|
Edelliskesänä Jrc:n kanssa kokemamme Lötköjen yö aiheutti sen verran kiinnostusta mansikkapaikkaa kohtaan sijainniltaan, että päätimme antaa paikan olla rauhassa ja keskittyä uuden karppijärven metsästykseen.
Mukaan projektiin lähtivät Perniön markiisi ja karpinonginnan tänä vuonna aloittanut vanha kalakaverimme Muju. Alkukesän kalasteluita hankaloitti porukasta puolella olleet asuntojen myynti- ja ostopuuhat, mutta siitäkin huolimatta autojen keulat suuntasivat bongaamaan onkipaikkoja, aina mahdollisuuden tultua. Parikin potentiaalista järveä sai kesäkuussa mäskiä syvyyksiinsä ja noiden kahden paikan kolmen viikon onginta ja syöttäminen ei antanut lahnoja kummempaa saalista.
Tuon ei kuitenkaan annettu lannistaa tunnelmaa, vaikka Muju onki tyhjää samoihin aikoihin eräältä kolmanneltakin järveltä samalla. Oli aika pohtia uutta paikkaa ja taktiikkaa...
Pohdiskelun perusteella päätimme tehdä jälleen uuden maastontiedustelun uuden järven rannoilla. Oivallinen onkipaikka löytyikin perusteellisen etsinnän tuloksena ja syöttöpuuhat saivat alkaa, kun olimme luotauskoholla tarkistaneet vielä pohjan sopivaksi puuhasteluillemme. Ensimmäisellä syöttökerralla Muju bongasi ison pintovan kalan pitkähkön matkan etäisyydeltä ja vakuutteli, että se ei varmasti ollut hauki! Se oli Mujun mielestä hylje ja sitä hokemista riittikin usean päivän ajan. Muutaman syöttökerran jälkeen luotimme, että tontti saattaisi olla sen verran lämmin, että olisi onginnan aika. Muju pohti tapsiensa kestävyyttä, koska uskoi edelleen nähneensä hylkeen...
Ensimmäinen onkireissu läheni ja luvat leiriytymiseen ja kalastukseen oli saatu maanomistajalta. Takaraivossa jyskytti Mujun hyljehavainto ja paikalle saavuttuamme silmäilinkin normaalia tiuhempaan järvenselälle, samalla leiriä pystyttäen ja onkia viritellessä. Sain omat härvelini kasaan ja odottelin Mujun saavan puuhailunsa loppuun, ennen settien pyyntiin heittoa. Vihdoinkin saivat rod-podimme vavat päällensä ja hälärit kytkettiin päälle. Muju puuhasteli grillin parissa ja minä tuijottelin levottomana mäskättyä tonttiamme.
Ilta oli vasta suht nuori, mutta siitäkin huolimatta jouduin puhaltamaan oluet suustani, kun järeän kokoinen karppi nousi pystyasennossa puoliksi ylös vedestä ja pysyi hetken lähes paikoillaan! Kysyin Mujulta, että näkikö hän saman? Ei nähnyt, mutta hetken päästä meitä oli kaksi silmäparia todistamassa, kun toinen iso karppi pintoi lohille tuttuun head and tail-tyyliin silmiemme edessä. Kallet olivat tulleet tontillemme! Ilmassa oli suurta hyttysmyrkyn tuoksua...
Meni tunti pari ja mitään ei tapahtunut, vaikka lähes herkeämättä tuijotimme tonttia. Totesin Mujulle, että nyt vaan goisimaan telttaan, sillä silloin alkaa salettiin tapahtua. Muutama yksittäinen hälärin piippaus kertoi elukoiden häärivän mäskillä ja osuen ajoittain siimoihin. Muju oli suht herkkänä, sillä eka onkikarppi oli vielä saamatta. Kohta kuitenkin kaksi ukkoa kuorsasi teltassa letkeästi makuupusseissaan ja retkisängyissään. Uni oli silti vain koiranunta...
Klo 01.30 maailma sitten räjähti! Yhtä onkea vietiin ja teltan suuaukolla oli ryysistä kahden kaveruksen painellessa pihalle. Muju kahvaan kiinni ja vääntämään elämänsä ekaa kallea! Haavin heilahdus päätti väännön ja Muju oli maireeta ukkoa. Kalle sumppusäkkiin pötköttelemään ja onki takaisin pyyntiin. Teltassa sainkin kuulla sitten tapahtuman vielä muutamaan kertaan, samalla kun uni teki taas tuloaan...
Sen verran oli väsymystä ilmassa, että uni tosiaan tuli heti ja rauhallisen "vanhan leffan katselun" päätti taas kimeä huuto. Toinen kalle oli napannut boilien suuhunsa ja siimaa lähti kelalta. Väsytys kuitenkin hämärässä kesäyössä päättyi onnellisesti onkijoiden hyväksi ja kalle toisen seuraksi säkkiin toipumaan. Sama unta kuuppaan -> paskahalvausherätys hälärien toimesta -> kalsarit jalassa hyttysten syötäväksi toistui vielä kahdesti sinä yönä. Aamusta oli aika pakata kamat jättää hyvillä mielin onkipaikka. Luonnollisesti mäskäten vielä tontin lähtiessä.
Näitä onnistumisia sitten riitti pitkin kesää todella mukavasti, vaikka ajoittain kallet järjestelivät melkoisia keposteluöitä jokaiselle meistä. Munat siis meni pataan joka ukolla aika ajoin. Ylösasti saatujen kalojen koko oli luokkaa vauras ja enkat paukkuivat useammalla ukkelilla, suurimpien kallejen painaessa +17kg ja +18kg. Mäskäyskeikkoja tehtiin ennätysmäärä ja mäskin määrässäkään ei säästelty. Kokonaisuudessaan pottua, boilaria, pellettiä ym. herkkuja viskottiin tontille 190kg koko projektin aikana. Homman onnistumiseen vaikutti sitkeä asenne ja 100%:nen sitoutuminen projektiin. Tällä periaatteella on ensi kesänä mukava jatkaa ja bongata vaikka uusia paikkoja. Tiedä, vaikka onkisimme legendaarisella ja Suomen kenties kovimmalla ison kalan paikalla, Siuronkoskella?
Ai, niin se ei ole kalojen vapauttamista suosiva paikka. Mennään sitten jonnekkin muualle, missä kalat kasvavat oikeasti isoiksi ja saava vapauttamisen jälkeen jatkaa kasvuaan ja tarjota vielä vuosienkin kuluttua elämyksiä, jos vaan kohdalle osuvat... Loppuun muutama valikoitu kuva, eikä enempää.
Karppimafia kiittää ja kuittaa!
 Muju vapauttaa
 Kaunis rivipeili saa jatkaa kasvuaan
 Loppuun vielä Jrc ja ainoa virallinen pönö
 Lisää suosikkeihin (0) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
