|
Ällistyneet Äkäslompolossa |
|
Kirjoittanut aaAAaa
|
|
13.08.2007 |
|
Sivu 1 / 4 Se alkoi salakavalasti. Aiemmin ajattelin, että kalastaminen on parasta kotikulmilla. Sitten ajattelin, ettei merta eikä järveä voita mikään. Sitten luin "muutaman" loistavan rapsan kalareissuista Lappiin, sen joille, puroille ja järville. Nuoruudessani roihunnut, sittemmin laantunut ja jopa sammuneeksi luultu Lapinkuume roihahti ilmiliekkeihin. Se oli siinä, Lappiin oli päästävä.
Suunnitelmat Lapin reissulle alkoivat keväällä, mutta erinäisistä syistä johtuen sopivaa ajankohtaa ei löytynyt millään. Pettymys hiipi väkisin mieleen, kunnes mainitsin asiasta veljelleni. Heikkiä ei kalastussatiainen ollut koskaan purrut kuten minua, mutta monesti oli hän lähtenyt kanssani kalaan, kunhan olin vain reissun järjestänyt. Nyt hän ehdotti, että koska ongelma oli ajankohdissa, lähtisimme Lappiin lyhyemmälle reissulle lentäen. Vielä kun hän ilmoitti, että ottaisimme lennot hänen Finnairin pisteillään, roihahti veljesrakkaus niinkuin se vain kahden miehen välillä voi roihahtaa.
Koska reissu oli lyhyt ja ytimekäs ja molemmat lähtijät neitsyitä, päätimme luottaa ammattilaiseen ja teimme varauksen Ylläksen Yöpuuhun , jossa isäntä Veekhoo ja ehtoisa emäntä toivottivatkin meidät sydämmellisesti tervetulleiksi. Veekoon palvelutarjonnasta löytäisimme monta erilaista ja mielenkiintoista kalastuskohdetta. Eikun reissuun!
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 Seuraava > Loppuun >>
|
