|
Heittotyylin evoluutio: Speystä Skagittiin
Ed Ward (c) 2001
Niinä kahtenatoista vuotena milloin olen heittänyt
kaksikätisellä perhovavalla, olen nähnyt sen suosion
ja käytön nousseen huomattavasti. Saatavilla olevien
vapojen määrä, niihin tarkoitettujen spesiaali
siimojen määrä ja DVD:t, joissa opetetaan ihmisiä
heittämään niillä, on tsiljoonakertaistunut.
Ed Ward on ammattiopas ja kokenut Spey heittäjä. Ed on myös auttanut
G.Loomiksen ja CNDn vapojen suunnittelussa ja esiintyy usealla Spey
heittoa käsittelevällä DVD:llä. Suomensin Edin kirjoittaman artikkelin
ja en ole lisännyt sinne mitään. Hiukan termistöä yksinkertaistin ja
yritin saada tekstistä hiukan kansanomaisempaa. Kuvatekstit on omiani.
Olen nähnyt myös ilmiselvää, mutta aikaisemmin
huomaamatonta metodien eroavaisuutta heittää näillä
vavoilla. Tämä tuntuu sekoittavan useita kalastajia jotka
ovat sotkeneet itsensä tähän lajiin, tai niitä
jotka haluaisivat sotkeutua tähän lajiin. Yksi ääripää
lajissa on perinteinen Spey-heitto ja toisessa ääripäässä
on uudempi tekniikka jota kutsutaan Skagit-heitoksi. Nimi juontaa
saman nimiseltä joelta Pohjois-Amerikassa. Uskon että osa
hämmennyksestä kahden käden vavoissa voidaan selittää
tuntemuksen ja tietämättömyyden puutteella näiden
kahden tyylin välillä. Valitettavasti asian
tarkoitushakuinen vaikeuttaminen joidenkin traditionaalisen
Spey-heitto kalastajien toimesta estää voimakkaasti uuden
tyylin meriitit tai jopa puhua paskaa sen olemassa olosta.
 Kun olosuhteet ovat hyvät.
Vuosikymmenen osallistumisen ja katsoen uuden tyylin tulemista
”viralliseksi” voin julkisesti todeta että Skagit tyyli on
tullut jäädäkseen. Uskoisin että tämä
on myös korkea aika sanoa jotain syvällistä joka on
kehittynyt pienessä tilassa ja kuinka se vertautuu
traditionaaliseen Spey-heittoon.
Sen takia, tarjoan omia käytännön kokemuksiani ja
päätelmiä aiheesta. Täysin uskon ja tosissani
olen pettynyt, jos tämä ei rohkaisen enempään
keskusteluun heittäjien parissa, myös niiden kanssa jotka
ovat puuhastelleet pitkään kahden käden vapojen
kanssa. Toivon rakentavaa keskustelua aiheesta. Uskon sen olevan
tärkein tie oppimiseen.
Tässä on nopea selitys heittotyyleistä ja niiden
eroista:
1. Spey
Traditionaalinen Spey heitto suoritetaan pitkällä
DT tai WF siimalla joiden belly vaihtelee 80-120 jalan välillä.
- Koska pitkään heittoon tarvitaan pitkää
siimaa(siimaa ei stripata ennen heittoa), kun liike on alkanut sitä
ei voi pysäyttää tai epäröidä kokonaan
liikkuvassa siimassa. Tämä siis tarkoittaa koko heiton
suorittamista. Siima ottaa kontaktin veteen ja tekee ”ankkurin”
joka sallii heiton suuntaamisen eri suuntaan mistä heitto
lähtee. Kontaktilla tarkoitetaan nopeaa siiman ”pusua” veden
pintaan. Tunnettuja Spey heittoja on Spey, Tupla-Spey ja Snake roll
heitto.
2. Skagit
Tämä tyyli käyttää WF-siimaa
tai kotitekoisia amppareita pohjana. Heittopäiden pituus
vaihtelee 10-18 metrin välillä. Milloin kalastetaan tämän
pään ulkopuolella on pakko ”stripata” runneria sisään
heittopään juureen, josta sitten uusi heitto lähtee.
Tämä on tyylin heikkous. Heiton lähtöpaikka
siimassa on oltava suhteellisen tarkka. Sen jälkeen kun
etuheitto on tuotu ”ankkuri” viereen heiton uudelleen suuntaamine
on uuden heiton alku. Siiman liike tässä vaiheessa heittoa
on pysähtynyt. Tästä seuraa vavan lataaminen joka
muodostaa D-luupin ja tuottaa energian itse heittoon.
 Seuraavana päivänä tilanne voi olla huonompi
Nämä ovat yleisimpiä heittotyylejä
Pohjois-Amerikassa. Skagitin etuheitto ja pysäytys ovat
luonteenomaista ja tärkeää tehdäkseen tämä
heitto toimimaan. Pysäytys maksimoi siiman kontaktin veteen ja
on täysin päinvastaista kuin Spey heitossa. Tämä
pidennetty kosketus veteen lataa vavan heiton seuraavassa vaiheessa
”sweepissä”, joka muodostuu kun heittoa lähdetään
suuntaamaan haluamaasi kulmaan. Kitka veteen tässä
vaiheessa on yksi vavan lataamisen elementti Skagit heitossa.
Kuinka nämä kaksi tyyliä vaikuttaa kalastuksen tai
oikeastaan tärkeämmin, kuinka kalastuksen tarpeet
vaikuttavat heittotyylien kehitykseen. Muistakaa että
Spey-heitto on keksitty Atlantin Lohen kalastukseen ja Skagitti
Steelheadien kalastukseen.
Tämän aiheen tärkeimmät asiat ovat:
Lohta kalastetaan yleensä joen tasaisen olosuhteiden osasta,
kuten peileistä, tasaisissa virran osissa ja koskien
loppuliu'uista. Suurempi osa Lohen kalastuksesta suoritetaan
kelluvalla siimalla kuin Steelheadien kalastuksesta. Lohi tykkää
myös virtaa nopeammin uivasta perhosta enemmän, kuin
Steelhead.
Nämä asiat määrittelevät presentaation,
siis kuinka kalalle sitä perhoa tarjotaan. Presentaatiohan alkaa
jo kulmasta, missä perhoa heitetään ja jatkuu
mendauksen tarpeen osalta, joka taas riippuu siimasta.
Traditionaalisessa Lohen kalastuksessa perhoa tarjotaan 45°
kulmassa ja annetaan virran ottaa siimaan ja tuoda perho swingaamalla
poolin yli. Yleensä kukaan ei tuossa mendaa eikä
välttämättä tarvitse. Tämä tuo Lohen
kalastajalle etulyöntiaseman, verrattuna Steelheadien
kalastajille, varsinkin jos tarvetta painavaan perhoon esiintyy.
Silloin voi käyttää Intteriä tai uppoavampaa
siimaa, joka on parhaimmillaankin vaikea mendata, kun se on pinnan
alla. Jos ajatellaan tuota perhon tulemista swingaamalla poolin läpi,
niin uppoavan siiman mendaamattomuus itse asiassa auttaa perhon
uimista poolin poikki. Kokonaan kelluva tai uppoava siima on yleensä
aika samanpainoinen ja paksuinen koko matkaltaan(lukuun ottamatta
kartioiden loppuja ja alkuja), joten sen käytös on aika
arvattavaa heitossa ja se helpottaa heittoa. Se on Spey-heitossa
tärkeää, koska sitä suoritetaan uudestaan ja
uudestaan ja uudestaan. Toinen huomioitava asia on se, että Spey
heitot toimii parhaiten yli 70 jalan siimalla ulkona 45° tai
pienemmässä kulmassa, mistä heitto alkaa.
Puhtaan vähän Steelheadien kalastuksesta ja
heittämisestä. Siinä on 3 perusparametriä
presentaatiossa jotka ovat vaikuttaneet heittojen erilaisuuteen.
Steelheadit näyttävät oleskelevan enemmän
virtojen reunalla, akanvirtojen ja päävirtojen rajoilla,
taskuissa ja virran sekavissa osissa, kuin Lohet. Suuri osa
Steelheadien kalastuksessa käytettävistä siimoista on
kärkiuppoavia.
Steelheadit eivät usein nouse hakemaan perhoa pinnan
tuntumasta, mutta vaakatasossa voivat liikkua paljonkin perhon
perässä, joskus seuraten sitä pintaankin asti. Usein
sen pystyy houkuttelemaan pintaan ottamaan, kun ensin uittaa sitä
perhoa siellä syvemmällä nenän edessä.
Nämä perusasiat tarkoittavat sitä että
Steelheadien kalastajan pitää upottaa perho nopeasti
säilyttäen silti kontrollin siimaan koko kalastuksen ajan,
säätääkseen perhon syvyyttä ja uintia.
Yleensä vielä paikassa jossa virta ja virtaus on
vaihteleva. Edellisen takia siimoina käytetään
uppokärkisinä ja heitetään yli 45° kulmassa.
Osa heitoista jopa hieman ylävirtaan päin upottaakseen
perhoa enemmän. Siiman kontrolloiminen ja perhon uittaminen
rajaa yleensä täysin uppoavat siimat pois.
 Alkaa tulla ahdasta
Upposiiman käytössä siis uppokärki on parempi
valinta ja tämä on vaikuttanut paljon Steelheadien
kalastuksessa käytettäviin heittoihin. Uppokärjelliset
siimat eivät ole painoltaan ihan tasaisia matkaltaan.
Paino/paksuus vaihtuu selvästi siinä kohtaa, missä
kelluva vaihtuu upposiimaksi. Varsinkin tosi synkillä kärjillä
liitoksessa vaihtuu molemmat silleen että kärki on kelluvaa
osaa painavampaa jos lasketaan metriä per gramma. Tästä
aiheutuu se, että milloin siima on liikkeessä heitossa ja
siitä tulee epävakaa ja ennustamaton. Ilmiö vielä
suurenee, kun siiman päähän kiinnitetään
painava perho. Tämä aiheuttaa sen, että edellisellä
kokoonpanolla Spey-heitosta voi tulla aika turhauttava, koska vain
puolessa kymmenestä heitossa tulee oikeanlainen ”pusu”-ankkuri
kun viidessä muussa heitossa kärki sukeltaa jokeen kuin
lahnan perässä oleva kalasääksi. Ratkaisu
ongelmaan on etuheitto, pysäytys ja uudestaan kontrollin haku ja
heitto haluamaasi suuntaan. Saako olla Skagittia, kenellekkään?
Nyt ollaan luotu yhteys, miksi ja missä olosuhteissa heitot
on kehitetty mennään takaisin kysymykseen, kuinka tämä
vaikuttaa kenenkä kalastukseen. Seuraava on mielipiteitäni
mitä olen nähnyt ympäriinsä. Huomioi kumminkin,
että olen puolueellinen Skagitin puolesta, mutta pidän myös
Spey heitoista ja pidän sitä mukavana ja suhteellisen
tehokkaana ja myös Skagit heiton perustana.
Traditionaalinen Spey toimii parhaiten yli 20 metrisellä
klumpilla. Parhaat siimat tähän ovat suhteellisen tasaisia
tai loivia kartioiniltaan. Spey-heitossa voi käyttää
myös uppokärkiä jos ne ovat tarpeeksi pitkiä, yli
5 metrisiä ja eivät ole kauhean uppoavia. Type II ja III
alkaa olla rajana. Kun tuosta lähtee soveltaa johonkin suuntaan,
heiton helppous ja kalastuksen tehokkuus alkaa kärsimään.
Myöskään painotetut perhot eivät ole
parhaimmillaan. Suositut vavat ovat yleensä aika pitkiä,
15-16 jalkaisia pystyäkseen liikuttamaan suurta määrää
vapaata siimaa, joka on heitossa liikkeessä. Kyky suoriutua
pitkistä siimapituuksista minimoi strippauksen tarpeen ja
säästää aikaa kalastuksessa ja on hyödyllinen
ominaisuus kylmässä ilmassa, koska renkaat ei jäädy
ja voi käyttää hanskoja(kädet ei kastu). Mendaus
on helppoa kelluvalla siimalla. Spey-heitossa vaaditaan selvästi
enemmän ruumiin liikkumista ja fyysistä voimaa niin
heitossa kuin käsiteltäessä pitkää vapaa.
Heiluminen ja hytkyminen on osa tämän tyylin heittoa.
Skagit on parasta suorittaa WF-tai Ampumapääsiimoilla,
jotka ovat lyhyempiä kuin 18 metriä. Kelluvat tai
uppokärjelliset siimat toimivat hyvin, mutta kokonaan uppoavat
siimat ovat vaikeita. Painotetut perhot, vaikka volframipäiset
toimivat heitossa ihan hyvin. Suositellut vavat ovat lyhyemmästä
päästä kaksikätisten malleja, 13 ja 14 jalkaisten
ollessa käytetyimpiä. Kun heittää pidemmälle,
siima on stripattava sisään aina kärjen alkuun asti
ennen uutta heittoa. Tätä voisi välttää
pidentämällä päätä, mutta on
osoittautunut että hiukan lyhyemmät päät antavat
enemmän siimanopeutta ja tarvitsevat heitossa vähemmän
voimaa. Tilanteessa jossa Spey heittäjä heittää
15 jalkaisella IV uppokärkisellä siimalla 100 jalan
heittoja 2/0 koukulla, Skagit heittäjä heittää
paljon kevyemmin samoille mitoille 14 jalkaisella 9 luokan vavalla ja
isommalla sekä painavammalla perholla. Ruumiin kieli Skagit
heitossa on aika vähäisiltä. Kädet ei paljoa
heilu.
Ed Wardin ja Dana Sturmin mietteitä Skagitin eduista:
-
Isompi virhemarginaali. Kun lasket siiman veteen sinulla on
aikaa koota huono heittosi uudestaan. Speyllä on annettava vaan
mennä tai keskeytettävä heitto.
-
Skagit-heiton ajoitus ei ole niin tarkka.
-
Vähemmän takatilan tarve-> pienempi luuppi.
-
Painavien perhojen heitto. Traditionaalisen tyylin kanssa saa
olla jo osaaja, jotta heitto ei menisi ihan pipariksi. #8 ei tunne
edes Volframi-coneheadia.
-
Koska siima on tehty painavien ja isojen perhojen heittoon,
niin arvatkaa kuinka kivasti lentää normaali perho...
 Huonot olosuhteet on voitettavissa vaikka tilanne näyttää toivottomalta. Kalantuloon se ei vaikuta. Kun vesi nousee ja samenee pinnan tuntumasta kalastus menettää samassa suhteessa tehoaan. Kun vesi tulee puskissa, heittotila on rajoitettu ja syvälle pitää mennä, niin siihenkin on olemassa konstit
Lisää debattia aiheesta Lontooksi.
Ed Wardin mietteitä esittelyvideolla tästä.
Lisää suosikkeihin (0) | Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6 AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com All right reserved |