Etusivu 
Reissuraportit Ulkomaiset reissut Kolestrolresor Geiranger - Norja 2008 - Sivu 3
Reissuraportit Ulkomaiset reissut Kolestrolresor Geiranger - Norja 2008 - Sivu 3
| Kolestrolresor Geiranger - Norja 2008 - Sivu 3 |
Sivu 3 / 3
7. päivä Viimeinen kalastuspäivä on tuhnuinen. Aamupalan jälkeen suuntaamme oitis vesille. Vuonossa on oikein ruuhkaa tänä aamuna. Yhteensä neljä isoa risteilijää seilaa liki peräkanaa vuonoon parkkiin. 
Tuhnukeliä
Risteilijää pukkaa
Jannella hyvä päivä kalastuksen suhteen. Tuntuu että Janne ”täsmäheitot” toimivat. Kala käy jigiin. Oma kalastus kärsii hiukan edellisen illan ikävistä uutisista kotirintamalta ja tuntuma hiukan kateissa. Ilmeisesti kohtalo on ottanut minut silmätikukseen ja litkaa ylös kelatessa kuuluu ”raps” kun vapa katkeaa nokkalenkin läheltä. Voi saa…na! Ei tietenkään minkäänlaisia korjausvälineitä matkassa. Vapa puukolla siimarenkaan juuresta poikki ja heittely jatkuu. Vaan eipä käy kala litkaan. Janne kiskoo kalaa veneeseen tasaisen tappavalla tahdilla.' 
Kirkasta vettä...
Vaihdan takaisin jigitykseen ja otan jigikepin käyttöön. Heittelyä hiukan häiritsee setistä välillä kuuluva ratina. Ihmettelen onko kelassa jotain vikaa, mutta kela toimii kuin rasvattu, olihan se edellisenä iltana rasvattu. Ja KELE! Jigikeppi on poikki kärkirenkaan tyvestä. Toinen vapa poikki tunnin sisään. Kukaan ei ole astunut vapojen päälle eikä mitään ulkoista syytä vapojen katkeilulle löydy. Ja Janne saa kalaa... 
Kalapaikka
Veto päällä
Vasta iltapäivän lopputunneilla saan pari kalaa. Yksi turska ja yksi lyyra napsahtaa omaan jigiin. Paluumatkaa mökille varjostaa synkkä tunnelma, koska tiedämme että mökissä odottaa kolme 0.5l:n tölkkiä olutta eli takahampaat eivät tule edes kastumaan niistä. Laiturilla Adam–poika odottaa meitä ja kysyy onko kalaa tullut. Nostamme kalalaatikon laiturille jossa on seitsemän isointa kalaa. Samassa laiturille ilmestyy kaksi korealaista isäntää ja kyselevät kalan hintaa. Emme ole myymässä kaloja, vaan tarjoamme kalat ilmaiseksi. Tämä ei käy päinsä vaan miehet kaivavat seteleitä taskustaan kuin mafiosot. Ei ei… Ei rahaa, mutta olisiko teillä olutta? No johan alkoi tapahtua. Miesten ilme kirkastuu ja toinen huutaa ylämäen mökille ”Bring the beer!” ja pian rantaan ilmestyy muovipussi jossa on viisi saksalaista olutta ja puolen litran viskipullo. Pian ympärillämme on 9 ihmettelijää ja kalan perkuu alkaa. Janne fileoi tottuneesti kalat ja jättää meille pari ruokakalaa. Siinä vaiheessa missä yleensä heitämme kalan perkeet mereen, alkaa korealaisen rouvan puukko vasta heilua. Hän siivoaa kalat todella tarkasti ja ottaa kidukset poista vasta kun Janne ehdottaa sitä. Samanlaisen kohtelun meinaa saada turskakin joka meinasi joutua pataa ilman perkausta. Jannen ehdotuksesta sisäkalut sentään poistettiin. Korealaiset eivät hukanneet mitään. 
Korealaiset haluavat kalaa... ja me olutta
Myöhemmin saimme kutsun korealaisten terassille juomaan olutta, mutta ainakin omassa mielessäni leijui ajatus siitä kuinka saisimme eteemme kalasoppaa jossa omana pikanttina vivahteena olisi turskan sisäkalujen ”tuoksu”. Päätämme kuitenkin jäädä omalle terassille juomaan ”saalisoluita” ja viskiä. 8. päivä Matka kohti Suomea ja arkea alkaa. Siivoamme mökin ja luovutamme avaimen. Käydään samalla neuvottelut seuraavan keikan hinnasta. Jos vaikka loppusyksystä tulisi käymään kun turistikausi on ohi. 
Lähtöpäivän keli on hieno
Jäähyväiset mökille
Lähdemme kohti Geirangerin keskustaa tarkoituksena postittaa postikortit ja ostaa turistirysästä tuliaiset lapsille. Tie kohti keskustaa on pikkuinen hiekkatie. Edessämme on jono autoja jotka ovat ohittamassa tien vasempaan reunaan pysähtynyttä autoa. Edessämme jono etenee hiljakseen ja tulee meidän vuoro ohittaa auto. Tiukkaa tekee ja samassa auton oikea reuna humahtaa alaspäin. Voi kerpele. Ojassa ollaan. 
Ojassa ollaan...
Auto ei suostu nousemaan omin avuin ylös. Vasemman puolen renkaat eivät saa tarpeeksi paino päälleen eikä oikean puolen renkailla ole maata allaan. Tarkastelemme tilannetta ja huomataan vasta tässä vaiheessa kuinka tien viertä pitkin kasvuston peitossa virtaa pienehkö, mutta pirteä puro. Tämä puro on syönyt maan pois tien reunan alta ja auton paino oli sitten se viimeinen rasti. 
ja lujasti ollaankin!
Janne päätti marssia takaisin mökkikylälle josko saisi hinausapua mökkikylän isännältä. Katselen kuinka Janne marssii kuumaa hiekkatietä pitkin kohti mökkikylää ja itse jään auton luokse väijjyyn. Siinä Jannea odotellessa kerron saman tarinan ainakin 8 kertaa ohikulkijoille ja kuulen eräältä rouvalta, että autoni oli jo toinen samalla viikolla samassa ojassa. Rouvan mielestä ainoa keino on tilata hinausauto, mutta sen tuleminen kestää ja kuulemma on aika kallista.. Onhan vakuutukset kunnossa? Auts! Nyt tuntuu lompakkotaskussa liikettä. Voin kuvitella mitä hinausauto maksaa Norjan jo muutenkin rapsakan hintatason huomioon ottaen plus sen että auto tulee jostain näreen nokasta. Lisäksi hiukan jännittää tuo ehditäänkö lauttaan, joka onneksi lähtee vasta seuraavana aamuna. Noin tunnin odottamisen jälkeen paikalle saapuu kaksi autoa ja toisesta hyppää ulos Janne. Saan pikaisen selonteon tilanteesta. Tutusta mökkikylän omistajasta ei ollut tällä kertaa apua, mutta hän oli saanut mukaansa 8 norjalaista turistia mökkikylän viereisestä kahvilasta. Yhdessä tutkimme tilannetta, mutta pahalta näyttää. (Janne, jota olin viikon aikana alkanut kutsua nimellä ”Worst Case Scenario”, koska hänellä oli mielessä aina se pahin mahdollinen asia mitä voi tapahtua, ei ollut osannut ennustaa tätä tilannetta.) Päätämme kuitenkin kokeille hinata autoa kohti tietä ja tukea autoa ojan puolelta ettei se rojahda kokonaan ojaan. Kiinnitämme hinausköyden autoon ja 7 miestä menee työntämään autoa ojanpuolelta. Alennusvaihde ja tasauspyörästön lukko päälle ja ihmeen kaupalla auto nousee ylös ojasta! Hurraa!! Autokin selvisi koettelemuksesta täysin vahingoittumattomana. Matka voi jatkua. Pääsemme Geirangerin keskustaan, missä postitamme postikortit ja ostamme jälkikasvulle tuliaiset. Janne pari olutta ja kuskille vettä ja aloitamme kiipeämisen kohti vuoria joiden yli pitää ajaa. Puolessavälissä nousua pysähdymme ottamaan vielä pari valokuvaa tuosta mukavasta pikkukaupungista mikä oli kotimme viikon ajan. 
Geiranger kylpee valossa
Ajamme huipulle ja pysähdymme Dalsnibbanin (1500m) juurella sijaitsevalle vuoristojärvelle räpsimään valokuvia. Maisemat ovat henkeä salpaavia. Aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta ja lumikin tuntuu lämpimältä. Olemme auton GPS:n mukaan 1044m korkeudessa. Kun valokuvat on otettu ja ajettu vielä muutama kilometri, tulee vastaan Norjan tielaitoksen tyttö STOP – kyltti kädessä ja selittää että tietä raivataan edempänä ja tie on poikki ainakin 40 minuutti. Odottelemme jonossa ja käymme vielä hiukan jaloittelemassa ja täyttämässä vesivarannot vuoristopurosta. 
Kuin postikortista... Hiljaisuus on korvia särkevää
Kivat näkymät
Viimein pääsemme aloittamaan kotimatkan ja loppumatka sujuukin kommelluksitta ja saavumme Kappelskäriin klo 04:10 seuraavana aamuna, 16 ja puoli tuntia lähdön jälkeen. Piipahdamme vielä Estonia –muistomerkillä ja painumme autolle pikkuiselle levolle. Myöhemmin Janne kertoi, että olin nukahtanut noin 30 sekunnissa ja nukkunut kuin Homer Simpson. 
Ajomatka ohi...
Kommentit (8)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|
Hienoa settiä, ja kuvat loistavia! Kiitos hyvästä rapsasta!