Reissuraportit Perhoraportit Paavon pervåreissu - Tuulta, tuntureita ja siikoja
| Paavon pervåreissu - Tuulta, tuntureita ja siikoja |
JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL  
 Michael Jackson meni sitten heittämään valkoisen hanskansa ja kahluuhousunsa nurkkaan...
"Missä olit kun Michael Jackson kuoli?" "Kotona hiki päässä pakkaamassa kalavehkeitä Käsivarren perhokalastusreissua varten".
Lauantai 27.6.2009
Heräsin paikasta, jota parempaa paikkaa herätä ei normaali kalamies tiedä. Aamukahvin jälkeen oli edessä normaalikuvio: Jämsän Shellille ottamaan Jussi-pappa kyytiin, siitä Jyväskylään kaappaamaan Mika mukaan. Aikataulun mukaan tarkoitus oli olla klo 9:00 Jämsässä ja 7:55 läksin heräämöstä, ollen paikalla 8:55. Jussia ei näkynyt, joten tankkasin auton täyteen. Juuri saatuani tankattua Jussi saapui paikalle ja kamojen autosta toiseen siirron jälkeen matka jatkui klo 9:15. Koukkaus maaseudulle ja Mika lukuisine kasseineen kyytiin - vuoden ensimmäinen matka Käsivarteen oli virallisesti alkanut. Ennen Pihtipudasta kävimme rantaravintolassa puraisemassa lihapiirakan kahdella nakilla ja jatkoimme köröttelyä suht hiljaisella nelostiellä.
Soitin Samille Väylän varteen ja utelin vesitilannetta. Viime vuonnahan liki tähän samaan aikaan vesi oli pahimmillaan 310 cm ylhäällä, nyt tilanne oli täysin toinen: vettä ei tunnu olevan ja sekin vähäinen vesi mikä ohi liruu, on lämmintä. ja kuulemma lohi oli poissa. Mikä nyt ei voisi vähempää kiinnostaa juuri tällä hetkellä. Viime vuonna tulvatilanne aiheutti kylmiä tutinoita takapuolen ympärillä, nyt ei huolestuttanut läheskään samaan tyyliin. Ainoa pelko oli, että huomisen lennon aikana, keskipäivän nurkilla, alkaisi satamaan ja leirin rakentaminen etenisi märissä olosuhteissa. Mutta mitä nyt sääennusteita olin seurannut, ei suurta pelkoa tuostakaan pitäisi olla - hellekausi liki koko maassa.
Pidimme kahvitauon ja jatkoimme ajoa, ohitimme Tornion klo 16:40, Kilpisjärvelle olisi täältä matkaa vielä 457 km.
Saavuimme illanpielessä Ylläkselle Yöpuuhun ja majoituimme ja saunoimme, Sohvi-piskin hävitessä tällä kertaa saunomiskisan. Piipahdimme vielä Kaivohuoneella tuplasavuporohampurilaisella ja oluella, lopuksi vielä yhdet savuviskit piti imaista. Mutta sitten olo tuntui pehmeältä...
Sunnuntai 28.6.2009
Heräsimme kaikki puoli kuudelta. Aamiaisen jälkeen läksimme ajamaan välittömästi. 60 km ennen Kilpisjärveä pysähdyimme ulkoiluttamaan pikkuveijaria. Pikkupurossa tuikkasi kala ja hyttyset hyökkäsivät kimppuun. Helppo ateria, shortsit ja t-paita päällä kulkevat turistit... Ajoimme Kilpisjärven retkeilykeskukseen kahville ja totesimme, että olimme alipukeutuneet. Vapisutti kuin horkassa mutta eipä ollut hyttysiä. Siis: edelliseen pysähdykseen oli 60 km välimatkaa ja nyt oli täysin eri ilmasto. Hellekausi koko maassa? Haistakoon Foreca ja kumppanit pitkän v-kirjaimen...
Kahvin jälkeen menimme vaihtamaan lämpöistä päälle ja syöksyimme paikalliseen riistoruokakauppaan hakemaan voita, perunaa ja kuivalihaa. Sen jälkeen edessä oli enää siirtäytyminen lentokentälle. Noudimme ensin Käsivarren kalastusluvan Polar-lennon kopista, á 50€. Varasin samalla lennon länteen, 300€/suunta, lentoonlähtö 16. heinäkuuta ja paluu 30. päivä.
Kävin maksamassa kopterikyydit poikien lastatessa silläaikaa kopteria täyteen. Kohta istuimme jälleen kerran jännittyneinä vatkaimen penkillä. Hurautimme kartasta tarkkaan valitulle leiripaikalle ja tihkusateessa pykäsimme telttakylän pystyyn. Pelko oli käynyt toteen, tosin vain tihkusateen muodossa. Sade jatkui vielä hetken mutta onneksi taukosi ja lopulta loppui. Jos nyt oikein muistan, niin ensimmäinen kerta maan kamaralle laskeuduttua kun vettä tuli. Onneksi tuota ei kunnolla edes huomannut...
Reissupeli
Pääsimme lopulta kalaan leirikoskelle. Kolusin aluksi loppuliu'un, jossa ei ollut ketään kotona, siirryin Jussin saavuttua paikalle niskan alle, Mikan ronkkiessa tuttuun tyyliinsä kosken niskaa. Matkalla ylöspäin kuulin vihellyksen, Jussi siellä hihkui vapa vääränä. Hetken kuluttua 41-senttinen koskiharri sai vapautensa. Kahlasin kosken niskan aluselle vähävetistä kivikkoa pitkin ja ajattelin tavoistani poiketen uittaa pikku-streameria. Koskessa mulahti ja tulin samantien toisiin aatoksiin - tummasiipisiä päivänkorentoja valui tasaiseen tahtiin ohitseni ja keskivirrassa mulahti taas... Tunsin kuinka käteni vapisivat ja tieto siitä, että perukkeen kärki oli liian lyhyt ei helpottanut tilannetta ollenkaan. Perukkeen kärjen vaihtoon ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta, sillä suurharjus tuikkasi taas. Äkkiä nyt, perho sille nenän eteen! Yritin, toistamiseen ja vielä kuudennen sadannen kerran. Viidesti iso harjus hyväksyi perhoni mutta joka kerralla hävisin ennenkuin kisa pääsi edes alkamaan. Heittokättä alkoi jo kivistämään... Häpesin hiljaa mielessäni aiempaa ajatusta laittaa pikkustreamer siiman päähän, puolustellen sitä toisen aivopuoliskon puolella sillä, että peruke ei ollut pintaperholle sopiva, eikä ollut aikaa vaihtaa... kunnes totesin itseni kanssa kuin yhdestä suusta, että olkoon viimeinen kerta: tänne asti kun vaivaudutaan niin silloin kalastetaan oikeilla välineillä. Palasimme kaikki leiriin ja kärvistelimme hetken. Sitten Mika syöksyi kosken niskalle, me Jussin kanssa sensijaan totesimme olevamme liian pehmeässä kunnossa ja varmistelimme pehmeystilan parilla mukillisella punaviiniä.
Mika palasi, oli saanut harrit 49, 50, 52, 53 ja pari "alamittaista". Ja se isoin olisi seuraavan päivän paistokala. Turisimme hetken tyytyväisinä niitä näitä kunnes lopulta huomasimme uupuneemme...
Maanantai 29.6.2009
Selkää lämmittää... Kappas, mollikka yllätti läsnäolollaan. Valutin ison läjän aamupuuroa vatsan pohjalle ja ruokailtuamme siirryimme ärsyttävän tasaisessa lounastuulessa kalalle, leiristä alavirtaan.
Mitään elämää ei ollut, ei kerrassaan mitään. Haravoimme aluetta kuka missäkin suunnassa saamatta sen suurempia näkymiäkään aikaiseksi. Liekö kaikki tuulen syytä?
Ajattelin jo siirtyä leirille sumpin keittoon kun paluumatkani esteenä oli harjuksen tuikki. Pysähdyin, mittasin siimaa ja laukaisin. Ohi... Toistin latausliikkeen ja tällä kertaa laukaus osui nappiin. Harjus se oli, ja antoikin mukavat kyydit kokoisekseen. Apina läksi pois selästä tällä natiaissarjan 46-senttisellä harjuksella.
Harjus 46 cm
Aurinkoinen harjuksen pesä
Tässä niskalla sitä kalaa tuntui olevan
Matala tunturikosken niska
Sumpin jälkeen kävin leirikosken niskan aluskoskella ronkkimassa, jossa sain näköyhteyden kahteen sopusuhtaisen näköiseen harjukseen. Ne toki välittömästi totesivat muotinäytöksen olevan tällä kertaa ohi. Palasin pitkän heittorupeaman jälkeen leiriin, jossa murjotus muuttui myhäilyksi: vuorossa oli paistettu harjus pottumuusin kera. Joku aloitteleva kalanperkaaja oli jättänyt harriin suomut paikalleen, joten ensin paistettiin lihapuoli ja sitten vasta nahkapuoli. Ja "ääntä kohti" -kehoitusta ei tarvinnut julkisesti kuuluttaa... Ruokailun jälkeen pakkasimme reppuun pienet eväät ja yhden janojuomaoluen ja siirryimme ylävirtaan loppupäiväksi, toiveenamme yhyttää jättisiiat syönnökseltä. Jos vaan tuo tuuli nyt...
Riekkoemo hätääntyneenä johdatti meidät pois poikastensa luota
Paikalla oli käynyt todistettavasti sorsa
Palasimme nelisen tuntia myöhemmin ilman saalista, tosin Mika sai koukutettua pari natiaissarjan harjusta. Siispä näkäräisten jälkeen koisaamaan...
Natiaisharjus ja kahluukenkäpönö
Kommentit (17)
Joomla components by Compojoom
|
) maailmaan myös(niin varmaan samaistuvatkin),ehdotan hienolle kirjailijalle Juhani Aho Mitallia;ei mitään ruutikuivaa Nobelia ,vaan nämä miehet pokkaa mitallit Lapin Kairassa (lapin kultaa tai KARHUA(viiva koodi ei toiminut palautuksessa jäin saaanti puolelle..)ELI se maa missä sitten olittekin LAPISSA teitä seurataan.....tarkasti
Ei voi muuta sanoa kuin - kiitos. Ruutan kertomukset on hauskoja, sisältävät kadehdittavan suuria kaloja ja kaiken lisäksi ne on upeilla värikuvilla höystettyjä. Parasta KMC:a!
Lapin kuume senkun kasvaa. Oikein odotan pääseväni roikottamaan pintaperhoa alavirtaan.