Reissuraportit Perhoraportit Paavon pervåreissu - Tuulta, tuntureita ja siikoja
| Paavon pervåreissu - Tuulta, tuntureita ja siikoja |
JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL
Keskiviikko 8.7.2009
Tyyntä! Aurinko porottaa!
Kävin yläosalla kalalla lyhyesti, mutta se paikka oli tyhjä. Siirryin alaosalle mutta yhtä tyhjä tuntui sekin olevan. Mika onnistui sentään yhden nelivitosen harjuksen haaviin asti koukkaamaan. Päätimme kalastuksen ollessa hiljaista väsätä kunnon lihasopan: viimeiset perunat, kaikki mausteet, keittojuureksia, torvisieniä ja pari olutta, röyh!
Sinirinta hätäili poikueensa puolesta
Ruokailun aikana tuuli kääntyi vihdoin itään. Vihdoinkin! Kalaan! Siirryimme asiasta innostuneena takaisin ylävirtaan, leirikosken yläpuoliselle suvannolle, jossa näytti olevan ajoittain tyyntä. Ja siellä olikin siikoja paikalla. Koukutin heti 56-senttisen ruokasiian, puntari kiivetessä lukemaan 1.70 kg. Hetken päästä sain vielä 50- ja 51-senttiset tunturisiiat, jotka laskin vapaaksi syömään lisää päivänkorentoja. Hetken päästä iso siika iski mutta irtosi samantien ja hetkeä myöhemmin sama toistui. Tuuli kiihtyi, rikkoen vedenpinnan ja pilaten hyvin alkaneen syönnin. Tuulen hetken päästä hieman tyynnyttyä perhoon iski selkeä harjus mutta sekin pääsi karkuun. Sitten tuuli pilasi lopullisesti suvantokalastuksen. Jussi oli silläaikaa saanut kosken niskalta 45-senttisen harjuksen, Mika vastaavasti 53-senttisen.
Palasimme leiriin ja mietimme lisää H65-projektin asioita. Klo 23:55 oli olo jo pehmeä... Jussin kuorsatessa.
Siian lihava selkä
Siian elvytys käynnissä
Siika väsyy, evät jo näkyvät
Kivan kokoisia ovat siiat täälläpäin
Sinne se häviää...
Siika on kiinni!
Kivat on siian kyydit
Siika 56 cm, 1.72 kg
Torstai 9.7.2009
Painalsimme aamupalan jälkeen yläsuvannolle kun kerrankin oli tyyntä. Heti alkajaisiksi iso siika iski perhoon mutta pääsi lyhyen taistelun jälkeen irti. Jatkoin saman seudun haravoimista ja kohta oli taas kala kiinni. Huusin pojille, että täällä taitaa olla vähän isompi. Ja voimaa tällä oli. Siima soljusi rullalta kun siika otti ja lähti. Tämä oli jo aikamoinen kölli, tyypilliseen siikamaiseen tapaan se ei pinnassa kuitenkaan kyljeänsä lätkyttänyt vaan juroi syvällä ja veti siimaa tasaisesti kelalta. Kolmesti sain sen lähelle haavia ja aina se lähti kuin idän pikajuna kohti ulappaa. Lopulta se lipui haaviin, joka tuntui aivan liian pieneltä moisen kalan päätepysäkiksi. No, iloinen pitää olla, ennätysiiasta. Pituutta tällä porsaalla oli 62 cm ja painoa silmäpuntarilla arvioiden 2.6-2.7 kg. Päätin, että en ilmoittele tätä minnekään Erä- tai Urheilukalastus -lehden kalakilpailuihin ja että lasken sen vapaaksi. Saas nähdä ilmoitetaanko yhtä suuria siikoja kyseisten lehtien kisoihin...
Elvytin siian, katsoin sen lipumista pois ilmeisen hyväkuntoisena ja jatkoin sen jälkeen kalastusta. Tovin kuluttua iski jälleen siika mutta karkuutus oli tuloksena parin sekunnin väsytyksen jälkeen. Jussi puolestaan sekoili taas kerran siimojensa kanssa ja tunturi-ilma täyttyi kirosanoista. Viimein siika iski Jussin perhoon 50:n sentin voimalla. Siika-apina putosi papparaisen selästä vihdoinkin.
Ennätyssiian kylki
Ennätyssiian selkäevä
Tuuli yltyi ja pilasi kalastuksen, tuikkien loputtua - tai mistä sitä tietää loppuivatko ne, ehkä me emme vaan aallokon takia nähneet niitä. Palasimme leiriin odottamaan tyyntymistä. Paistoin siikaa, kaksi isoa palaa per siiankalastaja ja Mika kokkasi ison kattilallisen pottumuusia. Täytyy muistaa seuraavaa tunturireissua varten, että Lidl:stä saa pottujauhomuusia pussissa, jonka annoskoko on 4 hengelle. Se riittää mukavasti kolmelle jos pääruokana on iso siika. Huuhtaisin siian alas mukillisella valkoviiniä.
Saisiko olla paistettua siikaa?
Sangen mauttoman näköinen annos
Päivällisen jälkeen piti välittömästi päästä takaisin kalaan, vaikka sadekuuro näytti alavirran suunnassa olevan jo suoraan päälle tulossa. Pääsimme melkein kalapaikalle kun kuuro osui meihin. Siinä sitten kärvisteltiin ja kastuttiin, sadekuuron yrittäessä huuhtoa ärtymystä pois naamoiltamme. Olin kuulevinani poikien höpöttävän nyreissään jostain odottelusta leirissä, että kuuro menisi ensin ohi...
Kuuron mentyä pääsimme mukavaan tyveneen siikaongelle. Siikoja alkoi pyöriä joka paikassa, isojen selkäevien noustessa hitaasti ja häviten vielä hitaammin pinnan alle. Päivänkorentoja ja julmetun kokoisia vesiperhosia oli pinta täynnä. Heitä sinne nyt omasi joukkoon ja toivo, että se joko erottuisi edukseen joukosta tai sitten ei erottuisi, jolloin siika ottaisi sen kuin se olisi aito päivänkorento...
Suursurviainen vetten päällä
Siiat jatkoivat syöntiään eivätkä huolineet perhojamme. Tuskastumiseen asti sijoittelin perhon suuren kalan oletetun menosuunnan puolelle, pari kolme metriä eteen, vain huomatakseni, että kala oli siirtynyt kymmenen metriä aivan toiseen suuntaan. Tai ehkä siellä oli kaloja niin paljon, että niiden seuraaminen oli mahdotonta. Mutta silti ne hyljeksivät perhojani. Ja se ärsytti tunturikalastajaa suuresti...
Sain sentään tartutettua yhden nelikymppisen harrin, joka koostaan huolimatta antoi kunnon vastuksen, joka sinällään lisäsi tuskaa isojen siikojen tuikkiessa aivan nenän edessä. Pahuksen sinttiharri, tämänkin ajan olisin voinut yrittää noita mahtisiikoja... Mika onnistui myös koukuttamaan pari sinttiharria. Mutta siikoja emme kolmeen pekkaan saaneet. Olivatpa kirotun valikoivalla päällä... Perkeleen siiat!
Sateenkaari ohitti meidät parin sadan metrin päästä
Harjus pyristelee vastaan
Aurinko laskee tunturiin...
Palasimme kalattomina leiriin, jossa vuorossa oli kuumakuppi ja paskanjauhantaa. Tuulen yltyessä päätimme vetäytyä, kellon ollessa 00:15...
Perjantai 10.7.2009
Teltan liepeet lepattivat taas niin tuttuun tapaan, että päätin pysyä teltassa. Aurinko lämmitti teltassa selkää viitisen minuuttia vaipuakseen koko päiväksi kilometrien levyisen ja paksuisen pilvimassan taakse. Pojat alkoivat viskomaan herjojaan teltoistaan, joten ylöshän sitä oli lopulta noustava. Saimme aamupalan vaahtopäitä nostattavassa itätuulessa syötyä kunnes ensimmäinen kuuro iski niskaan. Jotain positiivista tässäkin aamussa: 13 astetta, reissun lämpöisin aamu.
Tänään tuuli niin kovasti, että kyseeseen tuli vain pusikkokävelyreissu. Suunnittelimme jo lähtöä ylävirtaan mutta sadekuuro pilasi sen reissun. Joka jätkä singahti telttaansa odottamaan parempaa. Säätiedotuksen mukaan tämä ja huominen olisi poutaa ja sadekuuroja. Tämä sadekuuro oli jatkunut jo puoli tuntia...
Ja se jatkui neljä tuntia siihen päälle. Olin onnellisen tietämätön suurimman osan siitä ajasta.
Palasimme Mikan kanssa kalastusasemiin sateen ja nokkaunien jälkeen. Mika onnistui koukuttamaan kaksi nelikymppistä harjusta ja kolmen epäonnistuneen yrityksen ja ohi menneen tärpin jälkeen 50-senttisen siian. Osaamattomuuttani onnistuin saamaan vain parit kolmekymppiset harrit maistamaan perhoani. Sateekaari paljasti kohta päälle iskevän sadekuuron, pelkäsimme jäävämme pahimman alle. Kuuro meni kuitenkin ohi, ilma lämpeni ja tuuli vaihtui, toivottavasti lopullisesti, etelän puolelle. Olimme molemmat vilpittömän iloisia tuulen uudesta suunnasta.
En osannut... Reissun ensimmäinen MP-päivä. Kaipa olin sen ansainnut. Palasimme leiriin, jossa Jussi oli kokenut ukkoset ja salamat ja parin tunnin jatkuvan sateen. Siinä vaiheessa olisi minuakin vituttanut, kalassa ollessamme emme edes nähneet sadetta. Hauskinta asiassa oli, että vaikka olimme lähistöllä, emme olleet edes kuulleet ukkosta emmekä nähneet salamointia. Kaipa sitä kalastaessaan osaa sulkea kaiken muun aistimiensa ulkopuolelle... Imaisimme kuumat kupit ja parit näkäräiset ja vielä päälle olusetkin, ja tunturi-ilma parani laakista.
Teltan ulkopuolella on kosken kohinan ylittävä ininä... klo 01:42.
Lauantai 11.7.2009
Kävin aamuseitsemältä laittamassa aurinkoa vastaan avaruuspeiton teltan päälle ja palasin koisimaan. Siirryimme aamutoimien jälkeen ylävirran suuntaan passikalalle. Tuli jatkoi puhaltamistaan tyyntyen hetkittäin mutta puhaltaen tasaisen epätasaisesti. Kalastus onnistui kuitenkin hyvin. Siirryin ylävirran suuntaan ja matkalla koukutin 35-senttisen harjuksen, jota aluksi luulin käsivarren mittaiseksi, tuikista päätellen. Mutta taas se totuus, "ei ole kalaa tuikkeihin katsomista", osoitti oikeellisuutensa. Siirryin vielä ylemmäksi ja jäin parkkiin tasaisen virran keskivaiheille, Jussin kiihdyttäessä yläpuolelleni kalastusasemaan. Mika jäi meidän alapuolelle ja onnistui karkuuttamaan kaksi siikaa. Jussilla kalastelu tuppasi mennä enemmänkin auringonotoksi papparaisen karkuutettua pariinkin otteeseen viistätyksessä olleella perholla tartutetun siian. Kunnes sitten mies yllätti meidät kaikki kesken auringonoton koukutetulla omalla henkilökohtaisella siikaennätyksellään, 58,5 cm siika.
Kalastelin pitkän rupeaman ilman minkäänlaista tapahtumaa siikojen tuikkiessa harvakseltaan heittoetäisyyden äärirajoilla. Pitkän odotuksen jälkeen sain sentään tartutettua 52 cm siian, sitten edessä oli taas pelkkää tyhjää -- kaksi kertaa kävi iso siika hylkäämässä tarjotun perhon.
Siika 52 cm elvytyksessä
Mikäpä tuossa koskessa on kalastellessa...
Taas on iso kiinni
Mika sai vielä viime sekunneilla kaksi 40-senttistä harjusta, jonka jälkeen palasimme leiriin ruokailemaan, mielessä lihaisat sapuskat ja toivo tuulen tyyntymisestä. Paitsi Jussia ei asia enää kiinnostanut. Mikan kanssa ryntäsimme kalaan viime sekunneilla - saaliina 2 harria, kala mieheen. Tuikkien jahtaaminen tyynessä isossa suvannossa oli turhauttavaa... Mutta mukavaa. Lopulta kuitenkin luovutimme ja palasimme leiriin.
Juominen auttaa aina. Jussi joi itsensä kauniiksi ja Mika itsensä mukavaksi. Sytytimme nuotion ja poltimme allekirjoittaneen repeytyneet sukkahousut. Klo 2:45 olimme nukku-maassa...
Vaikka lempeän etelätuulen ansiosta ilma olikin lämmennyt niin makuupussini oli kylmä.... Makuupussi-sukkahousuista huolimatta...
Sunnuntai 12.7.2009
Aamupala ja seuraavana oli edessä hurja pakkaus. Mika ja Jussi hätäilivät, olivat valmiina jo reilu tunti ennen lentoaikaa. Minä sensijaan olin ajoittanut oman pakkaukseni hyvin, jäi vielä vartti luppoaikaa eikä tullut hiki. Lentoäijä oli myöhässä mutta saapui lopultakin. Ajoimme samantien Ylläkselle Yöpuulle, jossa majoitus sekä sauna uinnin kera.
Ylläksen Kaivohuoneella ei ollut naistentansseja, joten nautimme oluen, pakollisen tuplasavuporopurilaisen kaikilla mausteilla, päälle Bacardi Colaa ja lopuksi vielä päätöspaukku. Miesten naamat olivat unen kuvia täynnä. Väsymys loisti ja tarve päästä lakanoiden väliin olisi voittanut paremmatkin naistentanssit. Jussi luovutti ensimmäisenä, seurasimme Mikan kanssa vartin päästä. Torpalla päätimme päivämme viimeisillä saunajuomilla...
Maanantai 13.7.2009
Jussi pakotti nousemaan ylös suoraan aamiaispöytään. Tankkaus ennen Pelloa, seuraavana kohteena Haparanda ja Systembolaget. Kolmen päivän päästä alkavan seuraavan tunturikalastuksen kaatoryypyt pitää varmistaa... Paikkana Drömdalen, Unelmalaakso...
Add a comment
Kommentit (16)
Joomla components by Compojoom
|
) maailmaan myös(niin varmaan samaistuvatkin),ehdotan hienolle kirjailijalle Juhani Aho Mitallia;ei mitään ruutikuivaa Nobelia ,vaan nämä miehet pokkaa mitallit Lapin Kairassa (lapin kultaa tai KARHUA(viiva koodi ei toiminut palautuksessa jäin saaanti puolelle..)ELI se maa missä sitten olittekin LAPISSA teitä seurataan.....tarkasti
Ei voi muuta sanoa kuin - kiitos. Ruutan kertomukset on hauskoja, sisältävät kadehdittavan suuria kaloja ja kaiken lisäksi ne on upeilla värikuvilla höystettyjä. Parasta KMC:a!
Lapin kuume senkun kasvaa. Oikein odotan pääseväni roikottamaan pintaperhoa alavirtaan.