsa Maakuntasade-Maijan. Vettä tulee
alottelijamaisen vähän mutta jatkuvasti. Ei paljoa kerralla
mutta koko ajan. Siirrymme alaspäin ja alamme palailla leirille
päin.
Sitten viimein iskee
kala. Koskesta mini-streameriin. Ei hypi vaan vetää kuin
veturi, pohjasiimaa pukkaa. Jes! Taimen! Alavirtaan ja vauhdilla.
Sitten se kiitää kohti rantaa mutta saan sen pysäytettyä.
Sitten se näyttää pyrstönsä... Lovi
löytyy... Voihan saasta! Vihernieriä, kovasta koskesta!
Pikkupikkustreameriin... On ne nälkäisiä, perkuleet...
Pilaan hyvän haavin limaiseksi mutta väliäkös
hällä, päivä on muutenkin mennyt reisille. Koukku
irti suupielestä ja hauki takaisin pitämään
pikkuharjuskantaa kurissa. Hattua pitää silti nostaa,
pitkäpäälle, antoihan se reissun toistaiseksi parhaat
kyydit.
Makuupussi on jäätävän
kylmä. Ei auta vaikka vaihdan putipuhtaat sukkahousut.
10.7.2007
Tuulikin hävisi
jonnekin. Sumua jäi. Sade muuttui mitättömäksi
tihkuksi. Ja sorsalle olisi kova tarve...
Nousen kuitenkin kun
Mika kiekuu jo ulkona. Tuplapuuroannoksen jälkeen päätämme
lähteä leirikosken ottipaikat tarkastamaan. Jään
lähemmälle loppuliu'ulle ja rupean pommittamaan sitä
paikkaa jossa se iso kala jo aikaisemmin oli möyrähtänyt.
Monesti lipuu perho paikan yli eikä mitään tapahdu.
Viskelen muuallekin kun ei tapahtu eikä näy mitään.
Hieman alempana pienemmät jo tuikkivat, ahmien päivänkorentoja.
Sitten iso selkä vilahtaa pinnassa. Vapa on välittömästi
notkollaan ja rulla kitisee. Ruokakalan tarve on kova, eilisen Pallit
Pataan -reissun jälkeen, joten en uskalla pakottaa kalaa haaviin
samantien. Mutta se on yllättävän laiska ja saankin
sen haaviin lyhyen väsytyksen jälkeen. Tämä 1100
g, 49-senttinen nuotiofolioharri pelasti eilisen päivän ja
tämänkin.
 Harjus 49 cm, 1100g
Verestän kalan ja
laitan sen puuhun killumaan ja lähden alavirtaan katsomaan
kuinka Mikalla menee. Mika on juuri haavinnut 44 cm, 740 g
graaviharrin seuraavan kosken niskalta. Nakkelemme perhoa vielä
jonkun aikaa koukutellen parit mitalliset ja muutamat mitattomat.
Sitten lähdemme leirille työstämään
päivällistä ja illallista.
Ja sitten maakuntasade
palaa takaisin...
11.7.2007
Herätys, aamupala
ja leirin purku. Lentojätkä myöhässä, eilen
eivät voineet lentää, tänään hakevat
eilisiä porukoita ympäri käsivarren Lappia. Reilun kuuden tunnin
päästä päästään lähtemään.
Yöpuu tarjoaa humalluttavat löylyt. Ja Sohvi-koira voittaa
meidät löylykisassa... Joskus puoli kahdelta tulee kaiken
päättävä pimeys ja hiljaisuus...
Seuraavaksi edessä on matka kotiin ja valmistautuminen uuteen reissuun. Mutta se tarina jatkuu täällä.
 Lisää suosikkeihin (3) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Seuraava > Loppuun >>
|
