Etusivu 
Kalamiesten blogit
Kalamiesten blogit
| Paavon pervåreissut 2011 - valmistelua 25.5 |
 
25.5.2011Kävin paikallisessa partioliikkeessä ohimennen. Rinkkareissua ajatellen ostin "Laundry Wash" pyykinpesulehdyköitä sekä "Shaving Soap" parranajosaippuaa. Kevyitä ja näppärä kantaa rinkassa. Tiedä sitten ovatko hyviä ja ajavatko asiaansa. Edellisellä tunturikeikalla onnistuin hajottamaan tesettikeikkalusikkani. Päätin ostaa uuden, ja kuinka ollakaan silmiini osui suojattu versio. Näppärää. Ja värikin juuri se oikea.
  Partasaippuaa, pyykinpesuainetta sekä ihq lusikka suojuksineen
 Alkutilanne
 Piti ostaa myös parit tunturikalastukseen mielestäni parhaiten soveltuvat pintaperhosiimat: Sage Quiet Double DT
 Tingeltangelit
 Perhonirrottimen kotelo
 Rintalaukku lähes valmiina
 Kiviä piisasi
12.1.2011Matkalaukku hukassa! ARGHH!!Kärkyin joulukuun alussa alennuskuponkia Bob Marriots perhokauppaan. Tiesin, että jonain päivänä niitä tulisi, joulukin ihan nurkilla. Lopulta sellainen tuli. Jokaisesta yli satasen ostosta saisi "holiday20" koodin tiskillä esittäessä 20 taalaa alennusta.
Uudet siimat pitäisi ostaa. Ja hankkia uusi selkäreppu-maharassi johon voisi virittää kaikki kalastustarvikkeet. Olin niitä jo Marriotin nettikaupassa kyylännyt ja kuolannut pidemmän aikaa.
Sage Quiet Taper DT luokassa #4
9.12 ostin siimoja kaksi kpl ja reppuja yhden kappaleen. Olin sopinut amerikassa asuvan kaverini kanssa että paketti menee hänelle kotiin ja hän tuo ne sitten tullessaan jonain päivänä.
7.1 Kaveri kertoi, että muuli olisi tulossa Suomeen seuraavalla viikolla ja että reppu siimoineen oli luovutettu muulille. No tämäpäs kävi sopivasti. Pääsisi virittelemään kalavehkeitä ehkäpä laatuoluen tai jopa savuisan elämänveden kera.
10.1 Muuli saapui Suomeen ja reppu siimoineen oli muulin matkalaukussa.
11.1 Törmäsin toimistossa muuliin ja pikaisen kohteliaan chit chatin jälkeen kysyin, "Got something for me, sir?". Muuli sanoi, että "Sorppa, ei ole. Matkalaukku on hävinnyt. Kukaan ei tunnu tietävän missä se on". Voi vit*tu! Koetin pitää pokerin ja olla kuin olisin satavarma että kyllä sen kohta Finnairin palkkaama kumijalka muulin ovelle kuljettaa. Niin monesti kun tuo itsellenikin on sattunut...
Koko päivän odotin tuskaisena. Kiihko päästä virittämään uutta pussukkaa, kiinnittää kaikki tingel-tangelit ja siimaleikkurit, haavinvapautin sekä muut välineet neuloin, nauloin, nippusitein sekä neulomalla oli kihelmöivän suuri.
Työpäivän päätteeksi ei ollut kuin luu kourassa.
Onneksi muuli viipyisi Suomessa useamman päivän, valitettavasti vaan ei Tampereella kuin tämän päivän. Seuraavana päivänä muuli olisi Helsingissä ja viipyisi siellä useamman päivän, joten sovimme muulin kanssa että kun - JOS - laukku löytyy niin hän voi antaa sen Helsingin päässä jollekin tutulle, joka voi sen sitte tuoda tai postittaa.
Hävisin toimistolta hieman peloissani. Saisikohan nuo vakuutuksesta pois jos se kassi olisikin hävinnyt? Ei millään viitsisi haluta kokea sitä vaivaa...
12.1 heräsin ja huomasin sähköpostin otsikolla "Bag". Laukku oli saapunut! Jess! Muuli antoi repun ja siimat työkaverille joka toisi ne huomenna toimistolle. Torstai-illaksi olisi nyt sittenkin tekemistä!
Mika herätti minut toiveunilta eilen. Kuulemma pitäis jo nyt tietää milloin kalareissupäivät ovat. Viikot 27-30 olisivat kyseessä ja kuulemma työkaverin kanssa pitäis sopia jo nyt lomien aikaa. No jo on hätä lomien kanssa...
Norjan Finnmarkissa saattaa olla huonolla tuurilla vielä järvet jäässä heinäkuun alussa, joten varmaankin olisi fiksua tehdä Mikeyn kanssa rinkkareissu ensin ja vasta sitten mennä korkeanpaikanleirille Norjaan.
Soitin Mikeylle ja tämä järjestely sopi kuulemma erittäin hyvin. Siispä näillä näkymin rinkka selkään 2. heinäkuuta ja poikain kanssa Finnmarkiin joskus 17...18. päivä. Tämä järjestely tietää myös sitä, että rinkkareissua varten pitää koittaa ylläpitää tosissaan kuntoa, tällä kertaa ei pääse loivalla laskulla kuten viimeksi, kaksi viikkoa ensin tunturikävelyä ja kevyttä ruokaa. Nyt mennään suoraan tunturiin ja hikoillaan kuin siat.
Ja tästä ei voi kuin siirtyä osoitteeseen www.retkikartta.fi tutkimaan rinkkareittejä. Ja www.hvor.no tutkimaan rautujen tuikkirenkaita.
7.12.2010Joulu on taas, melkein
Kalamies.com Joulukalenteri kun aukesi, päätin heti että minun joululahjani menee sinne. Virho (http://www.virtavesi.com) tekee mielettömän hyvää työtä jalokalojen kutupurojen kunnostussaralla. Näistä kunnostustapauksista voi lukea esimerkiksi täältä. Monesti valitetaan, että Virhon tekemiset kohdistuvat pelkästään Etelä-Suomeen, mutta ovatpa Virhon miehet ympäripuhuttavissa, kunhan vaan laitetaan nenän eteen paikka, joka vaatii kunnostusta. Kuhmosta tällainen paikka löytyi ja johan alkoivat lapiot heilua ja sora lentää (lue tarina täältä). Sinne meni osa viime vuoden Kalamies.com Joulukalenterin tuotosta. Ei auta muuta kuin olla tyytyväinen että homma toimii ja rahat löytävät kohteensa.
Mielestäni jokaisen jalokalan perässä kulkevan tulisi kantaa kortensa kekoon tässä asiassa. Virhon tukeminen tähtää tulevaisuuteen ja takaisin luontaiseen kutemiseen ja poikastuotantoon. Mikä olisikaan velvoiteistutuksille parempi vaihtoehto kuin hoitaa luontaiset kutupaikat kuntoon? Huusin siis itselleni päivän haukiperhokalassa, käsittäen "kaiken kalavehkeiden lainasta ruokiin ja juomiin". Opastajana rakas tunturikaverini Mikey, jonka kanssa varmaankin tulee säädettyä samalla hauen perhokalastuksen sivussa kesän rinkkareissua. Olisin varmasti saanut järjestettyä Mikeyn kanssa samanlaisen reissun samoilla spekseillä ja samoin sivuhommin muutenkin, toki silloin oisin joutunut tuomaan omat oluet ja sapuskat mukanani, mutta kuten jo sanoin, katsoin tärkeäksi tukea Virhon toimintaa.
Voittamaani huutoon kuuluu lisäksi kaksi ottiperhoa, jotka saan pitää. Pitänee varmaan miettiä niiden värit. Toinen on aikalailla varma jo... pakkohan sen on olla sama, jolla sain ensimmäisen, toistaiseksi ainoan kymppikerhoon oikeuttavan hauen.
Viime kesänä tuli ostettua uusi kämppä ja muuton jälkeen on perhonsidonta odottanut itseään. Viime vuonnahan päätin juhlallisesti, että sidon perhorasian täyteen perhoja. Se päätös ei aivan onnistunut toivomusten mukaan, mutta loppujen lopuksi olin suht tyytyväinen sitomiini perhoihin ja niiden lukumäärään. Nyt pitäisi varmaankin kehittää joku samantyylinen uudenvuoden päätös. Saas nähdä mitä sitä jaksaa kehittää...
Rinkkareissuani ajatellen päätin ostaa sukset. Tai siis eukko päätti joten minä maksoin. Tai jotain sinnepäin... Viimeksi oli tullut hiihdettyä intissä. Muistan elävästi kun olin ahkion jarrumiehenä ja ahkiossa oli koko joukkueen tavarat ja varmaan kaikki joukkueen konekivääritkin. Siinä se alamäki sitten tuli eteen ja siitä sitten piti mennä ahkio edellä alas. Kaveri veti ja minä vedin vastaan. Tulipa sitten alas mentyä. Ei ollut lumi lämmintä, ei...
Ja lisäksi vielä samalla keikalla piti hiihtää mahdollisimman nopeasti kassulle. Minä nopeana hiihdin kovaa ja kaveri melkein yhtä kovaa. Ja muut kaverit jäivät jälkeen. Kassu näkyy! JEEEE!! Kohta päästään punkkaan! Ja kun pääsen punkkaan niin siellä...
nukun.
Mutta annas kun herra luutnantti, varsin vittumainen mulkvisti, jotain näitä ikimuistoisen ylipäällikkyyden sukunsa ansiosta saaneita armeijan ammatikseen jo isän siemensyöksyn hetkellä perineitä huomasi, että ryhmämme oli hajallaan. Komensi prkleen vänrikki nappula meidät takaisin lähtöpaikalle, ryhmänä, ja palaamaan ryhmänä. Voi prkl että se söi miestä. Menomatka oli hikinen ja täynnä kiroilua. Paluumatka oli hikisempi ja miehet hiljaisia. Siis se oikeasti söi miestä. Taisi syödä meikäläisen hiihtoinnonkin.
Suksi silti luistaa ja kunto kohoaa. Ehkä otan siitä uudenvuoden lupaukselle pohjaa? 23.11.2010Talven tylsyyttä
Edellisiltana viritin uuden artikkelin kaverin puolesta näkyviin. Siinä sitä viritellessäni rupesi jöpöttämään, eikä siksi, että olisin tissejä katsellut. Kuvat ja tarina veivät mukanaan. Silmissä vilisi harjuksia ja siikoja. Ja jokunen taimenkin. Ja sivusilmällä pari rautuakin. Joet ja tunturit saivat miehen kuumaksi.
Olotila, joka tuon artikkelin lukemisen jälkeen oli, vastasi hyvinkin sänkyleikkien jälkeistä tunnetta, jossa löhiset reporankana, kaikkesi antaneena ja vain tuijotat kattoon. Talvi vasta alullaan ja nyt jo ajatukset mokomissa limaisissa otuksissa. Siis kaloissa. Ja kuinka ollakaan tunturiystäväni Mikey, luettuaan tuon samaisen tarinan, pakotti heti aamulla minut soittamaan itselleen. Ja arvatahan sen saattaa: karttoja, reittisuunnitelmia, tuntureiden nimiä, järvien korkeusnumeroita...
- siis toi 545.2 järvi, sen pohjoispuolella on noi pikkulampareet, niitä vois tutkia myös! - siellä on haukia - no ehkä siellä on joku harjuskin? - tossa kohdassa ei ole kuin pajuja ja rytöjä! - entäs se saunateltta? Se olis kyllä hyvä olla mukana... - kevyemmillä rinkoilla varmaan pitäis lähteä, taitais saunateltta olla lisäpainoa? - no ollaanhan me ennenkin pressuja sieltä löydetty - haha!
Kulutin ainakin tunnin Mikeyn kanssa työnantajiemme aikaa karttoja silmäillen. Rinkka siis selkään ja tuonne. Siis Brokeback Mountain -keikkaa pukkaa. Ostoslistaan 80%:sta Strohia, litra mieheen, sillä pääsee tunturitunnelmaan. Ohjelmassa olisi siis useampi päivä kävelyä, hyttysiä, tuskaa, verta, hikeä ja peräsuolen pätkiä. Oluet jätämme reissun alkuun ja loppuun.
Toisen keikan pojat olivat jo vähän miettineet kesän keikan jälkeen, että joskohan siirtyisimme muille kalamaille. Mainitsin tämän Mikeylle ja yhdessä päätimme, että Jussin ja Mikan kanssa menemme Finnmarkiin ja vastaavasti Käsivarsi jää Mikeyn kanssa tehtävän reissun aiheeksi. Minun tehtäväkseni jäisi varmistaa, että Jussi ja Mika haluavat Finnmarkiin. Jos eivät, niin meidän on katsottava joku toinen paikka Mikeyn kanssa, sillä olisihan se vähän ikävää olla samoilla seuduilla kahteen eri kertaan samana kesänä.
6.11.2011Alkuun
Tästä se alkaa... Siivosin työpöytääni koska tunsin työtävieroksuvaa tunnetta suurimmaksi osaksi varmaankin maanantaista johtuen. Yhdessä keltaisessa lapussa luki erään joen nimi ja perässä "on harjusjoki!". Toisessa luki Kokko-Penan nimi ja puhelinnumero. Laitoin ne syrjään ja talteen ja puhdistin työpöydän. Tätä vuotta varten ei perhoja varmaankaan tule sidottua samaan tahtiin kuin viime vuoden reissua varten, joten suurin osa valmistelusta kulunee kalapaikkojen kyyläämisessä ja unelmoinnissa.
Ostin gillie.fi verkkokaupasta nelos-luokan siimaan sopivia furled leader perukkeita testiin. Testit alkavat vasta ensi vuonna mutta onhan noita hyvä ostaa jemmaan jo varalle. Keväällä kun kiihko kasvaa suurimpiin mittoihin niin osaan jo kuvitella itseni seilaamassa verkkokauppojen sivuilla ostamassa toiset satsit samoja perukkeita.
Ostin lisäksi Shimazaki-kuivapulveria, jonka olen moninaisissa testeissäni todennut parhaaksi pikkuperhojen kuivausjauheeksi. Paikallinen riistoliike, Sportia-Pekka, ei enää moista myrkkyä myy, joten sitä on pakko ostaa verkkokaupasta. Onneksi tarjontaa löytyy edes vähän...
Vaikka viime kauden reissuraporttini eivät vielä olekaan julkisia, niin ainakin ensimmäisen reissun jälkimainingeista voi todeta, että ilmeisesti nyt ollaan vaihtamassa kalapaikkaa. Suuret siiat, hyvästi... ehkä näemme vielä joskus... Kaksi reissua olisi taas siis tekeillä, toinen vielä nimeämättömään paikkaan ja toinen Norjan Finnmarkiin.
Reissuraportit ilmestynevät, ainakin toinen niistä, suht lähihetkinä. Varmaankin ensin on käytävä kalassa, meritaimenkeikkaa pukkaa... mutta kunhan se reissu on takana niin pervoilua pitäisi ilmestyä eetteriin...
Kommentit (6)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|
Mitä sä aiot parranajovehkeillä tehdä rinkkareissulla? Ajaa mun munakarvatko?