| Kymijoen kalataloutta kehitetään |
 
Kymijoen kalasto on kokenut voimallisesti teollistumisen ja voimalaitosrakentamisen seuraukset. Kärsijöinä ovat olleet ennen kaikkea merestä jokeen nousevat vaeltavat kalalajit. Suurin häviäjä on ollut lohi. Se voi hyvin vielä 1900-luvulle tultaessa. Veden likaantumisen ja ennen kaikkea joen patoamisen myötä lohikanta lähti tuon vuosisadan alkupuolella jyrkkään alamäkeen. Lopullisen kuoliniskun Kymijoen oma lohikanta koki vuonna 1933, jolloin valmistuivat voimalaitokset molempien päähaarojen suille eli Ahvenkoskelle ja Koivukoskelle. Viimeiset alkuperäiset lohet pyydettiin 1940-luvulla. Tämän jälkeen lohta ei joessa tavattu neljään vuosikymmeneen. Tavoitteena luontainen lisääntyminenPelkästään istutuksiin perustuva kalavedenhoito ei ole biologisesti kestävää toimintaa. Tarkoituksenmukaisempaa on pyrkiä hyödyntämään vesistön luontaista lisääntymispotentiaalia, näin myös Kymijoella. Alajuoksulla on kartoituksien mukaan vaelluskalojen poikastuotantoalueiksi soveltuvia koski- ja virta-alueita noin 240 hehtaaria. Nämä alueet ovat kuitenkin jokihaarasta riippuen yhden tai kahden voimalaitoksen takana.
Lue koko uutinen täältä.
|
