Michael Jackson meni sitten heittämään valkoisen hanskansa ja kahluuhousunsa nurkkaan...
"Missä olit kun Michael Jackson kuoli?"
"Kotona hiki päässä pakkaamassa kalavehkeitä Käsivarren perhokalastusreissua varten".
Lauantai 27.6.2009
Heräsin paikasta, jota parempaa paikkaa herätä ei normaali kalamies tiedä. Aamukahvin jälkeen oli edessä normaalikuvio: Jämsän Shellille ottamaan Jussi-pappa kyytiin, siitä Jyväskylään kaappaamaan Mika mukaan. Aikataulun mukaan tarkoitus oli olla klo 9:00 Jämsässä ja 7:55 läksin heräämöstä, ollen paikalla 8:55. Jussia ei näkynyt, joten tankkasin auton täyteen. Juuri saatuani tankattua Jussi saapui paikalle ja kamojen autosta toiseen siirron jälkeen matka jatkui klo 9:15. Koukkaus maaseudulle ja Mika lukuisine kasseineen kyytiin - vuoden ensimmäinen matka Käsivarteen oli virallisesti alkanut.
Sanotaan, että ikääntyminen on ikävää? Voi siinä olla lieveilmiöinä mukaviakin asioita, kuten esimerkiksi minun kohdalleni sattui täyttäessäni 50 vuotta kuluvan vuoden helmikuussa. Yleinen ongelmahan on, mitä hankkia tämän ikäiselle päivän muistoksi? Sukulaiset, ystävät ja kaverit päättivät kerätä matkakassan ”Kerran elämässä kalareissulle”…
Koska otettujen kuvien määrä on valtava, niin pitääkseni kertomukset edes siedettämän pituisina, lisään oheen vain jokusen kuvan sinne tänne. Kattavampi kuvallinen anti reissusta hoidetaan neljälläkin eri tavalla, KMC:ssä näin rapsoina ja kalamies-tv:ssä, web-kuva-albumin kautta ja painettuna lehdessä. Tarvittavat linkit löytyvät näistä kahdesta reissuraportista.
Matkailua Vancouver Islandin lohijoilta kohti sampivesiä lauttamatkoineen perjantairuuhkassa kesti matkaan nähden hyvin kauan. Matkoja ei tuollapäin muutenkaan mitata pituuksissa, vaan aikayksiköissä, koska matkantekoa haittaavat niin ruuhkat, tietyöt ja tiestön sijainti vuoriston seassa. Iltapäivästä sitten saavuimme Harrison Hot Springs nimiseen kylään Harrison Laken rannalle.
Vihdoinkin se alkoi, loma. Ei oltu taas odotettu sitä kuin 350 päivää...
On yllättävän raivostuttavaa ajaa pari kertaa vuodessa tuonne maailman tappiin. Niinpä yhden mukaan lähtijän asustellessa jo valmiiksi ylhäällä, päätimme lähteä matkaan putkella. Aloimme Juhanan kanssa katsomaan lentoja Ivaloon. Uittu 200€ menopaluu! Jestas. Aikamme lippuja veivaten päätimme mennä FCllä Kemiin. 78€ meno/paluu. Tietty lisähintaa tuli 20 kilon pakaasista, joka pistettiin matkiksella Ouluun Mikalle. Juuri loman alkaessa mulla oli kipeä olo, mutta vauhti ja kalakiima päällä.
Tuli sitten hommattua jenkkikalavene, joka on materiaaliltaan alumiinia ja tietysti niittaamalla kasattu. Tunnetusti tällaisten veneiden pohja ei varsinkaan terävässä aallokossa kovaa paukutettaessa kestä kauaa ja ne alkavat vuotaa pohjan niittauksistaan. Omassa Starcraft 160 mariner -veneessämme on toista tuhatta niittiä vesilinjan alapuolella. Vene ei vielä vuotanut mutta siinä oli melkoisesti potentiaalisia vuotokohtia... Pohjan saaminen vedenpitäväksi on toteutettavissa usein eri keinoin. Niittien kiristäminen, niittien hitsaaminen, kuidutus ja pinnoitus maalaamalla ovat varmasti yleisimpiä. Sanomattakin selvää, että näistä vaihtoehdoista maalaaminen kuulostaa vaivattomimmalta. Muihin konsteihin sen enempää tutustumatta koimme em. konstin tutustumisen arvoiseksi ja törmäsimme nopeasti
Muistan kuinka jo aivan pienenä pojannappulana näin Suomu-ukon lähtevän yksin merelle tervatulla purrellaan ja iltasella palailevan vapoineen ja saaliineen. Suomu-ukko tuntui aina saavan kalaa vapoineen ja pitkinesiimoineen, silloinkin kun kylän miehet eivät saaneet mitään edes verkoillaan ja nuotillaan. Suomu-ukko itse kun ei kuulemma verkkoja käyttänyt, mutta päihitti siltikin miltei aina muut saaliillaan. Ukkoa pidettiinkin kylällä miltei noitana ja moni olikin yrittänyt päästä ukon suosioon ja perille hänen uskomattomasta kalaonnestaan.
loistava jakso
hyvä jakso
ei kovin hyvä jakso...
joo, kyllä jam osaa, tästä sain itsek...
Akuissahan kapasiteetilla on tapana h...