Etusivu 
Reissuraportit Perhoraportit Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001
Reissuraportit Perhoraportit Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001
| Paavon pervåreissu, Valtijoki 2001 |
 
Hyvät naiset ja herrat: Valtijoki - Suomen kaunein taimenjoki. Pääosissa Valtijoen ja Poroenon harjus, taimen sekä rautu. Sivuosissa rumia miehiä, ampiaisia, lokkeja ja pari hönninkäistä. Niitäkin kun Valtijoella riitti...  21.7.2001 Kello on 7:10. Valtijoki kiiltää silmissä. Tavarat autoon, tankkaus Viinikassa, ja julmaa ajoa Jämsään Shellille, josta Jussi tavaroineen kyytiin ja lujaa vauhtia kohti Kilpisjärveä. Kahveet juotiin kahvilassa ennen Viitasaarta. Ennen Oulua käytiin Zeppelinissä kaupalla ja Alkossa. Puteli Famous Grouse viskiä messiin... ja tonni käteistä. Laiskanluonteista köröttelyä, kunnes lopulta ennen 21:00 oltiin perillä. Huone Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta (290 mk), viskasimme tavarat sisään ja sitten poikkesimme iltakaljalle. Tilasimme lievästi väsyneenoloisina pizzan puokkiin, sitten koisimaan.... 22.7.2001 Klo 6:50 Heräsimme tietysti reilussa etuajassa. Aamupalalle pääsimme vasta klo 8. Ruokailutilassa näimme ensimmäisen kerran ihmeen: yksi hyttynen oli selviytynyt ja oli elossa ikkunalla. Se oli toistaiseksi ainoa hyttynen jonka olimme nähneet. Normaalisti joka paikassa on ötökkää, etenkin nenässä ja silmissä. Tämä oli ensimmäinen ötökkä, jonka näimme tällä reissulla. Eikä siitä ollut meille mitään vastusta. Totesimme kuitenkin yhteen ääneen, että tunturissa niitä on, turha pelätä. Aamupalan (35 mk) jälkeen pidimme pakollisen tauon - kaupat olivat sulkiasennossa. Niinpä ajelimme ja katselimme ympärillemme, odotellen kauppojen aukenemista. Klo 10 pääsimme vihdoin kauppaan ostamaan leipää ja kuivalihaa sekä kameraan varapatterin. Klo 11:55 kopterilla kohti kuolemaa. Kopterin tunnus OH-HOH. Olisiko se enne? 
Saanan ohi lentäen
Pikku-Saanan ohi kiitäen
Lento kesti 19 minuuttia. Jännää oli... helikopterineitsyys meni ja oli se kieltämättä aika kutkuttava tunne, munaskuissa... Tuulee... teltan pystytys ei onnistu yksin. Lopulta yhteistuumin ja -voimin saatiin molemmat järkättyä pystyyn, sitten laavun viritykseen... tuulee.... 
Leiripaikka on löytynyt
Leiripaikalla vesi virtailee...
Valtijoki - Poroeno alueen kartta
Leirikosken allas
Teltat tyhjyyden ympäröimänä
Leirikoskea
Leirikoski ja Toskalharju
Saivaara ja leirikoski
Leirin kohdalta näkymä alavirtaan ja Porojärvelle
Leirin paikka
Seuraavaksi tietenkin edessä oli koekalastus ja joen tutkintaa. Kaanis oj jok! Valtijok. Ei ne "Suomen kaunein taimenjoki" puheet olleet todellakaan tunturituulesta temmattuja. Parit tärpit saimme kotirannasta. Lähdimme hetken päästä tutkiskelemaan ylävirran suuntaa. Kalastus ei onnistunut alkuunsa tuulen takia. Palasimmekin kotvan päästä takaisin teltoille. Väsäsimme Trangialla herkullista herneheittoa, joka siirtyi tunturiviimaa pakoon näkkileivän kera. Sapuskoinnin päätteeksi päätimme lähteä talsimaan kohti Poroenoa. Reitiksi valitsimme kahden leiripaikan ja Poroenon välisen lampareen itäpuolen. Mutta matka tuntui tyssäävän siihen. Olipas soinen rinne. Ttu, joutuu kiertämään... Saimme ensimmäisen opetuksen: se mikä teltalta katsottuna näyttää helppokulkuiselta rinteeltä on upottavaa suota. 
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä
Totesimme homman turhaksi ja palasimme takaisin lampareiden pohjoispäähän, josta löysimmekin ilmeisesti paremman reitin: lammikoiden välistä. Mutta kaikesta tarpomisesta vittuuntuneina päätimme palata takaisin teltoille sumpin keittoon. Ilmeisesti lammikoiden välinen reittitteoria olisi testattava huomenissa... Sumpin jälkeen oli edessä laiskojen miesten pikakalastus kotirannasta ja alavirtaan pusikkorantaan, jossa ei tuntunut sielläkään olevan elämää. Palasimme takaisin kotirantaan, jonka montusta iski pikkutaimen. Nätti... mutta aivan liian pieni. Kasvakoon, mokoma kakara... Veden lämpö oli 9 astetta, ilman 10. Palasimme takaisin teltohille ja hetken päästä väsyneinä koisimaan... 23.7.2001 Aamukaakkkkkaot... tuuli tyyntynyt... vesi 9, ilma 10, poutapilvinen. Läksimme tesetille Poroenolle lampareitten välistä. Kuinka ollakaan, siinähän kulkee reitti ja vieläpä helppokulkuinen, kivikkopohja ja kaikki. Miksei me tästä ensimmäisenä päivänä hokattu mennä? 
Linnuntietä pääsee paremmin...
Poroeno, harjuksen pesä, siian koti ja taimenen joki. Kaanista o... Saavuimme kohtaan, jossa ylempänä olevalta kahlaamolta leveänä saapuva joki hajoaa saarten pilkkomana. Saarten koskesta iski yksi mitallinen harri, joka joutui kasvamaan. Jussille iski 54,5 cm, 1,3 kg taimen. Jouduin haavimieheksi. Ja osasin. Kaunis uroskala, maha tyhjänä...
Poroenossa asuu ainakin taimenia Vielä pari tälliä muttei kalaa. Alempaa sain vielä yhden alamittaisen harrin. Palasimme takasin teltoille. Osan kalasta laitoimme savupussiin ja pyrstöpäästä tuli graavikala. Ja ei kun nuotion tekoon... ja syömään... ruisleipää ja savutaimenta... nam... Ilma on nyt 13 astetta ja tuulee... Sitten teltalle tirsaa ottamaan klo 16:05... ja kolmen tunnin tirsojen jälkeen kahveelle. Jussi ei totellut ohjeita vaan laittoi 9 mitallista sumpinsiementä. Tulipas jäykkää sumppia... Pupanahka päälle ja Valtijokea ylös. On hyvät pöksyt, ei hiosta. Ennen reissua oli pitänyt investoida hengittäviin kahlureihin, Visionin Xtreme -mallia. Sukkahousujen kanssa aika pätevät pupanahkat, hakkaa neopreenit mennentullen. Eipä ole munat vaahdossa. Ison kiven kalliokoskelta karkuutin ison taimenen. Siihen jäi siltä alueelta tärpit. Hiukka alempaa saaren pienemmästä sivu-uomasta yks seurasi, toinen iski. Mutta olivat molemmat sinttisarjaa... (Myöhemmin luin jostakin, että tässä uomassa joen alaosalle laskeutuneet raudut tykkäävät väijyä rantapenkan suojissa). Palasin ärsyyntyneenä telttojen ohi alavirtaan. Jätin nuolen maahan merkiksi Jussille mihin suuntaan läksin. Olin ennen reissua lukenut, että siiat nousevat silloin tällöin Valtijoen suulle ja siitä ylöspäin syönnökselle. Ne, ja vähän myös se mielessä tallustelin ja kahlailin suuren kiven koskelle asti, kokonaissaaliina vaivaiset 4 alamittaista taimenta. Siikoja ei näkynyt... eikä sitäkään... Palailin hiljalleen takaisin ylöspäin, kalastellen sieltä täältä. Ei nykyjä... Jussi palasi myös alavirtaan ja etsiskeli meikäläistä vaan ei löytänyt. Sitten huomasi ja kahlasi joen yli saarekkeeseen, jossa olin sauhuttelemassa. Oli lähtenyt väärää uomaa pitkin perässä. Pöljä... Palasimme lyhyen kalastusurakan jälkeen hiippaillen teltalle iltateelle ja sen jälkeen kotikoskille kalalle. Saaliina yksi pikkutäräys ja 20 senttinen harri. Eipä tullut osattua tänäänkään... Pupanahka pois ja iltasauhut ja -pissit, sitten teltalle... krooh... 24.7.2001 Herätys... kello on 9 Enolle, kahlasin saarille. Pientä ja mitallista pilvin pimein. Jopa tusinoittain. Hyvät pintaperhosyönnit... Jussi hävisi jonnekin näkymättömiin. Toivottavasti menee munat pataan papparaisella... Mutta ei, Jussi löysikin kalan paikan: koukutti harjukset kokoluokkaa 36 cm, 37 cm ja lisäksi vielä kolme pienempää. Vastarannalla, sivu-uomalla oli koukutellut isoja ja karkuuttanutkin mahtiharrin. Menin samaiselle uomalle ja siellähän niitä oli. Koukutin yhden tasan nelikymppisen, kostoksi. Palasimme takaisin teltoille ja päivän menu oli harjus-homejuusto-sipuli-peruna-soppa, huuhdeltuna alas lasillisella (tai ehkä muutamallakin) valkoviiniä... nam... Tirsat siihen päälle... olisivat minullekin maistuneet, Jussin kuorsatessa niin että tunturi tärisi meikäläisen yllätti kuningaspultti... tyyni ilma... karmee kiire... hyttysiä... tuskaa! Koittakaa joskus tätä itse niin tiedätte! Kassit ruvella kömmin takaisin makuupussin suojaan... Lopulta tirsojen jälkeen pientä heittelyä kotikoskessa; kaksi ruokakalaa päästin mittaamatta takaisin kasvamaan. On Valtijoessa isoakin harria. Pikateet, sitten tesetti ylävirtaan, kevyt sellainen. Heti eka heittopaikassa yksi mosautus, sen jälkeen samasta paikasta pari pikkutärppiä ja loppuaika alavirtaan tyhjää... Tikkuharrit nuotiolle ja suihin, sitten viskinhajuista kärvistelyä ja nuotionpolttoa (sääli tunturipusikoita!) 
Jussin harrinselkäeväpönö
25.7.2001 Herätys, kello on..... kroooh.... eikun 9:17. Tuulee nivvitusti... Aamukaakkkkkaot, Jussi koisii. Läksin talsimaan suolle katsomaan olisiko marjoja. Lakat olivat vielä punaisia. Hain sarviparin kiveltä, jonne ne olin laittanut edellispäivänä näytille. Palasin takaisin teltoille, ja päätin koitella pientä kalastusta isommalla vavalla. Yks mitallinen harri pääsi kasvamaan. Tuulee nivvitusti... Jussi heräsi, laitoin uudestaan vettä kiehumaan. Kahveeta, tällä kertaa 8 mitallista... Sumpit höräistyämme läksimme Valtijoen alajuoksulle tutkimaan ojan piirteitä. Pientä kalastelua nivaosuudesta ylöspäin, jokunen tärppi ja kala, ei muuta... Palasimme takaisin teltoille ja syömään. Perkasin eräksi ottamamme harrit ja laitoin ne suolaan ja folioon. Nälkä iski - nuudelisoppaa ja harjusta sekaan mausteeksi. Rupesi satelemaan ja tuulemaan. Piti kömpiä telttaan. Päätettiinkin pitää perhonsidontailta. Väsäsin teltan uumenissa 5 Super-Pupaa ja 2 pikkustriimeriä. Ja eikun testaamaan... Kotikoskesta iskikin halsteriin juuri ja juuri sopiva harri. Sitten kapusin Valtijokea ylöspäin, "perseelliskiven" yläpuolella harrastin armotonta viskelyä. Ei tuule nyt, on tuuli tyyntynyt. Jussi vaan töllisteli maisemia ja katseli kosken kohinaa. Oli mennyt nukkumaankin jossain vaiheessa. Kolusin kosket läpi mitkä pääsin koluamaan. Perkeleellisesti pieniä taimenia, olisi ollu aineet moneen smolttisoppaan. Ja tärppejä liki joka heitolla. Vaan ei isompaa... Lopulta kolmekymppinen harri iski kotikoskesta. Kasvakoon, laiheliini... Palasin teltalle teen keittoon. Teetä ja salamileipää, sitten koisimaan... Vesi lämmennyt 11:een asteeseen. Hyttyset hävisivät kuin pieru tunturiin kun ilma laski 5:een asteeseen. Eipä tullut niitä ikävä. Mutta vilu tuli. 26.7.2001 Jussi heräsi ja laittoi aamuteetä. Kärvistelimme ja ihmettelimme ensin, sitten päätimme lähteä Poroenolle päiväreissulle. Reppuun safkat ja eikun menoks. Tarkoitus oli mennä sinne minne jaksetaan. "Kiinanmuuri" näkyi selkeästi, jaksettaisiinkohan sinne asti? Saarikoskien jälkeiselle "Siikasuvannolle" ensin, siellä kevyttä kalastelua. Muutamat pienet sintit saatiin mieheen, ei muuta. Ajateltiinpa jatkaa matkaa "Kiinanmuurille". Kiinanmuuriksi kutsutaan Poroharjua, joka kulkee Valtijoen itäpuolella ja jonka läpi Poroeno on aikojen kuluessa puskenut reiän. Goaskinkielaksen ryteikkö esti suunnitelmat, tehtiin täyskäännös polun loppuessa. Saimme lyhyen ajan sisällä jo toisen opetuksen: tunturissa ei ole helppoa kävellä vapa kädessä läpipääsemättömän koivikon läpi. 
Ilman viidakkoveistä ei kannata yrittää....
Palasimme takaisin Saarikoskille. Kahlasimme molemmat alimpaan saareen ja kalastelimme aikamme, mitään saamatta. Sitten iski nälkä. Kurmeepeltipussiruokana tällä kertaa Kurrikanaa. Kana lie karannut ennen pussitusta... Sapuskan jälkeen vähän kalastelua, sitten päätimme hakea ruokakalat Saarikoskien yläpäästä. Vaan toisin kävi. Sielläkään ei ketään kotona. Kokonaissaalis Saarikoskitesetiltä lopulta mitalliset harrit mieheen ja pieniä tirrejä. Eipä niitä kehdannut ees ottaa mukaan... Ja kotia kohti... kaljankiilto silmissä. 
Olut maistuu parhaimmalta kun ollaan poissa kotoa
Oluen tuhottuamme harrastin kevyttä mutta pientä kalastelua kotikoskista sillä aikaan kun Jussi keitti itselleen kurmeesafkaa. Pari mitallista harria päästin pois. Pitipä itsekin sitten kostoksi nuudelisoppaa mutustella. 
Jussi kokkaa kurmeesapuskaa
Leirin kohdalla on turvallisinta ja helpointa ronkkia
Kotikoskista piti yrittää taimenta vaan ei napannut kuin yksi mulkunmittainen. Kuningaspultti keskeytti kuitenkin harrastuksen, onneksi ei sentään kriittisellä hetkellä. Posliini ois taatusti mennyt tukkoon moisesta "pyyttonista"... Jos joku pelkää hyttysiä kyykkyharrastuksen ohessa niin täällä niitä ei tarvinnut suuremmin pelätä. Maasto leirin lähettyvillä oli kuivaa ja nyppyläistä joten nopeasti juosten kukkulan päälle pystyi selviämään ilman suurempia näppylöitä kasseissa ilman toimituksen aikana suoritettavaa hosumista ja hätäilyä. Vaivaiskoivulla huiskiminen kuulostaa hieman epäilyttävältä, etenkin jos sietokyky on sitä sorttia, että ensimmäiset päivät menee varpusparvimoodissa... Ja tuulesta ei ole puutetta. 
Leirin kohdalta alavirtaan
Perseelliskiveltä oli hyvät näkymät alaosalle
Eräs niistä kauniista Valtijoen koskista
Voiko tätä rumaksi väittää?
Palasin huojentuneena ja keventyneenä takaisin rannalle virpomaan. Jussi katseli aluksi kalasteluani ja tuli sitten seuraksi harreja kiusaamaan. Tappoi kaksi harria halsterikaloiksi. 
Poroeno on iso joki verrattuna Valtijokeen
Kiveäkin piisaa, Poroenon Saarikoskilla
Saaria myös, Saarikoskilla kun ollaan...
Piipahdin vielä Poroenolla pikavisiitillä. Mitään en saanut. Lohi ei syö... Palaisin leirille nauttimaan illasta. 
Toskalharjun iltarusko
Ja sitten nuotion tekoon. Eilinen harri ja uudet toiset kaksi nuotionloisteeseen paistumaan. Nuotion teko vaati hieman hommia ja tämän reissun aikana tulikin todettua, että kalan paistaminen pajuilla on sangen työlästä, jopa suhteellisen vittumaista. Onneksi olin tutustunut nettikirjoitteluihin ja oppinut, että tunturikatajasta saa kunnon hiilloksen. Sillä saatiin kuumuutta kalanpintaan. Huomenna joutuu taas etsimään ruokakalaa jostain... 
Tunturissa nuotion teko ei ole yhtä yksinkertaista...
Koisimaan.... 27.7.2001 Herätys.... ja aamukaakao sekä Ekströmin mustikkasoppaa. Ei ollut kalastusvirettä. Sitasin teltan suojissa perhoja parit, Jussi kävi sillaikaa uimassa, tai siis piti käydä, mutta käymättä jäi. Oli kuulemma "näin" kylmää... Sitten lähdimme talsimaan jänkhälle. Tallustelimme hissuksiin Goallá-nyppylälle (n. 740 m) ja otimme liudan valokuvia. 
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä Porojärvelle 
Näkymä Goalla-nyppylältä kalavesille
Näkymä Goalla-nyppylältä tunturiin...
Tallustelureitti
Ádjatoaiville (845 m) emme viitsineet enää ajatellakaan kun Goallállekin matka kesti tunnin vaikka mokoma nyppylä näytti olevan ihan vieressä... Takaisin talsimisen aikana keräilimme Tattimus Tökötyksiä paistinpannullinen päivällistä varten. Sitten menimme ottamaan tirsat. 
Eihän tuo Goalla-nyppylä oikeesti ees isolta näytä, siinä isomman oikealla puolella...
Tirsojen jälkeen ruvettiin kokkaamaan kurmeeta. Jussi teki pottumuusin ja paistoi pihvit (nautasäilykkeestä), minä paistoin sienet ja sipulia tietysti sekaan. Kastikkeeksi Blå Bandin Kuuma Kuppi herkkusienipussijuomajauhekastiketta... nam! Jussi perkele oli pihdannut punaviiniä! Sitten emme tehneet yhtään mitään. Pällistelimme typerinä tunturin menoa ja ruokimme lokkeja rannalta löytämällämme kuolleella alamittaisella harrilla. Eipä mene hukkaan nekään ravinteet kun lokki, tuo tunturin suuri saalistaja on paikalla. Raapaisimme sumpit viskitujauksen kera. Sitten iski kalastusvire. Jussi oli jo päättänyt pitää luppopäivän eli jäi teltalle seurustelemaan punaviinin kanssa kun meikä lähti talsimaan Poroenolle, tuttua lampien välistä reittiä. Kerkesin perille ennen aikaisemmin talsimaan lähteneitä kumivenetelttailijoita. Mitäs kiersivät, pölijät... Kalastin ensin Saarikosken kalapaikkaa, palautin yhden 32 cm harrin kasvamaan, sitten tutkailin mitä Kekkosen kämpän kohdilla olevan kahlaamon luona tapahtuu. Siellä joki on tosi leveä, ja matala, ja paljon pikkukalaa oli koskessa pintomassa. Tiirailin aikani etsien siikoja, mutta turhaan. Siirryin takaisin alemmas, menin Saarikoskien aivan alaosalle, välillä kalastellen. Rupesi satamaan. (Teltoilla ja ylävirrassa kuulemma satoi oikein kunnolla, säästyin täydelliseltä kastumiselta hyvällä sijottautumisella). Lohi ei syö... paitsi yksi virkeä 30-senttinen taimenen pentu. Takaisin ylös kalapaikalle kun sade lakkasi ja eikun virpomaan. Kalaa oli pinnassa joka paikassa vaan kun ei syö... ei sitten mihkään ota... tuskaista... palelee... lohi ei syö... Tylsistyneenä palasin takaisin teltalle... perillä lämpömittari näytti ilman lämpötilaksi +3 astetta. Kumma ettei palele yhtään. Tuli vissiin käveltyä suht rivakkaan takaisin. Koisimaan.... 28.7.2001 Kappas... Jussi koisasi vielä... nooh, Ekströmin mustikkakeitot naamariin ja kaakkaot päälle... Tuulee... Keräilin lämpimikseni pajuja nuotiota varten. Kuivukoot rauhassa. Jussi heräili joskus puolilta päivin, sanoi kaatuneensa... ja hukanneensa mukinsa. Join uudestaan teetä Jussin seurana, sitten mieli teki kalalle. Ajattelin lähteä rautujahtiin "Maailmanhuipun" yläpuolisille vesille Valtijoella. "Maailmanhuippu" on harjunnyppylä siinä kohdassa jossa Valtijoessa on putous, josta normivedellä ei enää taimen ylös nouse. Nettikirjoituksissa oli mainittu, että jos rautua haluaa niin sinne kannattaa mennä. Jussi sanoi jäävänsä teltalle "kuolemaan". Mutta yllättäen Jussi lähtikin mukaan talsimaan. Saattajaksi. Heh! 
Matka rautumaille...
Valtijoki on kivinen ennen rautualueen alkua
Tuulee.... Talsimme bauttiarallaa alle 2 tuntia sille könkäälle, ja totesimme, että taimen ei tosiaankaan tällä vedellä siitä ylös nouse nouse. Könkään yläpuolella pieni koskirupeama, jonka yläpuolella suvanto. 
EI se siitä tällä vedellä ylös mene... ei mene!
Pyramidinyppylänkoski
Aivan kuin vesi selkeästi vähenisi, kuin silmissä?
Rautualueella
TUIKKI! Ja kalaan, vavat heiluen... kala kiinni! Ensimmäinen laatuaan, kaunis kuin mikä - rautu, kalojen kuningatar. Nirri pois ja kalasoppaa odottamaan... kohta toinen samanmoinen. Tuulee nivvitusti... Ylempänä koskella oli joku kalassa, ronkkimassa loppuliukua. Istuimme tuulta pitämässä tovin välillä yrittäen, turhaan... turhautuen. Kävimme seuraavalla koskella ronkkijan poistuttua ja kosken loppuliu'ussa näkyikin tuikki. Päivänkorennot kuoriutuivat, niitä ne napsivat mokomat... Viskoimme aikamme saamatta mitään aikaiseksi. Palasimme takaisin suvannolle, kädet jäässä. Lohi ei syö... Mieli tekisi kalastaa mutta heittoa tehdessä perho tulee takaisin syliin.... perkele! Tuulen tauon aikana piti viskoa. Jos ehti... Jussi nappasi vihdoin ensimmäisen rautunsa. Läksin suvannon yläpuolisen kosken ylemmälle osalle ja seurasin lokkien metsästystä. Näin jotain sellaista, jota en ennen ollut nähnyt enkä osannut edes kuvitella tapahtuvan. Lokit olivat ottaneet kohteekseen pikkulinnun poikasen, joka hädin tuskin osasi lentää. Vaikka olinkin Avara Luonto -ohjelman vankkumaton äänenkannattaja ja tiesin, ettei luonnon tekemisisiin kannata sekaantua, jokin minussa sai voiton ja päätin pelastaa pikkutirppaparan. Tirppa räpisteli pusikkoon jonne lokit tikkana ja joukolla perässä. Nostin äläkän, juoksin paikalle ja ajoin lokit huitsin tunturiin. Tunsin oloni mukavaksi, maailman pelastajaksi. Jatkoin matkaa hieman ylemmäksi ja saavuin tasaiselle alueelle, jossa Valtijoki haarautui useammaksi uraksi. Yhden uran putamassa oli pari mukavaa koskenlokosta, joista nappasin kaksi rautua lisää soppaan. Jussi tuli hakemaan vielä yhden lisää. 
Sopparautuja, nam!
Sitten takaisin torpalle. Matka parin perseellisen (= tupakkatauko perseellään istuen) kanssa kesti 1,5 tuntia. Jussi kokkasi, minä perkasin kalat, joista 4 soppaan ja isoin graavisuolaan. Sinihomekoskenlaskijasulatejuustorautusoppa teki kauppansa. Piti juhlistaa kurmee-elämys tölkillä kaljaa. Ttu että oli maukasta! Tiskit koneeseen ja koisaamaan. Perkele, kännykästä loppuu patteri... vajaan viikon sekin kesti. Vaihdoin tilalle toisen ja ryhdyin hetken päästä kuorsaamaan. 29.7.2001 Juuh... Ekströmin vadelmakiisseli tuplavesimäärään (0.5 l) ja müsliä sekaan, sillä lähtee kone käyntiin. Ja teetä päälle. Jussilla oli taas luppopäivä, ei jaksa papparainen kävellä saatikka kalastaa. Nuorehko pariskunta oli leiriytynyt koirineen vastarannalle. Olivat liian kaukana, ei päässyt edes arvioimaan kuinka isot tissit tytöllä oli. Tästä pettyneinä tyydyimme tuijottamaan piskien telmintää. Meikä syöksyi tennistossukalastajana vapa ojossa Valtijokea alaspäin aina jokisuulle asti. Kalastamatta kertaakaan välillä. Hulikutamutteri oli taas tuonut turisteja Poroenon rantaan mättäät täyteen... Rupesin räpsimään kuvia Poroenosta Kekkosen kämpältä lähtien. Ja rämmin pajukon läpi. Olisi pitäny katsoa karttaa, ei olisi tarvinnut tehdä hukkareissua yhden Poroenon lampareen takia. Siitä ei ohi pääse, paitsi kiertämällä kilometrikaupalla. Prkl... sen takia melkein astuin tuhon suuhun: iso ampparipesä nenän edessä kun kiersin lamparetta. Ajatuskin kiihkeästä ampiaislaumasta värisytti. Lampareen suolta napsin suuhun ekat kaksi kypsää hillaa. Muut olivat vielä täysin raakoja - suo oli niitä punaisenaan. Napsin kuvia, vieläkään koskematta siimaan ja kelaan. Kuvia napsien siirryin Saarikoskien kalapaikalle, siellä en enää malttanut vaan nyt piti virpoa. 
Tutkimusmatkailu avartaa
Poroenon kahlaamo ei ole tämännäköinen
Leveä kuin naapurin muijan ahteri, sitä Poroeno on....
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.... ja Kekkosen torppa
Poroenon kahlaamo, josta yli pääsee, jos vettä ei ole liikaa...
Siellä sitä kalaa on, on siellä....
Tuskaista oli, kalaa pintoi ihan simona, vaan ei syötti kelpaa... siikoja prkl! Kolme sain tartutettua mutta yhtään en saanut ylös. Monesti perhon kohdalla nousi kala ylös ja muljautti, koskematta perhoon ollenkaan. Se jos joku söi miestä... Palasin takaisin torpalle, edessä oli kärvistelyä ja vastarannan kalastajan väijymistä. Mokoma larvan uittaja. Ei poika osannut... Piti Jussin kanssa näyttämään mallia. Pienen tahkoamisen jälkeen oli mitallinen harri rannalla. Vaan päästin kasvamaan. Ihan vaan vastarannan sällille mallia näyttääkseni. Muutkin yrittivät vaan eivätpä osuneet perhoon. Iso taimen muljusteli hiekkamontussa. Jussi siitä kiihtyi ja pommitti monttua. Vaan lohi ei syö... Piti lähteä vielä ennen keskiyötä Poroenolle yökalaan. Saarikosken pitkää juoksua kalastin, ei muuta kuin pientä sinttiä. Piipahdin kahlaamolla, rannan vaahtoakanvirrasta tartutin yhden nippanappa mitallisen vaan päästin kasvamaan senkin. Hiippailin hissukseen takaisin Saarikosken ottipaikalle. Aimo vonkale hyökkäsi perhoon, mutta iski vissiin tahallaan ohi. Ei kelpaa perhot, ei... Saamattomana tallustelin takaisin teltalle... sumu tosin meinasi aiheuttaa ratkaisevan mutta vähäisen navigointiongelman. Kaljakin kaatui telttaan könytessä... Perhokalastus on perseestä! 30.7.2001 Jussi oli herännyt ties kuinka kauan ennemmin. Teetä ja näkkäriä. Päätimme lähteä Enolle suurkalaan. Perukkeet ensin kuntoon. Lämmin päivä, 16 astetta ja hyttysiä nivvitusti. Eikä tuullut. Teltan absidi oli täynnä mäkäräisiä. Vissiin just uusi sukupolvi kuoriutunut... Mutta matkaan: housut pois, sukkahousut tilalle ja pupanahka päälle... ja menoksi. Kalastelimme aikamme tyhjää, sitten päätimme mennä kahlaamolle. Vaan eipä mentykään vaan päätimme mennä välissä olevaan saareen. Oho, ei se ollutkaan saari vaan mehän kahlasimmekin suoraan toiselle puolelle! Kaikenlaisia näköharhoja sitä tulee eteen, ja vielä molemmille. Noh, eikun virpomaan... Jäin ekalle lupaavan näköiselle sivu-uomalle, nappasin ruokakalaksi 33 cm harrin. Nätti 35 senttinen taimenkin napsahti pyytöön, mutta sai kasvaa rauhassa. Alempana isossa virrassa tuntui olevan pelkkää lastenkamariosastoa. Siirryin hieman ylemmäksi... Jussi oli edennyt vuolaalle mutkakoskelle ja napannut sieltä 34 senttisen harrin ruokakalaksi. Tumpeloi toisen samanmoisen karkuun. Lähdin alemmas samantapaiselle mutkan päässä olevalle koskelle, mutta syöntiaika oli mennyt jo. Jussi tuli perässä, valitteli kun joku pikkukala oli pamauttanut siimat poikki. Palasimme takaisin edelliselle koskelle, siellä ei enää mitään tapahtumia. Kahlasimme suoraan saarten kautta kotirannan puolelle ja talsimme syömään pottumuusia ja lihapullia, oluen kera. Sitten läksin puolileikilläni heittämään taimenelle perhoa kotimonttuun, Jussi tuli pällistelemään vierelle. Ekaksi iski kymppisenttinen taimen. Sitten komea 35 cm. Ja viimein näiden isoveli... Sanoin Jussille, että 'hae haavi'. Jussi sanoi, 'tossa vieressä on hyvä rantautuspaikka, vedä kala sinne'. Minä siihen, että 'ei tartte enää' ja näytin perhoa, joka yritti kairautua etusormeen... prkl! Hiano kala... Innostuimme roimimaan, kävelimme ylävirtaan ja kalastimme jokaisen montun läpi. Pientä taimenta tuli jokaisesta näistä montusta. Jatkoin saaren ohi parille koskelle, Jussi palasi teltoille. Pelkkää pientä taimenta ja alempaa vielä yksi harrikin. Torpalla Jussi viritti nuotiota, siispä harrin halstraushommiin... 31.7.2001 Katos ku tulikin nukuttua... meni suunniteltu rautureissu pieleen kun tuulee nivvitusti... taas. Ekströmin mustikkakeittoa ja müsliä naamariin, kuppi teetä päälle... Piti kehittää kalastusvire jostain... pyöräytin kolme CDC-perhoa, rumempia ei pysty tekemään... niillä vissiin otettava parit kalat... Tuulee nivvitusti... Päivätaimenjahtiin Valtijokea ylös, itse kävelin Vuoksárohdulle asti, Jussi jäi kalliosaarikosken yläpuoliselle hiekkasärkkäkoskelle. Saaliina 25 senttinen taimen, Jussilla ei mitään... Siispä teltalle pussimuonalle. Tuulee nivvitusti. Eipä paljon muuta voi kuin mennä telttaan makoilemaan. Piti silti iltayhdeksältä vielä koittaa josko pystyisi perhoa heittämään. Pystyi, mutta sormet jäätyivät. Takaisin telttaan... klo 22.30. Tuulee nivvitusti... Jussi kömpi iltateen laittoon klo 23:15, piti kömpiä minunkin laavulle. Tuulee nivvitusti... Teetä ja näkkäriä. Takaisin telttaan ja kylmään makuupussiin... Tuulee nivvitusti... Saas nähdä saako unen päästä kiinni kun tuuli pieksee telttaa... 1.8.2001 Tuulee nivvitusti... Kaakkkaota ja viisi näkkäriä... Tuulee nivvitusti. Kävelimme rannassa edestakaisin ja pitelimme hatuistamme kiinni. Kädet jäässä... Siispä telttaan nysväämään. Tuulee nivvitusti... Välillä siirryimme laavulle sauhuille, sitten takaisin nysväämään. Sidoin kaksi perhoa aikani kuluksi, kokoa 19. Valoisaa kun oli. Söimme nuudeliblåbandsekoitusta ja joimme kaljat päälle. Tiskatessa repesi laavu... Eipäs siinä muuta kuin laavun paikkaus ja siirto "tuulensuojaan" harjunnyppylän taakse... paskahuussin viereen... hehehe! Kuluihan ainakin aika kun väsättiin uutta pesää. Suuaukko tuulesta poispäin, paskahuussin eteen viriteltiin näkösuojaksi pajuista "puutarha-aita". 
Jussi koittaa ehjätä tuulessa revennyttä laavua
Joskus tuossa oli pari telttaa
Uusi tunturihåmppeleiden pesä suorastaan kiiltelee puhtautta
Tarkotus oli mennä tunniksi telttaan ja sitten kalalle, tuuli tai ei... sitasin kaksi perhoa lisää mutta tuuli ei laantunut, yltyi vaan. Teltta hyvä ettei repeä liitoksistaan... 'sitasenpa yhden tai kaksi perhoa lisää', ajattelin, ja ryhdyin toimeen. Jussi peitti sillä aikaa paskahuussin ja kehitti kannettavan riu'un lankunpätkästä. Uusi vessa kun oli nyt kauempana, siellä ei ollut riukua. On se näppärä näpertäjä. Ja silläaikaa Jussin teltta meinasi lähteä Norjaan... Pelastin sen ja Jussi tulikin virittelemään kiviä ja hiekkaa teltan painoksi. Joimme vielä Lämmin Kupit mieheen, sitten piti kostoksi ruimia kotikoskella, ettei tule aikakirjoihin kalastuksetonta päivää. Kaksi kalaa kävi pinnassa mutteivät huolineet perhoa, pikkustreameriä... sitten sekin jäi jonnekin vaivaiskoivukkoon... Tää on niin tätä... Teltalle iltasauhulle, sitten -pissille ja telttaan löhisemään. Lämpötila 3 astetta ja tuulee nivvitusti... 2.8.2001 Tunturin ääni on raskas. - Tuulta, tuntureita ja taimenia, Teuvo Hahl-Marjokorpi 1963 N. klo 02:45. Jahas, tupakkatauko. Tuulee nivvitusti... Vilkasin Jussin telttaa toisesta teltan ovesta, sain hiekat silmiini. Hyvin näkyi teltta pysyvän... karmea keko hiekkaa ja kiviä narujen ja teltanliepeiden painona, hirveät viritelmät... luulis pysyvän paikallaan! Ja eikun takaisin makuupussiin ja unta palloon... teltta kyllä tärisee ja helmat paukkuu... n. klo 02:55. Uni ei tule, tuulee nivvitusti... yhtäkkiä teltta kaatuu päälle. Voi vitun vittu! Makuupussissa kaikki nyörit kiinni, yritä sieltä nyt pikana ulos kömpiä... Yritän pitää telttaa kiinni ja pystyssä, turhaan... rysähtää se päälle, ei mahda mitään... jaahas, enää ei tartte pitää kiirettä, koko teltta on irti... Varmaan parhaiten pysyy teltta tallessa jos mies on siellä sisällä. Toki mielessä kävi, että jos Norjaan tästä ilmateitse lähden niin ampuuko Naton koneet minut vihulaisena... Uskaltauduin ulos katsomaan tuhoja. Tavarat tallessa ja kasassa, onneksi, paitsi lätsä. Se löytyi melkein laavun luota... Kolme vaihtoehtoa: 1) Yrittää saada teltta pystyyn. Tässä tuulessa? Haha!! Yritys oli surkea, meinas lähteä tuuleen koko teltta... piti painaa vaan alas ettei siitä tule leijaa... Eikun rojut teltan päälle ja laavulle hermosauhuille, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kappas, laavukin on revennyt... Aikani pähkäiltyä keksin neljännen vaihtoehdon: päätin siirtää koko mustalaisleirin laavun luo. Jussi oli hereillä ja nousi auttamaan. Nauruaan pidätteli, mokoma paskiainen, mutta ei uskaltanut julkisesti höröttää. Mutta eipä siinä teltan siirrossa kauaa hurahtanut... Ja sitten mammimaan... klo 04:25. Juu, ja kun pääsin makuupussiin niin tuli tietysti aivan tyyntä. Mietin jo hetken, että lähtisinkö kalalle vaan en jaksanut. Herättyäni riipaisin naamariin aamukaakkaot ja näkkäriä perään. Sitten kärvistelyä laavulla. Tuulee nivvitusti. Jussi ilmestyi vielä veden ollessa kuumaa. Sovimme ja päätimme, että soppakalat pitää tänään saada. Tuuli tai ei. Tunti varmaankin meni vetkutellessa. Silläaikaa molemmat testasivat uuden kannettavan riu'un. Hyvin pelittää. Kävin katsomassa kotikoskea josko kalat tuikkisivat. Koko akanvirta täynnä pieniä harmaita päivänkorentoja. Aivan miljoonittain. Pari tuikkiakin oli... Eikun kalalle. Ensin Ihmepupalla nyin tyhjää, kun se ei edes kellunut. Sitten päivyreitä sinne muiden harmaiden sekaan, eikä silläkään mitään tehoa ollut. Vielä iso Nelson Caddis siiman päähän, muttei silläkään muuta kuin tyhjää. Jussi tuli uittamaan pientä streameriä. Siihen iski, jee! Soppaa tiedossa. Vaihdoin alavirran osalle eilen sitomani kiiltosiiven. Naps, kaikista miljoonista päivänkorennoista 33 senttinen harri nappasi just mun perhon. Kalasoppaa tiedossa. Kaiken tämän kurjuuden keskellä jo tieto siitä lämmitti... Sormet jäässä... tuulee nivvitusti... heitot eivät onnistu, on pakko pitää tauko ja heittää taas kohta. Jussi tumpuloi yhden harrin karkuun, samoin minä. Kiiltosiipinen toimi, vaikkei paljoa kerennyt heittelemäänkään. Perkasimme kalat rannalla samantien. Laitoin nuotion ja kädet lämpenivät nopeasti. Pesin perunat ja lohkoin kalat, Jussi kokkasi. Söin ruisleivän ja näkkärin kera, olutkin meni. Jussi tuskaisena passasi oluen. Sitten telttaan tunniksi pariksi, toivomaan tyyntä keliä... Tirsojen jälkeen teetä ja näkkäriä. Sitten vaan kärvistelimme, mitään emme viitsineet tehdä. Paitsi kerran läksin hakemaan käkkäräkoivua veisteltäväksi. Ei löytynyt. Polttopuita kasasin läjän, ampparipesän vierestä. Oli pudonnut, ampparit olivat ihan kohmeessa. Olisi tehnyt mieli tuhota koko pesä vaan eipä niistä ois ollu ees vastusta... Sitten lämmitimme teetä ja joimme vielä Lämmin Kupit. Viritin vielä kerran optimistisena pelit ja vehkeet ja menin ruimimaan kotikoskeen. Jussi tuli katsomaan mutta kyllästyi palellessaan ja meni köllölleen. Tuulee nivvitusti... siimat sekasin... ei onnaa, ei... Hipsin teltalle, väsäsin pienen nuotion ja korvensin kädet lämpimiksi, sitten pakenin telttaan. 3.8.2001 Heräsin, hain litran vettä mustikkasoppaa ja aamuteetä varten ja jäin käkkimään ja odottamaan Jussia. Jussin heräiltyä pistelimme mustikkasopat naamariin ja sitten lähdimme kalalle. Paitsi että toinen meni ensin kalliolle ja toinen rantakuoppaan... Ensin kalastimme kotikosken läpi, saaliina yksi vaivainen harri. Jussi yritti jallittaa kotikosken köntystä, muttei huiputtamaan onnistunut. Läksin alavirtaan, Jussi lupasi tulla perässä. Yhden taimenen sain narutettua isosta vuonteesta, pääsi perkele irti rantaviivassa. Tuskinpa oli silti mitallinen... Jussi tuli perässä, kiroili pajukkoja. Läksin alavirtaan isoa kiveä kohti. Jussi kypsyi. Sain Ison Kiven koskelta kaksi harjusta ylös, monta karkuutin. Jussi kahlasi toisen kosken persettä myöten ja toisen polvia. Hikeä tuottava pajukko olisi säästänyt vilulta ja kylmältä... nyt oli papalla pallitkin huurussa. Yksi vittumaisimmista tunteista on se kun on ostanut kalliit kahluuhousut ja ne eivät päästäkään jääkylmää vettä pois sisältään. Minä vaatisin rahat takasin. Palasin kotikoskelle ryteikköä myöten. Jussi viittoili luokseen. Oli hukannut silmälasinsa.... 1500 markan pieti, mitäs pienistä. Läksi etsimään, palasi hetken päästä. Huomasin silläaikaa ensimmäisen varustetappion: perhonkuivausjauhepurkki oli pudonnut. Jussi sanoi, 'Etkä voinu mitää sanoa kun näit lasit mun otsalla!'. Taskustaan oli löytänyt... Pahvi! Jussi kokkasi pheuranlihapiffit pippurilla ja katajanmarjoilla. Magaroonia gans. Ryyppäämään... jo vain heiluttaa... Ampparipesä sai kyytiä, samoin entinen riukupuu, muisto on se nyt vain... Painitaanko? Otimme kevyet painit pehmeällä tunturipatjalla. Aleksander Karelinkin olisi joutunut myllytykseen. Meitä ei voita tänä iltana kukaan! 4.8.2001 Heräsimme kolme varttia etuajassa, ja olo oli sangen karmea. Kuppi kuumaa ja viimeiset näkkärit - ja kamat kasaan. Teltta oli hiukkasen märkä, se sai jäädä viimeiseen as kuivumaan, muut tavarat pakkasin kasseihin. Viimeiset tallustelut kotikoskella, kitutuntia kuluttamaan... Sätkätin meni härpättäen Porojärven toiseen päähän, tulis nyjjo, tahtoo saunaan... ja kaljaa! Sätkätin saapui ja otti meidät mukaansa. Koneessa lentojätkä antoi vinkin ensi vuodeksi: Ruotsin Rostojärvi tai Peltsan luo; Heliflite lentää myös sinne. 
Lentokuva leirialueesta
Lentokuva leirialueesta
Lentokuva leirialueesta
Lentokuva leirialueesta
Kävelypolkuja reunustavat järvet
Lentokuva leirialueesta etelään
Lentokuva Poroenon alueesta
Perillä 12:35. Soitto kotiin. Piskillä kuulemma pippeli vuotaa verta... tulehdus... taitaa tohtori suositella pallien poistoa... poikaparka... Saanan majalle, saunaan... mökki + sauna 240 mk, kolme kaljaa heittämällä, sitten kävelimme Hotelli Kilpikselle, siellä Poronkäristys (92 mk) ja kalja (23 mk) mieheen, Jussi otti vielä snapsin päälle. Hulluna vielä piti lähteä tallustamaan Retkeilykeskukseen, matkaa oli 5 km. Asfaltti oli märkä ja sukat kastuivat. Retkikeskuksessa joimme pari kalijaa, ehkä kolmaskin... taksilla takaisin (73 mk). Mökillä imaisimme vielä kaljat naamariin ja nappasimme pikkunakkia pythoninsiemeneksi. Ja lopuksi tirsaa naamariin... vissiin jossain vaiheessa.... 5.8.2001 Heräsimme aikaisin, aamupalaksi nykäisimme pikaisesti prinssinakkeja ja limppapimppaa. Eikun menoks, Kilpisjärven Shelliltä parikymmentä litraa bensaa ja sitten etsimään kahvipaikkaa. Heräsimme vittumaiseen totuuteen: olimme heränneet ja lähteneet liikkeelle liian aikaisin. Lapissa ei tunneta 24H kahvibaareja. Ensimmäinen kahvipaikka löytyi vasta Pellosta (klo 8:40). Kahvi, sillimunavoileipä ja pororieska naamariin (30 mk) ja Jussi rattiin... Ajelimme Simoon, siellä piti mennä "Pikku Keskiselle". Kiinni oli vaikka mainosti olevansa auki joka päivä. Hemmetin huijarit. Viereiseen kahvilaan sämpyläkahville. Ostin perhoaiheisen naulakon (69 mk). Sitten ajoa... Reissun opetukset: Helikopterilennolle voi ottaa paljon tavaraa mukaan: pilkkijakkara tms savustuspönttö UL-koneonki + vieheet tuulisia päiviä varten Kahden viikon aikana kuluu: voita 750 g Sinolia 4 l suolaa 200-300 g sokeria 200-300 g riisiä 300 g makaronia 500 g Muuta: paksuja vaatteita, sukkia hanskat/kynsikkäät kylmiä päiviä varten pelikortit teltat kannattaa kiinnittää aina varmasti mätitahnaa ja muuta leivän päälle, voin korvikkeeksi rusinoita enemmän kuin 6 pikkurasiaa suklaata paljon ---- Kommentteja liki kymmenen vuoden jälkeen Aloitusreissuksi aivan mahtava. Kalaa ei tullut kovinkaan paljoa, mutta tästä reissusta lähtien ryhdyimme noudattamaan periaatetta "viikon safkat kahden viikon reissulle - jos ei tule kalaa niin sitten syödään variksenmarjoja". Tuohon aikaan perhokalastus ei ollut vielä aivan 100% asia, joten koneonki oli eräs vaihtoehto. Nykyään koneonkia ei oteta mukaan vaikka se olisi ainoa vapasysteemi olemassa. Eikä niitä muuten otettu koskaan tuon reissun jälkeen mukaan. Tuohon aikaan helikopterilennolle lähdettäessä ei punnittu tavaroita. Sen minkä jaksoit itse kantaa sait ottaa mukaan koneeseen. Siksi kaikki savustuspöntötkin listattiin ensi vuoden reissuarsenaaliin. Tämän reissun jälkeen punnituslaskutus alkoi Ruotsissa. Ja toinen virstanpylväs tämä reissu oli myös: jo tuon reissun aikana totesimme, että turisteja on aivan liikaa. Aloimme etsiä paikkaa, jossa turisteja ei olisi. Rostojärvi, jota Helifliten lentoäijä suositteli, jäi samantien ja välittömästi pois laskuista. Onneksemme törmäsimme perhomessuilla suomea puhuvaan hemmoon ja hän kertoi Kirunan maisemista... ja siitä lähtien suunta kutsuikin armaan naapurimme tuntureille. Piäniä poikkeuksia lukuunottamatta... Ja koiraparka, pallit siltä lähti... mutta onneksi poika ei muuttunut miksikään vaikka kellit kuivattiin.
Kommentit (5)
Powered by Compojoom comment 4.1.8
|
Osaa se rapsoja kirjottaa. Eikä kuvatkaan oo rumimmasta päästä