Vaapunrakennuksen perusteet

Käyttäjän arvio:  / 20
HuonoinParas 
Share


OSA 3 - Pinnoittaminen


Vaihe 9: Foliointi ja hilelakkaus

Foliointi ja hilelakkaus ovat vaihtoehtoisia pinnoitusmenetelmiä. Niillä on mahdollisuus saada vaapuista erittäin ammattimaisen näköisiä, jos käytetyt materiaalit ja menetelmät ovat hyviä. Seuraavaksi kerron vähän perusteita ja vinkkejä tähän työvaiheeseen. 

Foliointiin tarkoitettuja päällystysmateriaaleja on tarjolla lukuisia. Oma suosikkini on pitkään ollut samanlainen folio, mitä on käytetty legendaarisissa LGH-vaapuissa. Uudemmissa LGH-vaapuissa näkyy pinnoitteena olevan uudempi materiaali, mitä myös Wenkula-vaapuissa on. Tämä uudempi on eräänlaista ”folio-kangasta”. Tällä pinnoitteella saa aloittelijakin helposti rypyttömän ja tasaisen pinnan vaappuihinsa, mutta saumakohtien tekeminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Tarjolla on myös lukuisia erilaisin kuvioin varusteltuja folioita. Värivaihtoehdot ovat yleensä perinteiset kulta ja hopea, mutta myös muita metallinhohtoisia värejä on saatavilla.

Folioita ei kuitenkaan ole pakko mennä erikseen ostamaan, vaan myös muualta voi löytää varsin mielenkiintoisia materiaaleja. Perinteinen foliorullakin on käypää materiaalia, varsinkin jos siitä osaa ottaa kaiken irti. Kokeneemmatkin voivat kokeilla seuraavaa; pinnoita vaappu ensin tylliverkolla ja sen päälle liimaa tavallinen talousfolio. Tulee erittäin hieno suomukuvio pintaan. Ei pidä myöskään väheksyä suklaapatukoiden käärefolioita tai margariinipaketissa olevaa foliota. Karkkipapereilla voi muutenkin vaappuja päällystää, ainakin Dumle-vaapulla on haukea jo noussutkin.

Foliointiin tarvitset folion, liimaa ja terävät sakset. Tarkista, että vaapun pinta on tasainen. Jos pinta on epätasainen, tulevat kaikki rosoisuudet näkyviin myös folion lävitse. Epätasaisuudet voi hioa pois tai tarvittaessa lisäämällä pohjalakkauskerrosten määrää. Leikkaa vaapun molemmille puolille omat foliopalaset, noin 1-3 cm yli vaapun oman pituuden riittää, riippuen vaapun pinnan muodosta. Levitä liimaa ensiksi vaapun toiselle kyljelle . Liimaa ei saa jättää pelkäksi vanaksi. Tasoita tarvittaessa vaikka sormen päällä liiman leviäminen, pääasia että liimaa on koko sivun pituudelta ja tasaisesti. Voit käyttää tähän haluamaasi liimaa, jopa liimapuikkoja kuulee käytettävän. Itse käytän samoja liimoja kuin runkolangan kiinnityksessäkin. Hyvä vaihtoehto on myös spray-pullossa myytävä tarraliima. Painele folio tiukasti ja rypyttömästi kiinni vaapun kylkeen. Tee sama myös toiselle puolelle.


Vaapun foliointi: kyljet ensin



Vaappujen kyljet on näkyvin osa, joten tee tämä vaihe huolella. Tarkista, että kyljet ovat varmasti rypyttömät ja hyvin kiinnitetyt, sillä liima ei ole vielä kuivaa ja voit korjata pienet viat. Tämän jälkeen levitä liimaa vaapun selkäpuolelle ja tasoita se kuten kyljissäkin. Sitten painelet molemmilta puolilta yhtäaikaa symmetrisesti foliot kiinni selkään siten, että selänsuuntainen sauma on suora.

Molemmat kyljet on nyt folioitu



Vähän kerrallaan painelemalla vältyt suurilta ryppyyntymisiltä. Toista toimenpide vatsapuolella. Seuraavaksi on vuorossa koko folioinnin vaikein vaihe, eli saumojen tekeminen. Ohuella foliolla tämä onnistuu melko helposti terävillä ohutkärkisillä saksilla. Leikkaat vain folion tarkasti tyvestä poikki ja painelet jollain tylpällä esineellä sauman siistiksi. Pari lakkakerrosta tasoittaa folion pinnan ja maali häiventää pienet rosoisuudet alleen. Ongelmia tulee kuitenkin paksummissa folioissa ja tässä ”foliokankaassa”. Näiden saumat eivät meinaa asettua ihan helpoimmalla tyylillä. Konsteja siistiin lopputulokseen on useita. Voit liimata sauman päälle vaikkapa erillisen kapean foliosuikaleen. Tai sitten yrität nihrata mattoveitsellä liitoksesta entistäkin täydellisemmän. Foliokangasta voi kuulemma varovasti lämmittää sytkärilläkin, jolloin kangas hieman kutistuu ja asettuu paremmin paikoilleen. Kokeilemalla paras menetelmä löytyy, mutta sitä ainoaa ja oikeaa tekniikkaa ei ole olemassakaan.


Foliointi on lähes valmis, siistimiset täytyy vielä tehdä huolella



Folioimisen jälkeen vaapun kannattaa antaa kuivua reilusti, sillä heti tehtävä lakkakerros hidastaa liiman kuivumista ja heikentää mahdollisesti sen tarttuvuuttakin. Folion päälle kannattaa laittaa 2-4 kerrosta pohjalakkaa ennen maalaamista. Näin saat tasaisemman pohjan maalille ja maali myös tarttuu lakkapohjalle paremmin kuin folioon. Lakkauksessa ei kannata huolestua siitä, jos olosuhteet hieman sumentavat lakan pintaa. Jopa täysin mattaharmaaksi sumentunut pinta kirkastuu asetonikäsittelyllä. Eräät kultapinnotteiset foliot saattavat menettää väriään CAB-lakan ja probilakan kanssa. Jos värimäärän vähentyminen on mielestäsi pahakin ongelma, voit kokeilla jotain yhteensopivaa vesiohenteista lakkaa välikerroksena. Se saattaa hieman hillitä kultavärin valumista. Tässä artikkelissa en ota kantaa hologrammiteippien kiinnittämiseen ja niiden kanssa toimimiseen. Tyydyn ainoastaan varoittamaan, että mahdollisesti on ongelmia luvassa. Ne teipit kun ovat helppoja tuhriintumaan ja irtoilevat reunoistaan lakan kuivuessa.

Hilelakkaus on helppo keino saada vaappuun upea ulkonäkö.Ennen hileiden käyttöä vaappu kannattaa pohjamaalata valkoiseksi, jotta hileen värisävyt korostuvat enemmän. Hileitä on karkeasta luokitellen kolmea erilaista. Hienoin hile on rakenteeltaan kuin perunajauhoa. Se on erittäin pientä ja pölymäistä. Tätä sekoitetaan lakkaan (muutama teelusikallinen desilitraan lakkaa) ja vaappu uitetaan sitten tässä seoksessa esim. 4 kertaa. Tätä hienoa hilettä on saatavilla ainakin viittä eri väriä: helmiäinen, kulta, vihreä, violetti ja sininen. Tämän hienojakoisen hileen saatavuus vaihtelee runsaasti, mutta jos sitä sattuu jostain saamaan, niin kannattaa heti ostaa runsas varasto. Tähän materiaaliin nimittäin tykästyy helposti! Toiseksi hienoin hile on rakenteeltaan selvästi karkeampaa. Sitä on saatavilla erivärisinä metallinhohtoisina värisävyinä. En suosittele tätä kokoa käytettäväksi hilelakkaukseen, vaan ainoastaan ripoteltavaksi vaapun pintaan maalauksen jälkeen (jos on tarve). Tämä hiletyyppi on tuttu mm. punaisen Nils master spearheadin pinnalta. Suurin hilekoko on sitten aivan erilainen näihin muihin verrattuna. Tämä on sen verran suuri kooltaan, etten suosittele sitä käytettäväksi pinnalle ripotteluun maalaamisen jälkeen, vaan ripottelu kannattaakin tehdä ennen maalaamista. Uita vaappu kokonaan lakassa ja ripottele hilettä runsaasti koko vaapun pinnalle. Jos haluat varmasti kattavan kerroksen, pyörittele vaappua hileessä ja sen jälkeen kopistele ylimääräiset pois. Hilekerrosten jälkeen hileet kannattaa kiinnittää vaappuun kunnolla tekemällä parin kerroksen pohjalakkaus. Muista, että hileitä varisee koko ajan vaapun pinnasta, joten käytä tähän tarkoitukseen mielellään erillistä lakka-astiaa. Tätä suurintakin hilettä voi sekoittaa lakkaan ja uittaa vaapun sitten siinä, mutta hilettä tarvitaan erittäin runsaasti, jotta pinnasta tulee täysin hileen peittämää.


Vaihe 10: Maalaaminen

Maalaamisen voi suorittaa monilla eri tavoin. Laajemmin palaan tähän aiheeseen erillisessä artikkelissa. Tässä artikkelissa esittelen vain muutaman eri tekniikan ja niiden hyvät ja huonot puolet. Itse käytän maaliruiskua (Badger) ja suosittelen sitä kaikille. Vaikka hinta tuntuu alkuun kalliilta, on se siltikin halvempi ostaa heti kuin kokeilla ensin monta eri tekniikka- ja maalivaihtoehtoa ja vasta sitten ostaa ruisku. Maaleista suosittelen lähes yksinomaan CAB-maaleja. Seuraavaksi luettelomuodossa maalaustekniikoita hyvine ja huonoine puolineen:

Maaliruisku



Badgerin malliston perusruiskuilla työ onnistuu tarpeeksi hyvin



Yleistä:

Maaliruisku on se, millä kaikki alan ”gurut” vaappunsa maalaavat. Ruiskuja on saatavilla useissa eri hintaluokissa, mutta laatukin on vaihteleva. Halvoillakin laaturuiskuilla saa ihan hyvää jälkeä, joten ei ole mitään järkeä lähteä ostamaan ensimmäiseksi ruiskuksi sitä kalleinta ja hienointa. Badgerin ruiskut ovat ainakin laadukkaita ja niissäkin on edullisia vaihtoehtoja saatavilla. Maaliruiskun paras puoli on ehdottomasti paras jälki, mitä millään maalaustekniikalla saa aikaan. Ruiskussa voi käyttää lukuisia eri maaleja ja maaleista voi sekoitella haluamiaan sävyjä erittäin nopeasti ja helposti.

Maaliruiskulle tarvitset paineilmanlähteen. Itse olen maalannut vaappuni ottamalla paineet autonrenkaasta. Erillisiä paineilmapulloja on myös myytävänä, mutta ne ovat kalliita. Pöytäkompressoreiden hinnat vaihtelevat 80-200€ välillä, mutta jos tilaa on niin kannattaa ostaa ilmasäiliöllinen kompressori vaikkapa autotallin nurkkaan asustelemaan, sillä kun on muutakin käyttöä. Näppärät rakentelevat itse jääkaappikompuroita tai muita virityksiään.
Maaleja voi valita omien mieltymystensä mukaan. Itse käytän CAB-maaleja, koska ne eivät reagoi CAB-lakan kanssa mitenkään. CABien huono puoli on haju, mutta hajuttomia vesiohenteisia maalejakin on tarjolla (Decalack, Createx). Suosittua on myös käyttää automaalaamoilta ylijääneitä maalijämiä, joita saa joskus jopa varsin edullisesti. CAB-maaleja on tarjolla lukuisia erilaisia (coat, color, effect), joista jokaisella on omat käyttöalueensa. Vaatimattomasti sanon, että jokaista niistä tarvitsee maalaamiseen. Kaikkia ei tarvitse ostaa kerralla, mutta ennemmin tai myöhemmin huomaa omistavansa kaikki värit. Maaleista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista kirjoitan enemmän erillisessä artikkelissa.


Neljää erilaista maalilaatua. Vasemmalla peittävää 'coat' maalia, sitten kuullotuksiin sopivaa 'color' maalia, sitten metallinsävyinen ”metallic” maali ja oikealla fluorisoiva 'effect' maali



CAB-maalien ja lakan ohentaminen onnistuu kätevästi asetonilla

 
Hinta:

20€ - 200€ tyypillisimmillään. Halvoilla ei pääse kovin hyvään tarkkuuteen, mutta huonokin kynäruisku voittaa spraymaalin tarkkuudessa.


Vaativuus:

Vaatii harjoittelua ja opettelemista rutkasti hyvään tulokseen, mutta jo aloittelija saa aikaa upeita vaappuja.


Edut:
- Vain oma taito rajana laadulle

- Runsaasti eri maaleja tarjolla, joista voi itse sekoitella haluamansa sävyt

- Maalilaatuja on runsaasti, mistä valita.

- Ruiskulla onnistuu kaikki, mitä vaapunmaalaamisessa tarvitsee!

Haitat:
- Kallis

- Vaatii paineilmanlähteen

- Vaatii runsaasti tilaa

- Sotkuista puuhaa

- Paljon puhdistettavaa

Spraymaalit

Yleistä:

Näillä yleensä lähes jokainen vaappunikkari aloittelee. Spraymaalia käytetään yleensä niin kauan, kunnes huomataan että maalipinta reagoi lakkojen kanssa liian herkästi. Usein myös erilaiset spraymaalitkin saattavat reagoida keskenään toistensa kanssa. Spraymaalaaminen on sotkuista puuhaa, jatkuvaa purkkien ravistelua ja tukkeutuneita suuttimia. Kaasut ovat yhtä haitallisia kuin maaliruiskuakin käytettäessä. Hinta saattaa tuntua edulliselta, mutta maalia kuluu hurjia määriä verrattuna kynäruiskuun. Maalausjälki on kelvollista taitavan maalaajan käsissä, mutta tietty karkeus leimaa silti spraylla maalattuja vieheitä.

Hinta: Yksittäiset pullot noin 3-6 €/kpl, mutta värejä tarvitaan paljon ja kulutus on suurta.

Vaativuus: Helppoa, kunhan ei hätäile.


Edut:
- Helppous
- Suhteellisen edullista aluksi

Haitat:
- Jatkuva purkkien ravistelu

- Tukkeutuvat suuttimet

- Erittäin sotkuista puuhaa

- Hajut

- Karu jälki

- Kuultopintojen tekeminen mahdotonta

- Värien sekoittaminen itse mahdotonta


Sormivärit ja muut levitettävät maalit


Yleistä:

Satunnainen vaapunvalmistaja törmää kaikenlaisiin eri vaihtoehtoihin. Yksittäisten vaappujen valmistaja voi saada mieleisiäänkin tekeleitä näillä ihmeellisillä virityksillä. Enempää en ota kriittistä kantaa näihin väreihin, vaan kannustan kokeilemaan niitä (jos ei ole aietta ostaa maaliruiskua). Jos on aikeissa tehdä vaappuja enemmän, voi nämä maalit jättää ihan omaan arvoonsa. Itse ostelin juniorina ennen maaliruiskua joitain omituisia ”sormivärejä”. Ne muistuttivat hieman sellaista maalia, joita taiteilijat käyttävät grafiikkavedostuksissa. Se oli erittäin tahmeaa ja sottaavaa tököttiä, mutta huolellisesti käytettynä sillä sai tehtyä jopa kuultopintoja. Vielä tänäkin päivänä sen aikakauden vaaput näyttävät ihan hienoilta omaan silmään. Töpöttely-tekniikalla pystyi tekemään jonkintasoista suomukuviotakin jopa. Paljon on siis kiinni maalaajasta itsestään, että millaista jälkeä saa aikaiseksi. Tusseilla voi tehdä viimeistelyjä ja tarkempia kuviointeja.

Hinta:

1-10 € / väri. Tai kalliimpia.


Vaativuus:

Helppoa, mutta hyvän jäljen tekeminen erittäin vaikeaa.


Edut:
- Halpaa

- Helppoa

Haitat:


- Vaikeaa tehdä laadukasta jälkeä

- Sotkuista

- Rujon näköisiä värityksiä

- Tussilla tehdyt raidat näyttävät kotitekoisilta

- Jokainen haluaa vaappunsa näyttävän kaupasta ostetulta ennemmin kuin itsetehdyltä...

Maalaustekniikoista ja menetelmistä kirjoitan enemmän erilliseen artikkeliin, mutta pari pientä niksiä on tässä jo syytä mainita. Raitojen maalaamiseen ei tarvitse rakentaa kovinkaan erikoista sapluunaa. Ihan perinteinen A4-paperi on hyvä. Piirrä siihen vaappusi sivuprofiili ja kohdat, mihin raitojen pitäisi tulla. Sen jälkeen leikkaat paperiin lovet raitojen kohdalle ja käytät paperia sapluunana. Paperisapluuna kestää helposti kymmenkunta vaappua. Vähitellen se alkaa kuitenkin mutkitella ja kupruilla, joten ikuinen se ei ole. Suomukuvion maalaaminen onnistuu tylliverkon avulla. Kangaskaupoista tätä mystistä verkkokangasta saa edullisesti. Sitä on saatavilla eri kokoisina ”suomuina”, joten kannattaa heti investoida useaan eri kokoon. Valkoinen haittaa vähiten maalaamista, mutta jos pinkki on tarjouksessa niin silläkin pääsee vauhtiin.


Maalauspaikka. Olen ottanut tarvitsemani ilmanpaineen autonrenkaasta. Muista käyttää hengityssuojainta!



Maalaaminen kannattaa aloittaa aina pohjamaalaamisella. Maalaa vaappusi ainakin 2 kertaa valkoisella. Jos raskit ostaa ison erän CAB-maalia, voit tehdä pohjamaalauksen kastamalla vaaput sinne kokonaan. Tämän jälkeen maalaaminen sujuu periaatteella pohjalta kohden pintaa, vaaleat ennen tummia. Tummien värien kanssa pitää olla varovainen, koska niitä ei saa enää toisella värillä piilotettua. Maalaamisessa ja ideoinnissa on rajaton maailma, kaikki on mahdollista ja kaikki on kokeiltavissa.


Maalattuja vaappurunkoja


 

Vaihe 11: Lakkaaminen



Lakkaaminen tuntuu usein jo riemukkaalta, koska nyt vaappu-projekti alkaa olla loppusuorallaan. Vaapun lakkaaminen sujuu samalla periaatteella kuin pohjalakkauskin. Vaappu uitetaan kokonaan lakassa ja ripustetaan kuivumaan. Suositeltava pintalakkausten määrä (CAB-lakkaa käytettäessä) on ainakin 4 kerrosta. Itse lakkaan ensimmäisen kerran pää ylöspäin, toisen ja kolmannen pää alaspäin ja neljännen kerran uintilevyn kanssa pää ylöspäin. Jos käytät tarrasilmiä, niin ne kannattaa kiinnittää vaappuun ennen lakkaamista. Jos taas maalaat silmät, voit tehdä ne ihan milloin vain. Jotkut maalaavat silmät lakkakerrosten ulkopuolellekin, mutta silloin pysyvyys saattaa olla ongelma. Jos haluat ripotella hileitä vaapun pinnalle, on se suositeltavaa tehdä toiseksi viimeisellä lakkauskerralla, jolloin viimeinen kerta sitoo hileet vaapun pintaan.


Maalaamisen jälkeen vaaput on lakattu ja ripustettu kuivumaan



Lakkausolosuhteiden tulee olla kuivat, lämpimät ja pölyttömät. Kylmät tilat hidastavat kuivumista, joka saattaa vaikuttaa lakan rakenteeseenkin. Kosteus taas saa aikaan samean pinnan, jonka voi kuitenkin asetonikäsittelyllä kirkastaa. Joskus pelkkä asetonihöyryssä pitäminen kirkastaa vaapun, kun toisinaan koko pulikka pitää kastaa asetoniin. Pumpulitupolla pyyhkäisykin toimii. Pöly ja roskat tarttuvat helposti märkään vaapun pintaan, joten tämä on estettävä. Jostain syystä lentävät hyönteiset pitävät lakasta ja kaikenlaisia kärpäsiä löytyy usein lakkaan tarttuneena. Tarkkana saa siis niidenkin suhteen olla, jos haluaa pitää vaappunsa puhtaina.

Lakkoja on paljon, mistä valita. Itse käytän siis CAB(regular) lakkaa. Hard-lakka on hieman alttiimpaa halkeilemaan, joten en ole sitä ostanut enää. Probilakka saattaa reagoida monien maalien kanssa ja toisinaan pinnasta tulee samea. Sameus ei poistu kunnolla edes asetonikäsittelyssä. Ilmakuplat ja huono tarttuvuus foliovaapun pintaan ovat myös probilakan ominaisuuksia. Monet käyttävät lakkana Solmasterin LV-1 betonilakkaa, mikä onkin mainio lakka. Se ei reagoi maalien kanssa helposti ja pinnasta tulee erittäin kova. Jotkut betonilakat levittävät kuivuessaan ympäristöön syanidijohdannaisia kaasuja, mitkä ovat erittäin myrkyllisiä. Hyvä tuuletus on siis taattava tätä käytettäessa. Herkästi reagoiville maaleille on olemassa erilaisia vesiohenteisia maaleja, joita voi kokeilla myös. Unica-venelakallakin on käyttäjänsä, mutta se kuivuu hitaasti ja pinnasta tulee kellertävä. Helpoin ratkaisu on mielestäni käyttää CAB-maaleja ja CAB-lakkaa. Silloin välttyy maalien reagoimiselta ja tulos on tasalaatuista aina.


Vaihe 12: Uintilevyn kiinnittäminen


Tämä on lyhyt ja nopea vaihe vaapun valmistuksessa, mutta ehkä kriittisin kaikista. Jos uintilevy menee ”poskelleen”, ei vaappu ui eikä sillä silloin tee mitään. Uintilevyn kiinnittäminen kannattaa aloittaa osittain jo silloin, kun vaappujen pintalakkaukset eivät ole vielä täysin kuivuneet. Ota joku ”jämäsaha” ja aukaise sillä lakan tukkima uintilevyn ura. Jos annat vaappujen kuivua kunnolla loppuun saakka, tämä ura voi olla kovempaa kuin ympäristössä oleva puu. Tämän jälkeen anna vaappujen kuivua rauhassa loppuun saakka, että voit puristaa sitä kunnolla, kun asettelet uintilevyä paikoilleen.

Uintilevyjä voi ostaa valmiina vaikka Samplasticilta. Valmiit uintilevyt ovat ilmeisesti valmistettu probionaatista, koska ne sulavat lakattaessa kiinni uraan. Polykarbonaattilevyäkin voi ostaa eri vahvuisina, mutta tätä muovia ei voi käyttää ongelmitta lakkauksen aikana. Lakan aiheuttaman polykarbonaatin samentumisen voi estää liimaamalla tämän kiinni vasta viimeisen lakkakerroksen jälkeen. Polykarbonaatin paras puoli on se, että sitä voi taivutella kylmänä ilman että muovi murtuu. Probi-läpät taas palautuvat muotoonsa tai murtuvat, riippuen pitkälti taivutuksen luonteesta. Probiläppiä voi muotoilla pysyvämmin uuteen asentoon kuumentamalla niitä varovasti esimerkiksi sähkölieden päällä.

Muotoile uintilevyyn puukolla selvä ura, johon asettuu vaapun keskellä menevä runkolanka. Mitä enemmän ura myötäilee vaapun muotoa, sitä paremmin se istuu paikoilleen. Kulmalevyissä tee levylle keulaan selkeä suora pinta, johon se tarttuu tiukasti ja pysyvästi kiinni. Tarkista, että levy on suorassa edestä, sivulta, ylhäältä ja alhaalta katsottuina. Älä anna vaapun silmien hämätä, sillä olet saattanut asettaa ne epäsymmetrisesti. Vertaa uintilevyn asentoa vaapun runkoon! Arvioi samalla myös, onko käyttämäsi uintilevy oikean kokoinen. Liian iso läppä tekee uinnista holtittoman ja liian pieni taas ei uita vaappua lainkaan.


Samat liimat käyvät tähän vaiheeseen kuin runkolangan asentamiseen



Kun olet tyytyväinen uintilevyn kiinnitykseen, puserra pari pisaraa liimaa uraan. Probiläpät eivät tarvitse paljoa liimaa, mutta polykarbonaattiläppä sitäkin enemmän. Varo tuhrimasta läppää, sillä liimatahra pilaa poikkeuksetta vaapun ulkonäön. Liimoina olen käyttänyt samoja kuin runkolangan kiinnityksessäkin, mutta monet suosivat tähän vaiheeseen pikaliimaa. Itse en pidä pikaliimoista niiden kertakäyttöisen luonteen vuoksi (korkki jumahtaa aina ikuisesti kiinni pulloon). Pidä uintilevyä paikoillaan tovi, ennenkuin päästät irti. Näin varmistat oikean asennon pysymisen. Kun liima on kuivunut, lakkaa probiläppäiset vaaput vielä kertaalleen uittamalla ne lakkaan kokonaan. Nyt on tärkeää lakata vaaput pää ylöspäin. Pää alaspäin lakatuissa lakka valuu uintilevyn kärjestä pois, jolloin siihen kertyy ruma ja paksu lakkavana. Muutenkin tarkkaile lakkauksen aikana uintilevyä, sillä siihen muodostuu helpolla ilmakuplia (probin ominaisuus jälleen?). Uintilevy kirkastuu lakkakäsittelyssä selkeästi ja se tarttuu vaappuun kiinni saumattomasti ja tiukasti.


Taustalla olevissa vaapuissa ei ole vielä uintilevyä, joten ne on lakattu vielä pää alaspäin, muutoin vaaput lakataan tässä vaiheessa aina pää ylöspäin




Vaihe 13: Viimeistely


Tämä vaihe on tärkeä siinä missä muutkin. Mitä huolellisemmin viimeistelet vaappusi, sitä asiantuntevammalta se näyttää. Leikkaa terävällä puukolla suoralla viillolla (tai painamalla) lakan valumat runkolangoista pois. Vuole varovasti uintilevyn reunassa olevat karhentumat pois. Jos uintilevyn saumassa on aukkoja, voit peitellä niitä pienillä lakkapisaroilla, mutta kuitenkin siten, ettei tämä toimenpide korosta aukon näkyvyyttä. Jos vaapun pinta on lakatessa samentunut olosuhteiden vuoksi, voit kokeilla sen kirkastamista pitämällä vaappua asetonihöyryssä tai uittamalla koko vaapun pikaisesti asetoniin. Pumpulituppo ja asetoni toimivat myös, mutta tämä toimenpide saattaa jättää pinnan hivenen naarmuisen näköiseksi.

 

Valmiita vaappuja, tosin vielä ilman koukkuja



Sitten laitat vaappuusi uistinrenkaat. Rengaspihdit helpottavat työtä suuresti, mutta ilmankin voi toimia nopeasti, jos vain tekniikka on hallussa. Valitse vaappuusi oikean kokoiset ja painoiset koukut ja pujota ne renkaisiin. Oikean kokoiset koukut eivät sotkeennu toisiinsa tai jää uintilevyn päälle jumiin. Liian pieni koukku ei tartuta kalaa ja liian suuri taas pilaa vaapun uinnin. Etu- ja takakoukku voivat olla erikokoisetkin, jos se parantaa vaappusi uintia. Usein myytävissä vaapuissa on samankokoiset koukut ainoastaan ulkonäöllisistä syistä.


Vaihe 14: Koeuitto

Koeuitto on helpointa tehdä vaikkapa laiturin nokasta, mutta erillinen uittoallas on varsinkin talviaikaan korvaamaton. Uinnin säätämisestä voisi kirjoittaa jopa oman kirjansakin, mutta lyhyesti periaatteet tässä:

 
- Jos vaappu puoltaa oikealle, käännä nokkalenkkiä pihdeillä vasemmalle.

- Jos vaappu puoltaa vasemmalle, käännä nokkalenkkiä pihdeillä oikealle.

- Jos vaappu ui kyljellään, katso kummalle kyljelle se kääntyy ensiksi. Toimi sitten kuten puoltavien vaappujenkin kohdalla.
 
- Muista, että joskus jopa pieni hipaisu tuntuu saavan ihmeitä aikaan. Älä siis käännä nokkalenkkiä liikaa, ellet ole varma mitä teet.

- Jos vaappu ei potki kunnolla tai uinti ei ole herkkää, käännä nokkarengasta alaspäin.

- Jos vaappu ui levottomasti ja ei kestä kovaa vauhtia, käännä nokkarengasta ylöspäin. Jos vaapun uinti ei asetu nokkarenkaan säätämisellä, taivuta uintilevyä. Tavallisin säätö on kääntää sitä kärjestä alas- tai ylöspäin.

- Vaihda erikokoiset koukut ja kokeile niiden vaikutusta uintiin.

- Jos uinti ei korjaannu millään edellemainituista, kokeile uintilevyn vaihtamista toiseen tai jotain muuta suurempaa muutosta. Voit ensin kokeilla vaikka puukolla uintilevyn muodon ja koon muuttamista.

- Jos uintia ei tule millään kikalla, voi olla että uintilevyn paikka on väärässä kohdassa tai painotus on liian raskas. Tällöin vaapun virittäminen menee vaikeammaksi kuin uuden tekeminen. Eli silloin puukko takaisin käteen ja aloita alusta.

Tästä eteenpäin kaikki onkin itsestäsi kiinni. Oikean vieheen valinta kalalle ja kalapaikkojen tuntemus menevät jo ihan kokonaan eri osa-alueille, joten menestystä ja kiintoisia kalastushetkiä omatekoisen vaapun kanssa!

Tuonne vain uittamaan niitä vaappuja, kyllä se kuha toimii tuomarina ja kertoo, millainen lopputuloksesi oli



Kuvat & teksti: Mikko Happo, Procyon Lures - 2004 -

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin kalassa.netin artikkeleissa, mutta nyt se on myös täällä kalamies.comilaisten käytettävissä.


Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt