Reissuraportit Uisteluraportit Sentti nenässä, jne...
| Sentti nenässä, jne... |
 
Lähes vannoutuneena rasvaevällisten pyytäjänä olen tottunut pitämään haukea lähes plutoniumin kaltaisena ongelmajätteenä, jonka pyytämisen olen jättänyt itseäni perverssimmälle kalastajajoukolle. Nyt kuitenkin tuli kutsu sen luokan saamamieheltä, ettei kutsusta voinut kieltäytyä. Tuntemissani haukiaktiiveissakin on kuitenkin muutama ihan asiallinenkin tyyppi ja nyt oli aika ottaa selvää, mitä kivaa on muutamassa kilossa limaa. Toki olinhan minäkin joskus melko aktiivisesti haukia jahdannut, mutta ne oli pistetty nuoruuden hölmöyden piikkiin.
Päivä alkoi sovitusti kello 10.00. Oppaamme Kari Hokkanen oli laittanut veneen valmiiksi minulle ja isälleni, joka tuli mukaan, kun täsmäuistelussa ei yksi vapamies riitä. Veneessä heitimme liivit niskaan ja ei kun menoksi kohti suurta tuntematonta. Kohtuullisen siirtymän jälkeen olimme perillä pelipaikoilla ja minä asetuin veneen keulaan ja isäni jäi takamieheksi.
Muuan kalamies on aikoinaan todennut, että ”sentti nenässä, tuuma mulkussa ja jalka vavassa näkyy ja tuntuu”. Nyt käteeni annettiin kuusi metriä pitkä uisteluvapa ja se todella näkyi ja tuntui. Tämä kuusimetrinen seiväs oli pisin, jota käytimme ja sellaiset asetettiin molemmin puolin keulaa etummaisiksi. Näiden viereen tuli liki säälittävän lyhyiltä tuntuneet 4.2 metriset, ja niiden viereen asetettiin reilut kolmemetriset vavat. Keloina käytimme hyrräkeloja ja siimoina oli monofilit.
Itselle suurin yllätys oli naurettavan lyhyet siimat, jotka olivat pääsääntöisesti vavan mittaiset. Muutamassa hiukan matalammassa paikassa vaaput tulivat melkein pinnassa, mutta se ei juurikaan kaloja haitannut. Vaaput olivat järjestäen mallia pullukka ja suurin osa oli varustettu ainoastaan keskikoukulla pohjatärppien minimoimiseksi.
Eka kala
Ulkolaidassa olevaan vapaan iski useampi kala kesken jyrkimmän käännöksen ja on sanomattakin selvää, että tämmöinen tärppi tuntuu kyllä munaskuissa asti. Siirryimme pikkuhiljaa hiukan matalampaan ja oli erittäin jännittävää katsella vaappuja veneen vieressä ja muutamankin kerran näin kuinka limatorpeedo iski vaapusta ohi. Tämähän ei tietysti ole mitenkään verrattavissa tuikkivan taimenen seuraamiseen. Vähän niin kuin katsoisi lätkän MM-finaalia, jossa pelaa Suomi ja Ruotsi, menee siis jos ei parempaa ole tarjolla..
Tauko
Ensimmäinen luovatauko pidettiin muutaman tunnin ja ”jokusen” kalan jälkeen ja kylläpäs maistui Hokkasen tekemät eväät ja kaffet hyvälle. Asiantuntevan oppaan juttuja oli mukava kuunnella ja paljon pistinkin korvan taakse jemmaan. Ei sillä, että kalastelisin jatkossakaan haukea, mutta saahan sitä nyt opikseen ottaa ja olisi ollut epäkohteliasta kääntää selkä puhuvalle.
Uusia paikkoja
Eväiden jälkeen ajelimme taas hiukan siirtymiä ja päätimme kokeilla tälle keväälle uusia paikkoja. Tällä kertaa kalat oli hiukan nirsoja meidän tarjoiluiden suhteen, mutta eipä se tainnut ketään oikeasti haitata. Tarinaa riitti ja veneessä ei juurikaan mökötetty, vaikka kalat olivatkin välillä hiukan oikukkaita. Jossakin vaiheessa jouduin jopa nipistelemään itseäni takaisin todellisuuteen, sillä tajusin juuri kyselleeni välineiden hintoja ”siinä mielessä”, Anssi haloo! Noi on haukivehkeitä!
Onneksi ajattelun keskeytti räikän hento rääkäisy ja kyseinen ääni tuli vielä minun vahdittavasta rivistöstä. Tällä kertaa saaliin väritys oli hiukan mieluisampi, mutta rasvaevätön oli tämä onneton kyljestä tarttunut lahnan lappu. Päätimme nostella seipäät kyytiin ja suunnata kohti lähtöpistettä. Lähtöpisteeseen palattuamme kippari antoi minulle filetin käteen ja minä menin rantaan perkaamaan ainoata ylösotettua otusta. En minä muuten, mutta kun oli yksi ruokakala tilattu kotiin viemisiksi.
12 tuntia lähdöstä olinkin jo takaisin kotona ja vaikka autossa tuli kaikkiaan vietettyä hiukan yli viisi tuntia, olin erittäin tyytyväinen päivän antiin. Ensimmäistä kertaa olin ammattilaisen kyydissä ja vaikka tällä kertaa ei kyydissä ollut maksava asiakas, oli palvelu silti erittäin hyvää ja kokemus vertaansa vailla. Antipatiani haukea kohtaan pysyy silti ennallaan, ainakin lohimiesten kanssa tulilla istuttaessa. Se minun näköinen mies joka on nähty paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä hytkyttelemässä pitkiä vapoja ja ostamassa muutaman pullukan, se en ollut minä, vaan joku ihan muu. Ei tässä kehtaa enää peiliin katsoa...
Add a comment
Kommentit (8)
Joomla components by Compojoom
|
Ja haukimiesten kunniakas joukku kasvoi taas yhdellä. :grin
Hyvä rapsa!