Vieheenrakennuksen SM 2010 satoa: Halako

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 
Share

Vieheet ovat aina kiehtoneet minua. Jo polvenkorkuisena kalamiehen alkuna pohdiskelin vaapun potkun salaisuutta ja sitä mitä huikeaa teknologiaa pieneen puukapulaan oli piilotettu. Kuitenkin varsin kauan luotin niihin joka kaupasta saataviin massatuotantovieheisiin. Aina kaupastakaan ei tosin löytynyt mieleistä kapulaa, mutta silloin en vielä tiennyt, että tavallinenkin sukankuluttaja voisi rakentaa oman vieheen, joka vastaisi omia mieltymyksiä. Lopullisen innostuksen omien vieheiden rakentamiseen sain internetin kalastuspalstoilta löytyviltä omavalmisteuistin- palstoilta. Noin kolme vuotta sitten tilasin rakennustarpeet ja aloitin rakentelemisen opettelun.

 

.

Aluksi vieheitä valmistui melko paljon ja kalatkin tykkäsivät, mutta koulu ja muut harrastukset veivät suuren ajan rakentamisesta. Kokonaan vaappujen rakentaminen ei loppunut, mutta valmiita tuotoksia valmistui yhä vähemmän. Mutta nyt on aika aloittaa rakentelu uudelleen puhtaalta pöydältä.

 

Kilpailuvieheeni, se outo vaappujerkki, oli wanha idea. Jo ensimmäisten vaappujen valmistuttua kävi mielessä vähän erikoisemman vieheen rakentaminen. Muoto oli heti selvä, mutta käytännön toteutus ei. Siksi suunnitelmat jäivätkin pölyttymään ideamappiin, kunnes eräänä päivänä huomasin, että vieheenrakennuksen sm-kisat järjestettäisiin ja vieheiden palautuspäivä olisi kolmen viikon kuluttua. Osallistuessani kisaan en uskonut menestykseen, tuomareiden palaute olisi tärkeintä. Aikaa olisi rutkasti, mutta pian jäljellä oli vaivaiset kaksi viikkoa onnistuneen yksilön rakentamiseen. Koska aikaa oli vähän, päätin tehdä vieheen kovimmasta balsasta mitä löysin.

 

Vuoleminen olisi suhteellisen helppoa, mutta viehe toimisi myös käytännössä haukien makutesteissä. Rungon vahvistamiseksi liotin aihiota ohuessa lakassa puolitoista päivää. Tämän jälkeen vuorossa olivat runkolangan asentaminen ja painotus. Runkolangan suunnittelu meni vähän ohi ja vetolenkki ilmestyi viistotun nokan keskelle, eikä alareunaan kuten on tavallista nokkalevyttömissä vaapuissa. Ilmeisesti tämä erehdys mahdollisti uitettavuuden myös vavalla ja kelalla, mutta samalla säilyttäen vaapuille ominaisen potkun.

 

Painotus onnistui heti ensimmäisellä kerralla melko hyvin, ilmeisesti olin oppinut jotain. Lyijypainoa sai laittaa aika reilusti siksi, että keveästä balsasta tehty viehe uisi veden alla ja lentäisi kohtalaisesti. Sen jälkeen vuorossa oli pohjalakkaus, jonka tein useasti kestävyyden ja painon lisäämiseksi. Pohjalakan jälkeen viehe pääsi kylpyammeeseen ja Seinäjokeen uimaan. Testit osoittivat peruspotkun olevan kohdallaan ja jonkinlaista kääntyilyä vavalla uittaessani löysin myös. Tosin en osannut arvostaa vieheen uinnin käsialapuolta riittävästi.

 

Halako

 

Pölökky

 

Halako uimassa

 

Halako alasti uintiretkellä

 

Yksi tärkeimmistä vaiheista vieheenrakennuksessa oli käsillä, eli lopullinen pinnoitus. Maalasin vieheen CAB- maaleilla, jotka olivat toimineet ennenkin hyvin. Tällä kertaa ruisku kuitenkin takkuili, eikä jälki oikein miellyttänyt omaa silmää. Mutta koska aikaa oli enää pari päivää, oli tämän kelvattava.

 

Pintalakkauskaan ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Ensiksi huomasin LV-1 jähmettyneen purkkiin. Oli pakko tyytyä pehmeään CAB:iin. Sitten kohtalo puuttui peliin ja pintalakkauksessa sattui jokin kömmähdys. Viehe aivan räjähti täyteen kuplia. Hyvä kun maalia näkyi kuplien alta. Se oli sitten siinä, ajattelin ja heitin vieheen hylättyjen vieheiden viimeiseen leposijaan - roskikseen. Mutta päivämäärien sekoilu vieheiden palautuspäivästä pelasti minut. Sain kaksi päivää lisää korjata virheet ja saattaa viehe Riihimäelle. Kaivettuani vieheen roskiksesta alkoi hurja vanhan maalipinnan poisto-operaatio. Tämän jälkeen viehe oli pohjalakattava uudelleen.

 

Kaikki meni hyvin ja kriittinen vaihe, maalaus, oli taas käsillä. Päätin vaihtaa väritystä mudanvärisestä kirkkaaseen ärsytytysväriin, joka toimii melkein joka kelissä kohtalaisesti. Maalaus onnistui mielestäni todella hyvin taitoihini verrattuna. Nyt pintalakkauskin sujui hyvin. Yksi pieni virhe sattui lakasta märän vieheen osuttua purkin kylkeen. Kosketuksesta jäi muisto vieheen perään.

 

Halako

 

Halako

 

Signeerattu Halako

 

Signeerattu Halako

 

Ettei mikään sujuisi helposti, täytyy olla vastoinkäymisiä. Näin kävi koukutuksessa, sillä sopivat koukut olivat päässeet loppumaan. Aikaa ei enää löytynyt kaupassa käymiseen vaan viehe lähti Riihimäelle heppoisissa koukuissa ja renkaissa. Koukuista onkin hyvä lähteä virittelemään viehettäni. Eli koukkujen koon vaihtaminen tai epätasapainoiset koukkuparit vaikuttavat uintiin mm. vähentäen tai lisäten nostetta. Nokkalenkin vääntämisellä saadaan aikaan puoltamista, joka voi huonona kalastuspäivänä olla se ratkaiseva ärsyke kalalle. Muitakin viritysmahdollisuuksia on varmasti, mutta itse en niitä ehtinyt miettiä.


Halakoa voidaan uittaa joko vetämällä tai heittämällä. Heittämisessä voidaan joko kelata normaalisti tai sitten katkonaisesti aiheuttaen näin jerkkimäisiä syöksähdyksiä. Myös jerkkauksesta tuttu vapauitto tulee kyseeseen jos kalastajalla on jäykkä vapa käytössään.

 

Mitä tekisin toisin? Käyttäisin puuna kovempaa ja painavampaa apassia. Viehe kestäisi tällöin paremmin jänkäkoirien hampaita ja uittaminen toimisi myös hitaammin suuremman painon ansiosta. Lakkakin vaihtuisi kovempaan, ja koukut järeisiin ankkureihin. Niin ja viehe saisi suuremmat silmät!

 

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus tehdä näitä kapuloita vähän myyntiinkin. Toiveita, vinkkejä ja parannusehdotuksia ym. saa kertoa.

 

- Erkka Lampinen (Kuha-Eki)

 

 

 

Halako, Erkka Lampinen

 

 

 

Halako, Erkka Lampinen

 

 

 

Halako, Erkka Lampinen

 

 

 

 

Halako, Erkka Lampinen

 

 

Halako, Erkka Lampinen

 

 

 

 

 

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt