|
Tarvitsisin lohiperhovavan tulevien kesien kalastukseen, mutta mitä tulee sen puitteissa miettiä, kun rahaa kumminkin kohtuulisen määrän hiilikuitutankoon sijoittaa. Kauppaan meno tyhjinkäsin ei välttämättä ole hyvä asia, joten pohditaanpa hetki asiaa.
Kompromisseja, onko niitä?
Juu ja ei. Joku 14´jalkainen #9-10 luokka(AFFTA) voisi olla semmoinen. Se vaan on väärän kokoinen suurimpaan osaan paikkaan, siinä kun se on oikean kokoinen on jonnekkin. Esimerkiksi, Tenolle tuo on lyhyehkö (pärjää kyllä) ja suurimpaan osaan Norjan jokia liian iso.
Mistä tuo määrittyy, on pusikoissa kulkeminen, kalojen keskikoko ja heittämisen ilo.
Joka tapauksessa hankkii minkä vavan vaan, se on kumminkin jonkin sortin kompromissi.
Kalapaikka:
Kertoo vavan pituuden. Jossain pitää heittää jatkuvasti pitkälle. Silloin vavan pituus nousee merkitsevään asemaan. Vavan pituus yleisesti ajatellen korreloi kyllä jonkin verran heittopituuteen. Tietyin varauksin. Kumminkin lyhyemmällä vavalla ääripituuksien heittäminen joka heitolla syö kalastusenergiaa. Pidemmällä vavalla saman mittainen heitto ei tarvitse ihan samanlaista keskittymistä ja punnerrusta.
Myös kalapaikassasi majailevien kalojen yleinen koko sanoo vavalle jotain. Eli luokka. Joella missä 95% kaloista on titin ja kympin välillä, ei tavitse mitään #10 luokkaisia vapoja. Se on kuin hyttysiä ampuisi haulikolla, väsyttelystä menee suuri osa riemua hukkalämmöksi. Tuommoiselle joelle luokat #6-8 on sopivampia. Sitten taas joku Reisan tyyppinen joki, missä kalat alkaa olla suurimmaksi osaksi jalkoja, niin #8-9 alkaa olla jo kiva. Tenolla taas yleinen saaliskoko on siinä kympin kohdalla ja siellä pitää heittää kauheita kaaria, niin #10+ on siellä perusteltua. Muitakin jokia on tähän kastiin tietysti.
Kalapaikan vaikutus vavan mittoihin on siis kahden eri kappaleen vertailun muodostava kompromissi. Vavan valinta sen hyvin epätodennäköisen suurlohen kuva silmäkulmassa on IMHO perusteetonta, ellei sitten tosiaan panosta siihen koko ajan. Toisalta taas jättiläiset piilee yleensä suurjoissa, joten isot kanget ovat sikälikin perusteltuja.
Vapa heitossa:
Lyhyt ja kevytluokkainen on kevyempi ja siten mukavampi heittää, kuin isot vavat. Sen kanssa jaksaa yrittää paremmin ja pidempään. Joku raja tietysti löytyy tuohonkin, eli IMHO alle 12 jalkaa kaksikätisissä ei yleensä ole enää niin mukavia. En osaa sitä oikein sanoiksi pukea, mutta jotain outoa niissä on. Rajat tosiaan löytyy kalapaikasta ja kaloista. Kumminkin mahdollisimman kevyttä, suhteutettuna kalapaikkaasi. Perukkeiden ja siimojen vetolujuudet on kumminkin samoja ja keloissa on nykyaikana hyvät levyjarrut, joten vavan parin pykälän keveys on väsytyksessä aika pieni asia sen pykälää isomman sattuessa.
Valinnassa kannattaa myös huomioida heittoa ajatellen se, että vapa toimii usealla erilaisella ja painoisella siimalla. Ettei siihen tarvii kysellä, etsiä ja leikata siimaa just eikä melkein periaatteella. Osa vavoista on hiton hyviä jollain tietyn mittaisella ja painoisella siimalla ja toisella siimalla sillä ei tee mitään. Miksi näin neuvon? Koska me kaikki heitetään eri tyylillä, enemmän tai vähemmän. Tuommoinen ennalta tehty siima pakoittaa sinut heittää vavan omalla tyylillä, jonka saatat oppia tai olla oppimatta. Kun vapa suoriutuu suuresta skaalasta siimoja ja painoja, vapa muokkautuu sinun käteen, eikä sinut tarvitse muokkaantua vapaan. Vapa joka ei ole ronkeli siimoille helpottaa heittoa joka helpottaa kalastusta joka helpottaa kalareissua joka helpottaa perhettä joka helpottaa töissä.
Vapa kalan kanssa:
Hankalampi asia kokeilla ennen ostoa. Oikeastaan ongelma on aika pieni. Kyse on taas siitä muokkantumisesta vavan varteen. Tähän asiaan on vaan helpompi se tehdä. Kaikenlaisilla pärjää, jotkut tykkää pehmeistä, jotkut selkärangallisista.
Itse tykkään pienemmissä vavoissa nopeasta palautuksesta ja ”tikkumaisuudesta” (Crisp). Isot taas voi olla pehmeitä koko matkalta.
Tuuli:
Isompi luokka(paino) läpäisee tuulta paremmin. Tässä taas kompromisseja kalapaikan kanssa.
Siimat:
Kaikkien vapojen pitäisi totella luokkaistansa(mikä se todellinen luokka sitten onkaan) siimaa. Speytä tai ampparia. Kyse on taas vaan siitä vavan kronkeliudesta, eli hyvä vapa käsittelee isompaa skaalaa siimoissa ja siiman painoissa.
Upposiimoissa tulee sitten hiukan eroa. Pitkät ja vahvat(eli isoluokkaiset) nostavat uppoavan siiman helpommin vedestä ja ovat muutenkin helpommin käsiteltävissä upposiimojen kanssa. Yleensä näitä enemmän/synkempiä kuin intteri/kakkos-uppoavia siimoja tarvitaan vain Itämereen laskevissa joissa. Aika harvassa jäämereen laskevassa on näille käyttöä alkukautta tai tulvahetkiä lukuunottamatta. Mutta silloin ollaankin taas siinä erikoistilanne-kalastuksessa johon voi tietysti varautua, mutta ei tehdä siitä itse asiaa eli valintaa sen perusteella.
Varsinkin raskaamman pään vapoihin, jotka heittää hyvin upposiimoja, alkaa olla jo vaikeuksia löytää hyvää kellu tai intteri siimaa, koska vavat on niin yliluokitettuja ja voimakkaita.
Perhot:
Aika vähän merkitystä. Sopivalla siimalla saa aika isotkin perhot käännettyä jopa seiskaluokasta asti. Tietty jos tarkoitus on jotain mutu-liitsiä heitellä, niin...
Lopuksi:
Huonoja vapoja on nykyään aika vähän markkinoilla. Nykyään se huonous tulee oikeastaan kestävyydestä, takuusta(tai sen puutteesta) ja siima-skaalan rajoittuneisuudella.
IMHO kaksi halpaa (hyvää tietysti parempi) vapaa on parempi valinta kuin yksi huono(hyväkin vapa) kompromissi.
Menkää kalaan, Elvis on poistunut, heh.
 Lisää suosikkeihin (0) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
