AdsConfKit

Joulukuussa ensijäille ahventa pilkkimään

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Alkutalven ensijäät ovat pilkkijöille sama kuin kevät ja avovesi viehekalastajalle. Mielessä on mahdollisuus mahtisaaliisiin ja ei malta odottaa milloin jää on riittävän vahvaa kantaakseen pilkkijän painon. Seuraavassa vinkkejä siihen, miten onnistut jallittamaan ahvenia ensijäiden aikaan.

Kantaville ensijäille osuminen vaatii säätietojen ja kohdevesistön tiivistä seuraamista. Kaikki haluavat myös osua heti ensimmäiseen päivään, joten ainakin suosituimmissa vesistöissä muihin yrittäjiin törmää hyvin todennäköisesti. Kukaan tuskin myöskään haluaa lähteä huvikseen vaan "jäätä potkimaan".

Pikkupakkaset eivät jäädytä

Pilkkireissua suunnitellessaan on hyvä huomioida, että pikkupakkaset eivät saa hieman isompaa tai syvempää järveä jäätymään edes parin viikon sisään. Veteen on varastoitunut niin paljon lämpöä, että se vaatii yli 10 asteen pakkasen ja tyynen yön alkaakseen jäätymään riittävästi. Ainoastaan pienet ja matalat metsälammet voivat pikkupakkasella olla turvallisia kalastaa.

Merellä taas tuuli vaikuttaa jopa paksuunkin jäähän siten, että se rikkoo tai siirtää jään muualle. Merellä kannattaa siis ehdottomasti seurata säätilaa tiiviisti ja keskittää kalastusta turvallisempiin sisälahtiin.

 
Kolme senttiä teräsjäätä kestää normaalin aikuisen painon varauksella

Periaatteessa kolmesenttinen kirkas teräsjää kantaa aikuisen painon. Teräsjää muodostuu suoraan vedestä kovalla pakkasella. Se on tumman sinertävää, lasimaista ja yleensä suurikiteistä. Käytännössä teräsjään tulee olla vähintään viisisenttistä, että sinne uskaltaa lähteä kävelemään, sillä kolmesenttisen jään kanssa ei ole yhtään pelivaraa.

Pienet lammet, matalat järvet tai järvien lahdet jäätyvät ensin

Ahvenen pilkkikausi kannattaa aloittaa ensin jäätyvistä pienvesistä tai matalista lahdista. Ahven on alkutalvesta vielä matalassa muutaman metrin vedessä ja siirtyy talven mittaan syvempiin vesiin.

Alkutalvi antaa usein vuoden parhaat saaliit, mikäli ahven on kerääntynyt matalaan muutaman metrin veteen. Jostain syystä näin ei kuitenkaan joka vuosi tapahdu, lieneekö syynä vesistöihin tulleet samentumista aiheuttavat valumat tai veden lämpötila? Tästä ei ole selkeää tutkittua tietoa olemassa. Jos ahven ei löydykään matalasta, niitä etsitään saarten kivikkokärkiä ja kasvustojen reunoja kierrellen.

Matalat järvet ovat myös usein tummavetisiä ja matalassa tai sameavetisessä järvessä näkösyvyys on alle 2 metriä, joten kala viihtyy lähes poikkeuksetta matalassa vedessä alle 4 metrissä. Yleisesti ottaen pilkintäsyvyys on noin tuplasti näkösyvyys.

Mereltä ahventa haetaan pääasiassa rantamatalista, joten ne ovat ykkösvaihtoehtoina ja samalla myös nykyisinä leutoina talvina turvallisia paikkoja kalastaa. Reikiä kairataan aluksi enemmän pienin välimatkoin, aloittaen matalammasta ja jatkaen syvemmälle. Näin saa kohtuullisen hyvin haarukoitua sen syvyyden, jossa kalat viihtyvät.

 
Pilkit

Alkukaudesta ei mormyskaa pitäisi joutua käyttämään tai jos joutuu, se kertoo huonosta syönnistä. Ahven ottaa tiukasti niin pysty- kuin tasapainopilkkiin, joista tasuri on ehdottomasti suositeltavampi, sillä se valikoi keskimäärin isompaa kalaa vesistöstä riippumatta.

Pilkkikaiku alkukaudesta?

Koska alkukauden pilkintä tapahtuu pääosin matalasta, ei pilkkikaiulle ole varsinaista tarvetta, mutta kyllä se silti antaa luottoa paikkoihin joissa ei aiemmin ole käynyt. Mikäli laite on jo hankittu, se kannattaa ottaa mukaan.

 
Isot ahvenet omissa parvissaan

Suuret, yli 800-grammaiset ahvenet uivat omissa parvissaan häätäen samalla pienemmät pois. Jos saat siis yhden ison, saat todennäköisesti toisenkin. Isompia ahvenia houkutellaan paikalle uittamalla tasapainopilkkiä tai isoa lusikkaa reilulla liikkeellä aluksi noin metrin verran pohjan yläpuolella, jolloin se näkyy kauas. Välillä siitä saattaa innostua myös hauki tai kuha, joita tulee välillä ahvenen pilkinnän sivusaaliina.

Ahven nousee aluksi tutkimaan pilkkiä ja kalastaja saattaa tuntea pienen tönäisyn, jolloin tiedetään kalojen olevan paikalla. Tämän jälkeen vaihdetaan varsinainen pyytö ja uittoa jatketaan pienin liikkein tai väristyksin, sillä liian voimakas uitto karkottaa ahvenen. Mikäli ahven ei reagoi, väriä kannattaa vaihtaa. Kun oikea väri löytyy, kalat iskevät lähes heti kun pilkki tipahtaa näkökenttään.

Millä aloittaa?

Hyviä aloitusvärejä ovat ärsykevärit, esim. papukaija tai neonkeltaselkäinen hopeinen tasapaino. Ärsykevärien jälkeen kannattaa kokeilla päivän mittaan luonnonvärejä monessa eri koossa, kuten muikun/salakanväristä, kuoretta tai särkiväriä.

Perusväreistä sääntönä kirkkaalla kelillä siniselkäiset ja pilvisellä erilaiset kuultovihreän sävyt. Lumisateella ja aamun tai illan hämärissä neonkeltaselkäinen kooltaan isompi pilkki toimii. Illalla ahvenen syönnin heiketessä pilkkiä kannattaa suurentaa ja suosia hohtavia fluoresoivia värejä.

Muista lumen vaikutus jään alla

Jäälle satava lumi pimentää jäänalaisia olosuhteita. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti vatsaväreissä, jolloin tulee valita vatsaltaan räikeämpi pilkki. Kun ahven tottuu pimeyteen tai lumi vähenee, on vaaleavatsainen taas toimivampi.

Jäätilanteen seuraaminen ja turvallisuus

Tutuillakin kalapaikoilla jään hauraus voi yllättää. Tällaisia paikkoja ovat joet, kapeikot ja salmet, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen putoavien rantojen vierustat. Tehtaiden tai voimaloiden viemäreiden laskualueilla jää on heikkoa lämpimän päästöveden ja virtauksen takia. Samoin sillat, laiturit ja jäissä olevat veneet tai laivat sitovat lämpöä. Runkojen lämmön siirtyessä veteen syntyy virtauksia, jotka heikentävät jäätä niiden lähistöllä. Kalastajien on myös hyvä tiedostaa, että kaislikko tekee jäästä seulan ja samalla heikon. Syvän kaislan päällä on vaaran paikka.

 
Oikea vaatetus tekee pilkkimisestä mukavaa

Kerrospukeutuminen on pilkkimisessäkin tärkeää. Kerrospukeutumisen ajatuksena on siirtää ruumiinlämmön aiheuttamaa kosteutta pois ihon päällä olevasta kerroksesta.

Alusasuksi ei kannata pukea puuvillaisia kalsareita vaan käyttää teknistä urheilukerrastoa ja mieluiten merinovillaista, joka ei käytännössä rupea haisemaan ollenkaan kun sitä muistaa pestä silloin tällöin. Puuvilla pysyy kosteana ja ei kostuttuaan lämmintä käytännössä lainkaan.

 

Välikerrokseksi laitetaan esimerkiksi villapaita, fleecehousut ja/tai takki. Sukiksi otetaan villasukat, ne mummon kutomat ovat hyvät samoin kuin esimerkiksi laskettelusukka.

Päälle puetaan esimerkiksi topattu lämmin kelluntapuku tai jos jäätilanne on heikko, niin mieluiten pelastuspuku. Topattuja kelluntapukuja saa nykyisin edullisesti ja ne ovat lämpimiä ja niissä on paljon käteviä taskuja.

Kengiksi kannattaa ehdottomasti hankkia etyylivinyyliasetaatista eli EVA:sta tehdyt saappaat, joissa on huopavuori. Ne eristävät hyvin kylmää, ovat kevyet kävellä ja eivät maksa paljoa.

 

Pipoja kannattaa ottaa kaksi mukaan, toinen kävelyä varten ja toinen pilkkimistä. Sillä jos hikoilee kävellessä, on pilkillä istuessa varsin kylmä. Perinteinen karvahattu korvaläpillä on viimassa istuessa varmasti lämmin.

Hanskojakin on hyvä olla vähintään kahdet mukana. Lämpöhansikkaat/rukkaset ja näpertelyyn esimerkiksi kynsikkäät tai ohuemmat kalastussormikkaat. Puhelin mukana vedenpitävässä pussissa siten että ruumiinlämpö pääsee pitämään akun lämpimänä. Mukaan on hyvä ottaa myös vesitiiviisti pakattu vaihtovaatekerta.

Muut varusteet

Pulkka tai ahkio varusteiden kuten pilkkien, kairan, pilkkikaiun, eväiden ja jakkaran kuljettamiseen. Jäätä on hyvä kokeilla esimerkiksi hiihtosauvalla tai teräväkärkisellä kepillä. Jäänaskalit laitetaan valmiiksi jo rannassa kaulaan helpottamaan mahdollista avannosta nousemista. Laadukas termospullo, jossa kahvia tai muuta kuumaa juomaa.

Hyviä alkukauden pilkkireissuja!

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt