KALAMIES.COM - KAIKKI KALASTUKSESTA

Heittotyylin evoluutio: Speystä Skagittiin

Ed Ward (c) 2001

Niinä kahtenatoista vuotena milloin olen heittänyt kaksikätisellä perhovavalla, olen nähnyt sen suosion ja käytön nousseen huomattavasti. Saatavilla olevien vapojen määrä, niihin tarkoitettujen spesiaali siimojen määrä ja DVD:t, joissa opetetaan ihmisiä heittämään niillä, on tsiljoonakertaistunut.

Ed Ward on ammattiopas ja kokenut Spey heittäjä. Ed on myös auttanut G.Loomiksen ja CNDn vapojen suunnittelussa ja esiintyy usealla Spey heittoa käsittelevällä DVD:llä. Suomensin Edin kirjoittaman artikkelin ja en ole lisännyt sinne mitään. Hiukan termistöä yksinkertaistin ja yritin saada tekstistä hiukan kansanomaisempaa. Kuvatekstit on omiani.

Kun olosuhteet ovat hyvät.

1. Spey

Traditionaalinen Spey heitto suoritetaan pitkällä DT tai WF siimalla joiden belly vaihtelee 80-120 jalan välillä.

- Koska pitkään heittoon tarvitaan pitkää siimaa(siimaa ei stripata ennen heittoa), kun liike on alkanut sitä ei voi pysäyttää tai epäröidä kokonaan liikkuvassa siimassa. Tämä siis tarkoittaa koko heiton suorittamista. Siima ottaa kontaktin veteen ja tekee ”ankkurin” joka sallii heiton suuntaamisen eri suuntaan mistä heitto lähtee. Kontaktilla tarkoitetaan nopeaa siiman ”pusua” veden pintaan. Tunnettuja Spey heittoja on Spey, Tupla-Spey ja Snake roll heitto.

2. Skagit

Tämä tyyli käyttää WF-siimaa tai kotitekoisia amppareita pohjana. Heittopäiden pituus vaihtelee 10-18 metrin välillä. Milloin kalastetaan tämän pään ulkopuolella on pakko ”stripata” runneria sisään heittopään juureen, josta sitten uusi heitto lähtee. Tämä on tyylin heikkous. Heiton lähtöpaikka siimassa on oltava suhteellisen tarkka. Sen jälkeen kun etuheitto on tuotu ”ankkuri” viereen heiton uudelleen suuntaamine on uuden heiton alku. Siiman liike tässä vaiheessa heittoa on pysähtynyt. Tästä seuraa vavan lataaminen joka muodostaa D-luupin ja tuottaa energian itse heittoon.

Seuraavana päivänä tilanne voi olla huonompi

Nämä ovat yleisimpiä heittotyylejä Pohjois-Amerikassa. Skagitin etuheitto ja pysäytys ovat luonteenomaista ja tärkeää tehdäkseen tämä heitto toimimaan. Pysäytys maksimoi siiman kontaktin veteen ja on täysin päinvastaista kuin Spey heitossa. Tämä pidennetty kosketus veteen lataa vavan heiton seuraavassa vaiheessa ”sweepissä”, joka muodostuu kun heittoa lähdetään suuntaamaan haluamaasi kulmaan. Kitka veteen tässä vaiheessa on yksi vavan lataamisen elementti Skagit heitossa.

Kuinka nämä kaksi tyyliä vaikuttaa kalastuksen tai oikeastaan tärkeämmin, kuinka kalastuksen tarpeet vaikuttavat heittotyylien kehitykseen. Muistakaa että Spey-heitto on keksitty Atlantin Lohen kalastukseen ja Skagitti Steelheadien kalastukseen.

Tämän aiheen tärkeimmät asiat ovat:

Lohta kalastetaan yleensä joen tasaisen olosuhteiden osasta, kuten peileistä, tasaisissa virran osissa ja koskien loppuliu'uista. Suurempi osa Lohen kalastuksesta suoritetaan kelluvalla siimalla kuin Steelheadien kalastuksesta. Lohi tykkää myös virtaa nopeammin uivasta perhosta enemmän, kuin Steelhead.

Nämä asiat määrittelevät presentaation, siis kuinka kalalle sitä perhoa tarjotaan. Presentaatiohan alkaa jo kulmasta, missä perhoa heitetään ja jatkuu mendauksen tarpeen osalta, joka taas riippuu siimasta. Traditionaalisessa Lohen kalastuksessa perhoa tarjotaan 45° kulmassa ja annetaan virran ottaa siimaan ja tuoda perho swingaamalla poolin yli. Yleensä kukaan ei tuossa mendaa eikä välttämättä tarvitse. Tämä tuo Lohen kalastajalle etulyöntiaseman, verrattuna Steelheadien kalastajille, varsinkin jos tarvetta painavaan perhoon esiintyy. Silloin voi käyttää Intteriä tai uppoavampaa siimaa, joka on parhaimmillaankin vaikea mendata, kun se on pinnan alla. Jos ajatellaan tuota perhon tulemista swingaamalla poolin läpi, niin uppoavan siiman mendaamattomuus itse asiassa auttaa perhon uimista poolin poikki. Kokonaan kelluva tai uppoava siima on yleensä aika samanpainoinen ja paksuinen koko matkaltaan(lukuun ottamatta kartioiden loppuja ja alkuja), joten sen käytös on aika arvattavaa heitossa ja se helpottaa heittoa. Se on Spey-heitossa tärkeää, koska sitä suoritetaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Toinen huomioitava asia on se, että Spey heitot toimii parhaiten yli 70 jalan siimalla ulkona 45° tai pienemmässä kulmassa, mistä heitto alkaa.

Puhtaan vähän Steelheadien kalastuksesta ja heittämisestä. Siinä on 3 perusparametriä presentaatiossa jotka ovat vaikuttaneet heittojen erilaisuuteen.

Steelheadit näyttävät oleskelevan enemmän virtojen reunalla, akanvirtojen ja päävirtojen rajoilla, taskuissa ja virran sekavissa osissa, kuin Lohet. Suuri osa Steelheadien kalastuksessa käytettävistä siimoista on kärkiuppoavia.

Steelheadit eivät usein nouse hakemaan perhoa pinnan tuntumasta, mutta vaakatasossa voivat liikkua paljonkin perhon perässä, joskus seuraten sitä pintaankin asti. Usein sen pystyy houkuttelemaan pintaan ottamaan, kun ensin uittaa sitä perhoa siellä syvemmällä nenän edessä.

Nämä perusasiat tarkoittavat sitä että Steelheadien kalastajan pitää upottaa perho nopeasti säilyttäen silti kontrollin siimaan koko kalastuksen ajan, säätääkseen perhon syvyyttä ja uintia. Yleensä vielä paikassa jossa virta ja virtaus on vaihteleva. Edellisen takia siimoina käytetään uppokärkisinä ja heitetään yli 45° kulmassa. Osa heitoista jopa hieman ylävirtaan päin upottaakseen perhoa enemmän. Siiman kontrolloiminen ja perhon uittaminen rajaa yleensä täysin uppoavat siimat pois.

Alkaa tulla ahdasta

Upposiiman käytössä siis uppokärki on parempi valinta ja tämä on vaikuttanut paljon Steelheadien kalastuksessa käytettäviin heittoihin. Uppokärjelliset siimat eivät ole painoltaan ihan tasaisia matkaltaan. Paino/paksuus vaihtuu selvästi siinä kohtaa, missä kelluva vaihtuu upposiimaksi. Varsinkin tosi synkillä kärjillä liitoksessa vaihtuu molemmat silleen että kärki on kelluvaa osaa painavampaa jos lasketaan metriä per gramma. Tästä aiheutuu se, että milloin siima on liikkeessä heitossa ja siitä tulee epävakaa ja ennustamaton. Ilmiö vielä suurenee, kun siiman päähän kiinnitetään painava perho. Tämä aiheuttaa sen, että edellisellä kokoonpanolla Spey-heitosta voi tulla aika turhauttava, koska vain puolessa kymmenestä heitossa tulee oikeanlainen ”pusu”-ankkuri kun viidessä muussa heitossa kärki sukeltaa jokeen kuin lahnan perässä oleva kalasääksi. Ratkaisu ongelmaan on etuheitto, pysäytys ja uudestaan kontrollin haku ja heitto haluamaasi suuntaan. Saako olla Skagittia, kenellekkään?

Nyt ollaan luotu yhteys, miksi ja missä olosuhteissa heitot on kehitetty mennään takaisin kysymykseen, kuinka tämä vaikuttaa kenenkä kalastukseen. Seuraava on mielipiteitäni mitä olen nähnyt ympäriinsä. Huomioi kumminkin, että olen puolueellinen Skagitin puolesta, mutta pidän myös Spey heitoista ja pidän sitä mukavana ja suhteellisen tehokkaana ja myös Skagit heiton perustana.

Traditionaalinen Spey toimii parhaiten yli 20 metrisellä klumpilla. Parhaat siimat tähän ovat suhteellisen tasaisia tai loivia kartioiniltaan. Spey-heitossa voi käyttää myös uppokärkiä jos ne ovat tarpeeksi pitkiä, yli 5 metrisiä ja eivät ole kauhean uppoavia. Type II ja III alkaa olla rajana. Kun tuosta lähtee soveltaa johonkin suuntaan, heiton helppous ja kalastuksen tehokkuus alkaa kärsimään. Myöskään painotetut perhot eivät ole parhaimmillaan. Suositut vavat ovat yleensä aika pitkiä, 15-16 jalkaisia pystyäkseen liikuttamaan suurta määrää vapaata siimaa, joka on heitossa liikkeessä. Kyky suoriutua pitkistä siimapituuksista minimoi strippauksen tarpeen ja säästää aikaa kalastuksessa ja on hyödyllinen ominaisuus kylmässä ilmassa, koska renkaat ei jäädy ja voi käyttää hanskoja(kädet ei kastu). Mendaus on helppoa kelluvalla siimalla. Spey-heitossa vaaditaan selvästi enemmän ruumiin liikkumista ja fyysistä voimaa niin heitossa kuin käsiteltäessä pitkää vapaa. Heiluminen ja hytkyminen on osa tämän tyylin heittoa.

Skagit on parasta suorittaa WF-tai Ampumapääsiimoilla, jotka ovat lyhyempiä kuin 18 metriä. Kelluvat tai uppokärjelliset siimat toimivat hyvin, mutta kokonaan uppoavat siimat ovat vaikeita. Painotetut perhot, vaikka volframipäiset toimivat heitossa ihan hyvin. Suositellut vavat ovat lyhyemmästä päästä kaksikätisten malleja, 13 ja 14 jalkaisten ollessa käytetyimpiä. Kun heittää pidemmälle, siima on stripattava sisään aina kärjen alkuun asti ennen uutta heittoa. Tätä voisi välttää pidentämällä päätä, mutta on osoittautunut että hiukan lyhyemmät päät antavat enemmän siimanopeutta ja tarvitsevat heitossa vähemmän voimaa. Tilanteessa jossa Spey heittäjä heittää 15 jalkaisella IV uppokärkisellä siimalla 100 jalan heittoja 2/0 koukulla, Skagit heittäjä heittää paljon kevyemmin samoille mitoille 14 jalkaisella 9 luokan vavalla ja isommalla sekä painavammalla perholla. Ruumiin kieli Skagit heitossa on aika vähäisiltä. Kädet ei paljoa heilu.

Ed Wardin ja Dana Sturmin mietteitä Skagitin eduista:

1. Isompi virhemarginaali. Kun lasket siiman veteen sinulla on aikaa koota huono heittosi uudestaan. Speyllä on annettava vaan mennä tai keskeytettävä heitto.
   
   
2. Skagit-heiton ajoitus ei ole niin tarkka.
   
   
3. Vähemmän takatilan tarve-> pienempi luuppi.
   
   
4. Painavien perhojen heitto. Traditionaalisen tyylin kanssa saa olla jo osaaja, jotta heitto ei menisi ihan pipariksi. #8 ei tunne edes Volframi-coneheadia.
   
   
5. Koska siima on tehty painavien ja isojen perhojen heittoon, niin arvatkaa kuinka kivasti lentää normaali perho...

Huonot olosuhteet on voitettavissa vaikka tilanne näyttää toivottomalta. Kalantuloon se ei vaikuta. Kun vesi nousee ja samenee pinnan tuntumasta kalastus menettää samassa suhteessa tehoaan. Kun vesi tulee puskissa, heittotila on rajoitettu ja syvälle pitää mennä, niin siihenkin on olemassa konstit

Kommentoi ensimmäisenä

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved