|
Perjantai, viikon viimeinen duunipäivä ja aika ei tunnu rientävän. Viikolla tehdyt kolme mäskäyskeikkaa poltteli ajatuksissa ja karpit olivat päällimmäisinä mielessä.
Jussi oli onnistunut livahtamaan duunistaan jo ennen puoltapäivää ja ajeli tontille samantien, leirin pystytykseen. iltapäivästä sain tekstiviestin Jussilta; ”Tapsi poikki, iso oli!”. Viesti ei todellakaan helpottanut poltettani. Jussilla oli napannut välittömästi. Työpäivä loppui kuitenkin ja pääsin itsekin lähtemään järvelle.
Baitrunnerit kiinni karppivapoihin ja rodpodille hyvä paikka rannasta. Boiliepyörykät syöteiksi, vavat telineeseen ja kamat pyyntiin. Vielä hälyttimet päälle ja odotus omalta kohdaltani saattoi myös alkaa. Rentoa grillailua kesti iltaan asti, kunnes syöttiäni vietiin. Pari raskasta potkua sain tuntea, kunnes tapsi petti. Hetken onni vaihtui pettymykseen. Vaihdoimme 20 lb tapsit vahvempiin ja heitimme syöttimme uudestaan pyyntiin. Ilta alkoi hämärtymään ja siinä samassa yksi Jussin hälyttimistä alkoi huutaa, merkkinä kalasta! Jussi väänsi ja väänsi, mutta vahvaakin vahvempi karppi teki armotonta vastarintaa. Lopulta Jussi sai kalan uitettua haavin päälle ja samalla paljastui kalan koko. Se oli komea ja vahva suomukarppi, joka vapautusmatolla sai koukun pois huulestaan.
Kala punnituspussiin ja puntarille. Jussin uusi enkka oli totta. Karpille oli kertynyt painoa peräti 16,5 kiloa! Jussin kahdenkymmenen vuoden onkihistoria sai uuden virstanpylvään. Muutamat fotot ja kala sai vapautensa takaisin. Pienehköt kaatonaukut ja odotus sai taas alkaa…
 Jrc ja 16,5kg räjähtävää voimaa!
Kertailimme kalan kanssa kokemaamme elämystä ja ilta hämärtyi entisestään. Hiljaisen kesäyön helliessä vetäydyimme telttaan retkisänkyihimme nukkumaan. Unen saanti moisen kalan jälkeen ei tullut helpolla, mutta lopulta kaksi ukkoa kuorsasi täydessä unessa. Sitä unta ei tosin kestänyt pitkään, kun hälyttimen kimeä ja huutava merkkiääni herätti meidät. Kala oli hyväksynyt syötin ja kaksi unenpöpperöistä ukkoa kömpi makuupusseistaan. Kala oli päättänyt ottaa suunnakseen järvenselän, koska siellä riitti sille tilaa. Nappasin vavan käteeni ja nostin sen pystyyn, pysäyttääkseni kalan. Kala vaan oli toista mieltä ja pyrki edelleen etäämmälle. Raskasta vetoa riitti ja vapa mutkalla taistelin pitkähkön tovin elämäni kalan kanssa. Kala kuitenkin alkoi osoittamaan väsymisen merkkejä ja sain sen vihdoin rantanaan. Jussi käytti tottuneesti haavia.
 Elukka soittaa keskellä yötä!
Valtaisa peilikarppi lepäsi samantien vapautusmatolla ja käteni tärisivät. Kala oli vähintäänkin yhtä iso, kuin Jussin aiemmin saama. Punnituspussi sai taas tehdä työtään hellänä kehtona. Punnitus kertoi kalan painoksi 17,4 kiloa! Isoin kohtaamani kala tähän mennessä. Yön pimeyden takia laitoimme kalan sumppusäkkiin odottamaan parempaa valoa kuvaamiseen. Kaatonaukut molemmille ja hetken hehkuttelua. Valtavia otuksia oli osunut kohdallemme. Molemmille enkkakalat samana yönä! Parhaat ottihetket olivat nyt päällä ja telttaan meno ei houkuttanut. Eikä mennyt aikaakaan, kun Jussin syöttiä taas vietiin! Kala nappasi syötin ja mulautteli pinnassa rajulla tempolla. Hirmuista pyörimistä lähialueella ja lumpeikot saivat kyytiä, kun siima leikkasi niitä poikki. Jussi kuitenkin kampesi kalan lähemmäksi ja haavi heilahti taas kesäyössä.
Suomukarppi pötkötteli vapautusmatolla, eikä senkään tarvinnut häpeillä kokoaan. 14,8 kiloa näytti puntari. Tämä olisi ollut aiemmin Jussin enkka, mutta nyt sitten aiemman kalan johdosta se sijoittui toiselle sijalle, henkilökohtaisessa rankinglistassa. Valtavia elukoita ja kaksi onkijaa kesäyössä laski karpin varovasti sumppusäkkiin, aamun kuvaushetkeä varten.
 Jrc ja vajaa 15kg kalle käsittelyssä vapautusmatolla
Virittelin taas vapaani rod-podin äärellä takaisin pyyntiin, jolla olin kammenut enkkani. Vedessä sulava PVA-pussi sai sisäänsä pienen satsin mäskiä ja uusi boiliepallo hair-rigiin syötiksi. Samassa korvani juuressa taas vihelsi! Sain alkaa vääntämään kerrankin jo alkumetreillä. Kala tuntui selvästikkin rajummalta, kuin edelliseni ja menohaluja kaverilla näytti riittävän. Mielessä pyöri arviot kalan painosta, mutta veteen niitä on huono punnita. Haavi heilahti taas lopulta ja iso suomukarppi pötkötti edessämme. Kala oli taas mallia ”ruoka-aikoina kotona”. Puntari näytti täsmälleen samaa, kuin aiempi kalani, eli taas 17,4 kiloa! Oloni oli lähinnä epätodellinen. Kädet ja jalat velttoina ja pää jokseenkin pyörällä. Oliko tämä unta, vai totta? Kaatonaukun väkevä maku kuitenkin kertoi, että tottahan tämä oli. Lötköjen yö oli osunut kohdallemme ja aikaa oli vielä jäljellä, sillä aamuun oli tovi ja vielä toinenkin yö oli edessä. Kala toiseen säkkiin odottelemaan ja toipumaan.
Molemmilla nyt ylhäällä kaksi kalaa ja aamuun tosiaan oli vielä pari tuntia. Silloin luultavimmin syönti loppuisi. Totesimme, ettei telttaan menoa todellakaan olisi mahdollista ja jäimme retkituoleihimme odottelemaan auringonnousua. Tunnin verran ehdimme istuskella, kun Jussin setti sai taas kyytiä. Kiinteä paino oli tartuttanut kalan ja aamutaisto sai alkaa. Kala osoitti hiljalleen merkit antautumisesta ja jälleen heilahti kalaystävällinen C&R-haavi. Nyt oli kyseessä selkeästi kaloista pienin. Puntari kuitenkin kertoi suomukarpin painoksi rapeat 12,6 kiloa. Jälleen siis yli kymppi!
 Jrc ja Lötköjen yön päätösnäytöksen esiintyjä
 Jrc laskemassa porukan pieninta kasvamaan
Aamu alkoi sarastamaan ja oli aika kuvata ja vapauttaa karpit. Digikamera nakutti pönötys- ja vapautuskuvia aamuauringon lämmittäessä. Karpit olivat toipuneet hyvin säkeissä ja uivat pirteinä kohti järvenselkää. Lötköjen yö oli väistynyt aamuksi ja onget pyysivät nyt tyhjää. Kaksi onnellista onkijaa sai vihdoinkin lepovuoron, päivän valoisan hetken ajaksi.
 17,4 kiloiset sisarukset
 Kyllikki palaamassa vapauteen
 17,4-kiloinen Kyllikin sisko menossa takaisin omaan elementtiinsä
Lauantai-iltana Sup78 saapui myös onkineen tontille ja kokemiemme elämysten perusteella oli alkava ilta ja yö odotusten aikaa. Karpit pintoivat ympärillämme, mutta niin vaan oli syönti loppunut.
Alkava kutu taisi olla mielenkiintoisempaa karpeille, kuin syöttimme, sillä yhtään ”lähtöä” ei vavoissamme enää ollut. Toinen yö meni osaltamme lähinnä pintakäyntejä ihaillessamme ja nukkuessa.
Sunnuntaina purimme leirin ja lähdimme koteihimme kertomaan kokemaamme. Kesä oli vasta aluillaan ja karppien aktiviteetti olisi kasvava kesän myötä. Tuhansien kilometrien autolla ajamiset onkipaikkoja etsiessä / mäskättäessä ja lukuisat ”munat pataan” reissut saivat nyt palkkionsa. Talveen olisi vielä pitkä tovi ja oivallista onkiaikaa reilusti edessä. Tuo saamamme 17,4 kiloinen peilikarppi ”Kyllikki” sai jälleen jatkaa kasvuaan. Olihan kyseinen kala saatu onkijoiden toimesta käytettyä puntarilla muutamaan kertaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Totta se vaan taas oli, että tapettu kala ei kasva. Suomalainen karpinonginta oli saanut tästä jokseenkin historiallisesta retkestä myös kilokaupalla uutta tuulta allensa. Uusien onkipaikkojen metsästys sai alkaa..
Teksti Stickan
Kuvat Stickan & Jrc
julkaistu alkuperäisenä Kalastus-lehdessä 3/2007
 Lisää suosikkeihin (1) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
