Reissuraportit Perhoraportit Tuomiopäivän retki
| Tuomiopäivän retki |
 
Vihdoinkin se alkoi, loma. Ei oltu taas odotettu sitä kuin 350 päivää...
On yllättävän raivostuttavaa ajaa pari kertaa vuodessa tuonne maailman tappiin. Niinpä yhden mukaan lähtijän asustellessa jo valmiiksi ylhäällä, päätimme lähteä matkaan putkella. Aloimme Juhanan kanssa katsomaan lentoja Ivaloon. Uittu 200€ menopaluu! Jestas. Aikamme lippuja veivaten päätimme mennä FCllä Kemiin. 78€ meno/paluu. Tietty lisähintaa tuli 20 kilon pakaasista, joka pistettiin matkiksella Ouluun Mikalle. Juuri loman alkaessa mulla oli kipeä olo, mutta vauhti ja kalakiima päällä. Matka ylös meni joutuisasti, olihan puoli-matkaa taitettu nopeasti leijalla. Siitä sitten pienet tirsat ja vermeitä desinfioimaan.
Kalaan lähdettiinkin mielin kielin ja ei kauaakaan, kun sain pienen nykyn. Tunnelma nousi ja laski, kun kipu alkoi yltymään. Aamulla herättyäni jomotus ja särky otti vallan ja tuntui että joelle ei olekkaan asiaa. Illalla kävin kyllä ostaa luvan, mutta pari tuntia irvistellen alkoi vaan ottaa voimille, varsinkin kun mitään ei ollut pystynyt syömään.
Seuraavana iltana pojat päätti vaihtaa jokea ja minäkin lähdin mukaan, ettei mökkihöperyys iskisi. Hyvä kävely ja syömättömyys ja särky ja pillerit vei aina välillä tajun ja toi tipan silmiin, mutta jatkettava oli. Onneksi Mikalla oli tuuria, siis taitoa.
Seuraava aamu tarjosi vielä titsarin Juhanalle ja mulle isohkon jokitaimenen ja mertsarin, joka otti hatkat varpaissa. J-P ja Jannekin saapuivat ja olivat kämpällä odottelemassa meitä. Pari lupaa taas toisella joella oli edessä ja meikän kalastelu oli aika loppu. En jaksanut ottaa enää lupia ja tilailin pillereitä Suomesta. Kaloja pojat sai ihan hyvin koko ajan, Mika taas pääsi väsyttelemään.
Jannekin löysi kaloja.
Kun meidän ekakertalainen näytteli meille muille närhen munia.
Ja lisää...
Ja sitten alkoi viikon ramppaaminen jo väsyttää muitakin. Mä olin mukana vaan silloin sun tällöin. Kun ei pystynyt syömään eikä kävelemään, niin kovaa oli. Unelmien lohijoet ja särki niin saakuristi. Oli patakin aika kovilla pahimmillaan.
Mutta olo alkoi helpottaakkin, hyvät hetket oli pidempiä, sain syötyä ja alkoi elämä kirkastua. Ja kalathan olikin jo kirkkaita, niin mikäs siinä. Juhana ja Mika lähti kotia ja minä J-P ja Janne jäätiin vielä. Vaihdettiin jokea siis.
Janne saikin turistipoolista kalan suht nopeasti. Vähän tuon jälkeen J-P aloitti kalastamisen.
Minä en voinut muuta kuin hölmistyneenä katsoa poikien menoa.
Sitten reissun virhe, pidettiin välipäivä ja käytiin merellä. No oli kaikki tietty puhkikin, mutta silti. Olisi pitänyt takoa kun rauta on kuumaa. No oli merelläkin ihan hauskaa.
J-P sai liki 60cm tanteron.
Ja mulla oli #5 banbussa kiinni jotain ISOA. Lohi ehkäpä.
Ja muutakin tuli, mutta ei mitään silleen mainittavaa. Viimeiselle luvalle sitten takaisin joelle ja siellä oli syöntiä päällä. J-P sai kaloja, mulla suurin osa kaloista pärskäytti perhoon, mutta ei tarttuneet. Onneksi sentäin jotain tuli. Janne näki yhden kampelan.
Ja J-P jatkoi hyvää hakkaamista.
Ja siihen se reissu sitten loppuikin. Aika laittaa ittensä vinoparkkiin.
Add a comment
Kommentit (13)
Joomla components by Compojoom
|
Harvinaisen hyvä kuvasarja!
Millä muuten on otettu tuo vedenalainen kuva? Ei vissiin oo otettu millään "normi" vedenpitävällä pokkarilla?