|
Sain Wallulta kutsun
keväällä tulla kalastamaan kuhaa Molon saarelle muutamaksi päiväksi
heinäkuun lopulla. Tartuin tilaisuuteen, koska isäntä lupasi täyden
ylöspidon, eli ei tarvitse muuta kuin
hilata perse Lempäälään. Lähtiessäni varauduin kuitenkin parilla
Abumatikilla ja parilla pullolla kossua, jos Wallun puheet täysin varustetusta
tukikohdasta olisivatkin ylimitoitettuja.
Ajo- ohjeet saatuani lähdin
pöristelemään kohti treffipaikkaa, jonne löysin muutaman puhelinkyselyn
jälkeen kuitenkin suhthelposti.
Oli mielenkiintoista nähdä
Waldemar ”In Live”, kun olimme jo vuosia jaariteltu puhelimessa
niitänäitä (lähinnä wanhoista wehkeistä). Murrekynnystä ei ollut
odotettavissa , johtuen siitä kun molemmat ollaan alkujaan Vakka-Suomalaisia.
Parkkipaikalla sanottiin käsipäivää
ja otettiin tervetuliaisnapsut Salminakkikossua.
Rannalla odotti Wallun veneenkuljettaja
Vessu, joka oli edellisenä iltana Wallun toisen lankomiehen pojan Karin
kanssa luvannut (uhonnut) vetävänsä vierailevaa Swenssonia
turpaan. Peloitti jo etukäteen, mihin tässä joutuu. Olin kylläkin
varautunut vaseliinipurkilla pahimman varalle.
Kamat VetoViitosen kyytiin
ja menoksi kohti Holon saarta. Menomatka sujui hienosti jaaritellessamme
kaikenmaailman juttuja, pääasiassa vesistöstä, missä kalastelisimme.
Vanaja kun oli mulle täysin outo ennestään.
Perille päästyämme aloimme
”miesten” askareet, Vessun ja Karin laittaessa ruokaa…..
Illan hämärtyessä Kari ja
Vessu päättivät lähteä koettamaan kuhaa, kun eivät saaneetkaan
Urpåsta tappelukaveria. Mulla oli mukana pari Pojulta saamaani
PA- Siittiötä, joita pojat lähtivät testaamaan. Minä ja Wallu
istuimme nuotiolla ja parannettiin maailmaa. Juttua kyllä riitti, kun
ensimmäistä kertaa oltiin naamatusten.
Vessu ja Kari palasivat ”jossain”
vaiheessa saareen. Saaliiksi oli tullut kuhanen, Siittiöllä kaiken lisäksi.
Tottakai soitin Pojulle kehuakseni vaapun pyytävyyttä. Kelloa ei siinä
intohetkenä tullut vilkaistua, mutta Poju vastasi kuitenkin puolenyön
paikkeilla sössötyssoittooni. ( Kuten myös Stikkan, Haukkivesku,
Jiihoo, Veekoo, Jäpäkyörä, Pötkis, Thalme ja muutkin).
Aamulla anivarhain sain kutsun
aamupalalle, jonka aina niin virkut Vessu ja Kari olivat loihtineet.
Sotasuunnitelma tehtiin kahvia juodessa. Käytössä oli kaksi venettä,
jotka miehitettiin siten, että vanhat kävyt toiseen ja nuoriso toiseen.
Ajoimme peräkanaa ottipaikoille
auringon paistaessa täysin kirkkaalta taivaalta. Ajankohtahan oli juuri
keskellä loppukesän hellekautta. Muutama varmapaikka ronkittiin tuloksetta,
jollei sitä lasketa tulokseksi , kun sain Wallun idioottivarman Shimano
Calcutta DC 100 hyrrän siimat sotkuun. Hyvä minä.
Vessulle ja Karille tuli iltapäivällä
kiire kotiin, nuorikot kuulemma odottivat hame hampaissa urhoja kotiin.
Saamarin tohvelisankarit. Loppuviikko olikin sitten meidän kahden,
jollei lasketa Wallun langon käyntiä vaimoineen.
Päivän tyhjää heiteltyämme Molo kutsui työn raskaan raatajia virittelemään vehkeitä seuraavan
päivän koitoksiin. Wallun kätköistä paljastuneesta arsenaalista
olisi moni oikeakin kalamies kateellinen- saati minä.
Ilta meni grillatessa ja ihmetellessä.
Saatoimme jopa soitella kaikille tutuillekin, vai mitä Mynttinen.
Aamulla oli aikainen herätys, koska aurinko porotti vtumaisesti silmään.
Kahvinkeitto, pökäleenvääntö, tankkaus ynnä muut pakolliset toimet
tehtyämme aloitimme uuden päivän vesillä.
Helle jatkui painostavana edelleen
ja keli oli aivan pläkä. Kalansaanti näytti epävarmalta, kuten
huomasimme päivänmittaan. Pysähtyessämme heittelemään selälle,
Mä Jigillä, Wallu Lotolla, tuli viereen joku aktiivikalastaja Terhi
415R:llä kyselemään kuulumisia. Kaikki olivat yhtämieltä
siitä, että kelit ei suosi muita kuin auringonottajia.
Tämä päivä meni ketuille,
ainoastaan pari ahventa, pari kuhantumppia, pari hauenluikkua nähtiin,
vaikka rassattiin kymmenkilometritolkulla Vanajan vesiä.
Kuumimpana hetkenä päivästä
menimmekin uimaan ja saunomaan kunnan rantaan, kun oletimme näkevämme
bikinipimuja, kuten nähtiinkin – Yes!
Illalla lähdimme tosissamme
kuhanpyyntiin, kun kerran pojatkin olivat saaneet yömyöhään saalista.
Oli todella nautinto olla vesillä
kun ei ollut liian kuumaa. Auringossa palannut selkäkin tykkäsi hetken
helpotuksesta.
Pyydöt laskimme hetimiten
veteen, kun olimme selvillä vesillä. Kuivan kesän johdosta vedessä
kellui kaikenmaailman lepänlehteä ja roskaa, jotka kiusasivat jatkuvasti
vaappujen uintia.
No tämäkin sessio tuotti
puhtaan nollan, jollei roskia lasketa. Vaan oli se hienoa katsella
maailman menoa pilvettömän taivaan alla. Oudolta tosin tuntui uistella
kiireettömästi pimeydessä, kun samaan aikaan yläpuolella risteävällä
moottoritiellä porukka ajeli hulluna TAMPEREELLE. Vaikuttava näky:
Pimeät pimeässä.
Seuraava päivä oli lähes
edellisen kopio, paitsi että kävimme kylillä hakemassa einestä.
Lempäälän kaltaisessa kylässä EI ollut yhdessäkään kaupassa
saatavissa kylmäkalleja ladattuna. Joten Wallu joutui ostamaan
pakastekalaa pakettitolkulla, jotta ruuat säilyisivät. Onneksi
Wallun lankomies toi ladattuja kalleja lisää.
Värkkäsin ihan itte
herkkuruokaa grillissä vieraille. Herkkusieniä täytettynä Koskenlaskijalla
ja käärittynä Ameriikanpekoniin Ilmeisesti maistui, kun ei
ole kuulunut valituksia.
Lähtöpäivänäni emme menneetkään
merta edemmäksi kalaan, vaan jäimme aivan saaren ympäristöön. Ja
kalaa tuli. Valtavankokoisia ahvenia ja pieniä kuhia. Veipä weemäinen
hauki Wallulta yhden ottipelin, jolla oli tullut hyvin, olikohan
se menetetty Beggar - en muista.
Puhelimitse olimme yhdynnässä
useisiin kokeiluvaappujen valmistajiin, Wallulla vissiin tilastojakin,
millä tuli mitä.
 Lisää suosikkeihin (1) |  Lainaa tämä artikkeli sivuillesi
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa kommentteja.
Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy. Powered by AkoComment Tweaked Special Edition v.1.4.6
AkoComment © Copyright 2004 by Arthur Konze - www.mamboportal.com
All right reserved |
