| Vieheenrakennuksen SM 2008 satoa - Operaatio Hauenmurha |
|
Eräänä yönä ei sattuneesta syystä tullut unta, ja tuli sängynpohjalla mietittyä monta tuntia minkälaisen sitä tekisi. Kunnes idea alkoi hiljalleen selkeytyä. Haukivaappu, jossa reikä keskellä ja reiän sisälle jotain. Hätäinen piirustus paperille, ettei yön aikana vaan unohdu. Malli muuttui lopulta paljon alkuperäisestä piirustuksesta, mutta idea pysyi suurinpiirtein samana. Tässä vaiheessa tuntui siltä että aika ei ainakaan lopu kesken, ja saa rauhassa viimeistellä, mutta toisin kävin. Seuraavana päivänä balsapalikka käteen, ja puukko toiseen. Hiljalleen uistin alkoi syntymään. Reikä tuli tehtyä varovaisesti mattopuukon ja hiomapaperin avulla, vaikka helpompiakin keinoja olisi varmasti ollut, tai ainakin turvallisempia, josta kertoi muutama ihana viiltohaava sormessa. Aluksi oli tarkoitus pistää tasapaino vaapun reikään, mutta uistimen painopiste muuttui liikaa, ja en saanut oikein minkäänlaista silmin havaittavaa uintia aikaan. keskelle vaihtui balsasta veistetty pieni ehkä vähän senioria muistuttava puukappale. Painotus, runkolanka, lakkaus, Uintilevy ja koukut väliaikaisesti kiinni, ja koe uittamaan pieneen sulaan kohtaan Seinäjoessa. Ongelmia uinnin kanssa ilmeni. Uintilevy vaihtui isompaan, kyljistä lähti puukolla vähän pois ja painotus lisääntyi. Kunnes lopulta tyydyttävä uinti löytyi. Pohjalakkaukset kunnolla seuraavaksi, ja lopulta koetti maalauksen aika. Maalaus onnistui omasta mielestä riittävän hyvin ensimmäisellä kerralla, mutta yllättäen lakkauksessa ilmeni ongelmia. Propi päätti valuttaa maaleja ja muutama sata ilmakuplaakin ilmeni. Ketutus nousi, ja hiomapaperi käteen. Toisella kerralla jälleen sama homma. Ketutus nousi ennestään ja lopulta päätin tilata Samfishingistä vihdoin CAB:n lakan, joka kannatti. Kolmannella kerralla lakkaus ei pilannut maalauksia ja ilmakuplatkin väheni, ellei poistunut jopa kokonaan. Lopulta epoxista itsetehdyt hilesilmät kiinni ja uintilevy paikoilleen. Viimeinen lakkaus ja uittamaan. Ja yllätys yllätys, uinti päin männyn latvaa. En saanut kahden tunnin säätöjenkään jälkeen uistinta kunnolla uimaan ilman lisäpainotusta. Tässä vaiheessa aikaa ei ollut enää kuin pari päivää kunnes kilpailu loppuisi ja seuraavana päivänä olisi melkein pakko saada viehe postitettua. Jouduin päätymään erittäin tyhmään ratkaisuun, ja pistin etukoukun seuraksi päärynäpainon, kun parempaakaan tapaa painottaa en siinä vaiheessa keksinyt. Tulipa opittua tästäkin kilpailusta paljon, vaikka sijoitusta ei tullut. Ja kokemus kannatti vaikka verta ja hikeä se tuotti. Tärkein asia jonka opin jälleen kerran: vaikka aikaa olisi alussa kuinka paljon tahansa, ei se estä sitä, etteikö lopussa tulisi kiire.
Kommentit (3)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|







Hyvä idea ja kerrassaan upeat värit!