Vastoin toisilta matkalaisilta kuultuja tarinoita ei rantasauna aiheuttanut meille päänsärkyä. Ilmeisesti joko harjoituksen puutetta tai huono nestetankkaus ollut?
Kun saimme silmät puhdistettua rähmistä ja kahvit naamaan, lähdimme tapaamaan isäntää. Kuten edellisenä iltana olimme sopineet, tänään vietäisiin meiltä jokikalastusneitsyys. Eikä siinä kaikki, kalastus tapahtuisi kelluntarenkaista. Saimme täydelliset varusteet, opastukset ja eikun matkaan. Koppasimme Villapakka-kioskista luvat ja suuntasimme kohti Äkäsjokea. Jätimme kelluntarenkaat lähtöpaikalle , jossa oli sopiva suvanto harjoittelua varten.
Kun kisu alkoi hieman totella räpylän potkuja, aloitimme kellunnan. Intoa täynnä heittelimme uistimiamme sikin sokin pitkin jokea, amatöörit... Onnex kukaan ei nähnyt. Aluksi melkein kokemus vei voiton kalastuksesta, jokea pitkin lilluminen, nopeuden ja suunnan vaihdellessa on pirun hauskaa puuhaa! Kun uutuudenviehätys oli hieman laantunut, avasin purkillisen kepukkaa ja OIKEA kalastus saattoi alkaa. Homma riistäytyi jopa niin pahasti käsistä, että aloimme molemmat vaihdella aktiivisesti uistimia. Kaloja vaan ei näkynyt, ei edes tuikkeja.
Etsimme kaloja virrasta, sen liepeiltä, rantapenkan alta, mutta tuloksetta. Yhden pienen kosken jälkeen heitin kirjolohen värisen Salmoni virtaan kaatuneen pienen koivun viereen, manaten mielessäni, että tuossa paikassa ei varmaan ole kuin jalokalamme hauki, jos joku. Muutaman kammen pyöräytyksen jälkeen kala kiinni! Se nousee heti pintaan, tekee pienen hypyn ja hopeinen väri paljastaa lajiksi harjuksen. Kala on kuitenkin pieni, joten väsytys on lyhyt ja pian sylissäni lepää elämäni ensimmäinen harjus! Ihailen hetken kaunista kalaa, kuva ja sitten vapautan pirteän polskijan takaisin Äkäsjoen syövereihin.
On se kumma, miten pienikin kala voi antaa niin paljon. Fiilis korkealla jatkamme kelluntaa jokea alas. Yhdessä suvannossa Salmoa viedään taas. Pieni taimenen penikka räpiköi kuin riivattu, ,voin kuvitella millainen vastapeluri se olisi täysikasvuisena. Samalle päivälle kolmas neitsyyden menetys, ensimmäinen taimen virtavedestä. Kaunis taimen pulahtaa äkäisesti takaisin Äkäsjokeen, huikkaan perään, että "Vielä tavataan".
Jäämme ankkuriin erään hieman isomman kosken niskalle. Vaihdan siiman päähän Veekoolta saadun perholitkan, jolla kuulemma on saatu joelta monta harria. Nyt vasta onkin leppoisaa kalastusta, heitto ja odottelua, että litka valuu virran mukana niskalle, jonka jälkeen hidasta kelausta. Hetken kuluttua teemme Hekan kanssa vaihtareita, minulta uusia ottipelejä kepukkaa ja sämpylää vastaan. Vaihto-operaation ajan lilluttelen perholitkaa niskalla. Juuri kun otan vastaan keputölkkiä, vavassa tömähtää. TUMPS, TUMPS! Kaksi vihaista nykäisyä, nappaan äkkiä toisella kädellä kiinni vavasta mutta liian myöhään. Kala on mennyt menojaan. Aloitamme vimmatun niskan pommituksen, mutta turhaan. Äkkiä takanamme mulahtelee, yritämme heittoja selän taakse, mutta ei. Niskan valtiaat eivät näyttäydy.
Loppureissu sujuu rauhallisissa merkeissä, molemmat karkuuttavat taimenenpenikat. Matkan arviointi joella on yllättävän vaikeaa, alamme viiden tunnin jälkeen epäillä ohittaneemme päätöspisteen . Se kuitenkin löytyy ja väsyneinä, mutta onnellisina lastaamme tavarat autoon.
Päivän kruunasivat löylyt Euroopan komeimmalla näköalalla varustetussa rantasaunassa. Paikallisessa soittoruokalassa esiintyi Janne Tulkki, hetken houkutti, mutta sitten uni vei miehistä voiton.
