|
Tarvitsisinko perhokelaa? Mitä valita monesta eri tarjokkaasta? Luottaakko merkin voimaan? Palsta-hitteihin? Vai tehdäkkö päätös itse, perustellen?
Perhokelan ominaisuudet:
Perhokeloja on montaa eri sorttia. On LA, Mid-arbour ja Narrow-tyylisiä. S-kampisia ja Alveytä. Räikkä, kitka, kartio, RIM, levy ja korkki jarrullisia, käyntivälyksellisiä, turbiineja. Metalli- ja grafiittirunkoisia ja ruisku-valuja ja sorvattuja.. Anti-reversenäkin löytyy. Myös vastapainona kela toimii. Seuraavassa hiukan viilaan noita puhki, kurkistaen niiden sielunelämään ja perustellen kerron, mitä mieltä itse asiasta olen.
Siimavarasto?
Se on eittämättä tärkein kelan funktio. Mutta jos se on se ainoa, niin miksi ei sitten käytä vaikka henkaria siimavarastona, mitä varten sijoittaa rahaa kelaan?
Puolatyyppi:
Tällä hetkellä suosituin on LA-tyyppinen kelamalli. Laajalla kehällä on vähän pohjasiimaa ja heittosiima. Hyvänä puolena nopea kelaus ja keveys. Nopea kelaus taas tuo hiukan tunnottomuutta kelaukseen kalan kanssa. Isoissa, lohiluokissa, keloissa se ei niin haittaa, koska perukkeet on paksuja ja peruketta harvoin rasitetaan äärirajoille. Tuommoisessa hyttyskalassa taas 0,15mm peruke on sen verran herkkä, että kaikki apu tuntopuolella on kiva olla. Eli mitä pienempi luokka, sen perusteeton on LA.
Tuommoisessa 2-4 luokassa Narrow tai mid-arbouri on mukavampi ja tunnokkaampi. Isoissa luokissa taas kun esim. Kympin lohi saa sätkyn ja tulee kohti, niin kelausnopeus on valttia. Joskin silloinkin siiman kitka veteen hoitaa sen siiman kireellä pysymisen.
LA on kyllä ulkonäöltään ”teknisempi” eli mukavamman oloinen. Ja sen tuoma mahdollinen keveyskin on hyvä asia keveissä luokissa.
Paino:
Paino vaikuttaa tuntoon ja tasapainoon. Kelan toiminta tasapainottajana on tärkeä. On sangen fittimäistä heitellä kärki-tai peräpainoisella paketilla. Lisäksi sen paketin käsivoimin tasapainossa pitäminen syö tuntumaa. Pätee kaikkiin luokkiin ja vaikuttaa suoraan kalastuksen ”kivuuteen”.
Jarru:
Jarrun idea on olla esisäädettynä silleen tiukalle, että se ei katkaise peruketta, missä on solmu/kuluma.Koska olette sijoittaneet paljon rahaa siihen, että jarru on hyvä ja tasainen, niin siihen sormella sorkkiminen tai kädellä lisäjarruttaminen on sen ominaisuuden hukkaan heittämistä. Kaikki sitä kumminkin tekee, miksi? Itsekkin joskus, tosin nykyään vain kun rantautan kalaa viime metreillä.
Erillaisia jarru-systeemejä on:
-
Räikkä: Kynsi, joka ottaa kiinni rattaaseen tietyllä voimalla. Ei pysty säätää muuten kuin vaihtamalla jousta. Ottaa kiinni kelaus- ja jarrusuuntaan.
-
Kitka, eli puristetaan jotain osaa toista vasten. Yleensä akselia. Yleensä jarru toimii jarrutus-suunnassa, mutta myös IAR-laakerittomiakin löytyy.
-
Käyntivälys, jumitetaan rungon laakereita puolaavasten. Ottaa jokasuuntaan.
-
Kartio, puristetaan puolaa kartiota vasten. IAR-laakeri välissä. Ottaa vain jarrusuuntaan.
-
RIM, laitetaan tietty määrä jarrupaloja koloihin, jotka jarruttaa tietyn määrän. Ei muuten säädettävissä.
-
Levyjarru, kaksi tai useampi ”prikkaa” ottaa toisiinsa kiinni. Materiaaleina teflon, hiilikuitu, metalli ym.. Aika hyvä konstruktio.
-
Korkki-levyjarru, on kanssa oikein hyvä jarrusysteemi. Vaatii pientä hoitoa, kyllästämistä.
-
Turbiini, kalan viedessä siimaa, se pyörittää potkuria nesteessä, joka taas lisää jarrupainetta. En ole itse kokeillut.
-
Anti-reverse, yleensä levyjarrullinen. Kampi ei liiku kalan vetäessä siimaa.
-
Itse suosin levyjarrullisia, materiaaleilla ei ole väliä. Kaikki kestää Suomen kalat mun käsissä. Isoissa luokissa ihan miettimisen arvoinen juttu on ja mikä kannattaa testata aina, on hankittavan kelan jarrun lähtökitka. Vaikka silleen, että laittaa jotain monoa kelalle ja vetää siimat vaparenkaista. Sen jälkeen vetää siimaa ulos kelalta tasaisesti ja katsoo vavan kärkeä. Mitä enemmän vavankärki heiluu, sen paskempi jarru.
Pikkuluokissa taasen päähuomio tulee tuntumaan. Esim. Käyntivälyskelat ottavat tuntuman paljolti pois, ”jarrun” toimiessa molempiin suuntiin. Aika fittimäistä ohuilla perukkeilla. Kumminkin kun oikeat jarrut on noihin vehkeisiin keksitty, niin miksi ei semmoista käyttäisi.
Anti-reversessä on joissain välitys - kelausnopeus kasvaa puolella ja tuntuma häviää kanssa puolella. Tykkään kyllä itse ”vapaasti hengittävistä” malleista. Jää aikaa funtsia, kuinka kahlata kalan kanssa rannalle.
Anti-reverseistä jos tykkää, niin kannattaa pitää mielessä Billy Pate.
Abelin super sarjassa on korkkilevyjarru ja IARn virkaa hoitaa 2-3 takasalpaa.
Aina puhutaan jarruongelmista, varsinkin halvan pään keloissa. 90% näissä tapauksissa ei ole ollut itse jarru, vaan IAR(Instant anti-reverse)- laakeri. Vesi vie sieltä öljyt ja laakeri ei toimi enää. Korjauskonstina öljy.
Kestävyys:
Lähinnä viittaan runkomateriaaliin. Grafiittirunkoiset kestää naarmuja ja painautumisia ja kolhuja halkeamisen asti. Ruisku-valetut kelat taas vääntyy kolhuista herkästi. Täysin sorvatut taas on aika hyvin tunnottomia kaikelle muulle, paitsi rahalle.
Koko:
Kelan koko oikeastaa #6 luokkaan asti silleen, että pohjia menee 20-50m + luokkainen siima. #7-8 sitä voi olla ~80m. Kaksikätisten keloihin taas pitää mahtua 150m pohjaa. Itse käytän #8 luokkaisia vermeitä, eikä toistakymppiset ole vielä kynsiään näytelleet. 2 kertaa on käynyt pohjat ulkoilemassa, molemmilla kerroilla n. 25 metriä olisi riittänyt...
Se vaan jos mä hankkisin semmoisen kelan, mihin tuota menisi 100 m enemmän, painaisi varsinkin märkänä tolkuttomasti enemmän.
Lopputeksti:
Hyvän kelan voi löytää kohtuu hinnallakin, jos ei ole merkkiuskollinen. Valitettavasti vaan paskastakin voi joskus joutua maksamaan suhteettoman paljon.
 Lisää suosikkeihin (0) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
