|
Meinasi tulla hätä tämän reissun kanssa. Olin ottanut yhteyttä pariin helikopterifirmaan Jokkmokk -nimisestä kylästä ja sen lähiympäristöstä. Kiihkoissamme olimme kyylänneet mm. Tarrajokk -nimistä ojaa koko kevään ajan. Toiseen lentofirmaan olinkin saanut jo tarjouksen osin sovittua ja paria viikkoa ennen reissua yritin soittaa, lähetellä sähköpostia ja huutaakin kämpän takapihalta illan hiljaisena hetkenä. Vastausta ei tullut. Hädissäni soitin Jussille ja sanoin, että nyt on hätä ja pakko varmistaa reissu, eli varataan vaikka Kirunaflygiltä. Sieltä tulikin nopeasti "tarjous":
Date: 02nd July 2005 1:23PM
Yes, we have time on Sunday 10th of July.
At 14.00 from Kurravaara.
Price:
Kurravaara - Rostuätno Nedre, round journey 3600 SEK/person
Free luggage weight: 25 kg/person
Over weight: 25SEK/kg.
Please let me know a.s.a.p if you would like to take that flight!!
Huokaisin helpotuksesta ja soitin Jussille. Lyhyen puhelun jälkeen homma oli sillä selvä.
Date: 02nd July 2005 2:24PM
Yes, we'll take it!!
Här kommer vi igen, Kiruna!
Kiiruna kutsuu jälleen. Eikä loppujen lopuksi paha, tuo tarjous. Ärsyttävä kuitenkin tuo 25SEK/kilo lisähinta, se rajoittaa karhunkuljetusta. Kahden viikon reissulle kaupanpäälliset 25 kiloa per sierainpari ei ole mitään, rinkkareissullakin tuo tulee heti täyteen, vaikka kuinka harrastaisi milligramma-temppuja minimoidakseen painolastia. Kun siihen lisätään pakolliset kaatoryypyt ja kauneudenhoitovälineet niin se paino yllättäen nousee hulppean korkealle. Mutta mitäs me siitä, reissuun päästiin ja elämä hymyili!
Rostoeno, ruåtsalaisten ja lapphalaisten kielellä Rostuetno, Rostuätno, Rostueno, Råstoätno, Råstuätno, Råstueno, Råstoeno, Rostoetno, ja mitä kaikkia vielä.... Kalastus Rostoenolla on vapaata allaolevan kartan mustalla viivalla ja ympyröidyllä ykkösellä merkityn alueen alapuolella. Mustalla ympyräykkösellä merkityn alueen sisällä kalastaakseen pitää anoa luvat erikseen, ja maksimissaan kolmeksi päiväksi kerrallaan. Kalastuksellisena etuna kyseisellä ylemmällä alueella on se, että siellä on myös rautua. Alemmalla osalla on pelkästään harjusta ja taimenta. Ja melkoisen varmasti jokunen pitkäpääkin jalokalaa vaanimassa. Kalastusalueen kartan, samoin kuin muiden Pohjois-Ruotsin kuntien kartat, voi ladata Fjällen-sivustolta.
Kartta
09.07.2005
Edessä oli ensin normaali noin tunnin ajo Jämsään, jonne aina ollaan sovittu treffit. Jämsän Shelliltä sumpin jälkeen 4-tietä läksimme posottamaan kohti pohjoista.
Ajoimme Kukkolankoskelle asti, syöden hampparit välillä, ja päätimme ottaa kosken rannalla parin tunnin tirsat. Tällä kertaa menomatkalla emme menneet hotellin kautta vaan suoraan autolla kentälle ja lentoon.
Kukkolankosken kohina oli kova, mutta uni tuli.... zzzz...
10.7.2005
Herättyämme hyökkäsimme välittömästi Ruotsin puolelle, Pajalan kautta ja siitä Kiirunaan. Mittarilukema oli 1000 km saavuttuamme Kurravaarantien huipulle, parin hassun kilometrin päässä kopterin lähtöpaikasta. Ajettu tähän mennessä 11 tuntia 20 minuuttia...
Jouduimme odottamaan lentoasemalla nelisen tuntia ennen lähtöä...
Lopultakin! Lentooooooooooooon! Lensimme hulikutamutterilla kohti Rostoenon, Råstoetno på svenska, ainakin "virallisen" tunturikartan mukaan, alaosaa. Kyseisen "virallisen" tunturikartan, Fjällkartan BD1, Treriksröset - Råstojaure, 1:100 000, olin jo aiempia reissuja varten ostanut Karttakeskuksesta, toki sen saa tilattuna myös partioliikkeistä, tai suoraan Ruotsin Karttakeskuksesta, Lantmäteriet, på svenska.
Ohitimme vuoden 2003 reissukohteen, Harrijoen, ja sen tunnisti kyllä helposti ilmasta käsin. Lentojätkä osasi lontoota ja pyysinkin lentojätkää posottamaan kohti Lulit Lavkaoaivia, siellä kun kartan mukaan on puustoa ja pöpelikköäkin.
Leiripaikka löytyi heti, Lulit Lavkaoaivin alapuolelta, leveän jokiosuuden kavetessa koskeksi. Pienen hikoilun jälkeen saimme teltat pystyyn. Kohiseva koski vieressä ja koskikaralla on äänekäs pentue vielä pesässä vastarannan kallioseinässä. Laavun pystytimme lähemmäksi jokea, ja kalliolta löytyi kylmää koloa sapuskoille, voille ja kaljoille. Näin pohjoisessa kallionkolot ovat yllättävän hyviä jääkaappeja. Yöllä lämpötila laskee lähelle nollaa ja kivet jäähtyvät ja päivällä isot kivet lämpenevät hitaasti eivätkä päästä kolossa olevaa voita sulamaan. Haasteena on tietysti löytää tarpeeksi iso kolo olutpataljoonalle, saati kahdelle... tällä kertaa leiripaikkamme osoittautui täydelliseksi tässä suhteessa. Hieman jäi harmittamaan se, että tuli otettua vain 24 tölkin pahviloota mieheen, lisäkilohinnasta huolimatta...
Leirikoski
Leirikoski
Leiripaikan sijainti
Pakollisten leirin pystytyksen ja kylmyyttä kaipaavien tavaroiden suojaan hoitamisen jälkeen toki piti heti purkaa kiihkot lähtemällä tutkimusreissulle vavan kanssa, leiristä ylävirtaan, suhteellisen matalan kivipohjaisen ja leveän nivan kohdalle. Näköjään alueella harria piisaa - koukutin saaren luota viisi harria, joista kaksi tosin alamittaista, ja yhden pikkutaimenen. Jussi oli laiskalla päällä ja jäi leirikosken niskalle, kahlaten muutaman metrin rannasta. Eipä aikaakaan kun jo otti ruokakalaksi yhden harrin samoilta jaloiltaan.
Näkymä leiripaikasta alavirtaan
Jussilla jo aloituskala haavissa
Hiekkaharjun koskelta ylävirtaan
Näkymä hiekkaharjun kosken alta ylävirtaan
Näkymä hiekkaharjun kosken alta vastaavasti alavirtaan
Päätimme kaikesta valvomisesta väsyneinä siirtyä parempien harrastusten pariin... Compass Box -niminen vatted viski ja Black Velvet siirtyivät historiaan... ja sen jälkeen siirsimme myös univelat hittoon!
Perkele! Herätyskello herätti! Hemmetin kännykkä oli jäänyt päälle! Laitoin painaltaen OFF-nappulaa ja poistin kaikki kännykän kellossa ja kalenterissa olevat hälytykset ja herätykset. Ärsyttävä vekotin, hemmetin nokialainen... onneksi täällä ei ole GSM-verkkoa! Tuohon kännykkään... siihen pitäisi saada automaattinen toiminto, että se sammuttaisi itsensä automaattisesti kun ollaan lähelläkään kunnon kalapaikkaa!
Aamupalan jälkeen laskeuduimme kalalle leirikosken alapuoliselle nivalle, leveälle osuudelle, jossa jo kaloja tuikkikin. Kahlailin sinne tänne matalassa vedessä viskellen perhoa pienten kalojen tuikkipaikkoihin, kunnes löysin paikan, jossa tuikki hieman isompi kala. Koukutin tästä päävirrasta 45-senttisen hoikan harrin, 1045g haavissa, ja päästin sen takaisin kasvamaan. Vastarannalla Jussi oli nuohonnut rantoja ja huomasi pienen sivu-uoman, pari metriä leveä putama, pienenpienen saarekkeen erottamana erillään itse joesta, jossa pari harjusta muljusteli etsien ruokaa. Jussi oli sopivasti vielä alavirran puolella, kalojen ollessa kuono virtaan vasten, joten hän pääsi heittämään kaloille perhoa niiden mitään näkemättä. Kohta Jussi koukuttikin sieltä 41-senttisen soppakalan.
Leirikosken alanivalta alavirtaan
Leirikosken alanivan paljas harju
Jussi väijyy harjuksia
Väijyminen on tuottanut tulosta
Saalis haavissa
Jussin väijymisen tulos
Kalan kanssa juodaan valkoviiniä
Sopan syönnin jälkeen lähdimme leirin yläpuoliselle könkäälle. Siellä oli isoja kaloja könkään taskuissa, kallion suojassa, auringossa... Niitä siinä vastarannan korkealta kalliolta "superpolaroivat" aurinkolasit silmillä kyyläsimme. Myöhemmin Jussi kahlasi joen yli kosken alta ja yritti ronkkia niitä mutta sai koukutettua vain sinttejä. Alamittaisia saimme muutenkin tuolta koskelta melkein tyyliin 'heitto ja kala'. Vaan eipä isompaa... Palasimme lopulta leirin suuntaan ja siellä kotisaaren ulkokurvissa olikin jo kalaa: näin kolme isoa, yhden kauhean ja yhden, joka katkaisi siiman (solmusta). Ugh... argh! En osannut!
Hiekkainen harju
Hiekkainen harjukoski
Aurinkoinen taimenkoski
Suuri kalastaja on väijyasemassa
Illan lopuksi otimme teemukillisen mieheen, pari mukia winkkua ja istuskelimme hönniskäisten kanssa... Koskikara uskasi nyt jo mennä ruokkimaan pentujaan...
12.7.2005
Aamupalan jälkeen läksin ylävirtaan kalalle. Tallustelin korkean kosken ohi ja saavuin ojalle, josta kahluuhousut jalassa pääsi vaivattomasti yli. Edessä oli suvanto, jossa kalaa ei näyttänyt olevan. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Jähmetyin suvannon reunalle passiin ja kyyläsin tarkkana... johan alkoi menemään kalaa ohi tasaisin väliajoin. Pientä taimenta piisasi. Ohitse lipuvat, pareittain, yksin... jos liikahdit niin näkyi vain hämyinen vilahdus ja yhtäkään kalaa ei enää ollut... ja kohta ne palasivat, yksin, pareittain...
Koukutin tästä hiljaa virtaavasta suvannosta taimenen paistofileeksi ja toisen graaviksi, lisäksi jokunen harri pääsi kasvamaan.
Lentävä Rostolainen
Harjus on joutunut haaviin
Roston taimen
Teltalle päästyäni söimme "lihasoppaa, jossa ei ollut soppaa". Täytteenä oli jauhelihaa, suppilovahveroita, selleriä, lanttua, porkkanoita, selleriä, sipulia, palsternakkaa, lihaliemikuutio ja tietysti pottuja. Vettä ei tuntunut sekaan sopivan. Siinäpä oli pierunsiementä kerrakseen.
Kalamiehen tukuisa lihasoppa täytteineen vetäytymässä ennen keittämistä
Sopan jälkeen tuli pakottava tarve ottaa tirsat. Takaisin elävien kirjoihin palasimme iltaseitsemältä. Läksin yksin kalaan leirin yläpuolisella nivalle. Syönti ei ollut mitenkään mainittavaa, sain silti haavittua kolme "mitallista" harria, mutta ruokakalan tarvetta ei ollut, joten laskin ne takaisin kasvamaan.
Silläaikaa Jussi oli värkänny rakkauden pesäämme pelikuntoon. Eli virittänyt laavua. Siinä pitäisi nyt elää kahdestaan vajaat kaksi viikkoa.
Loppuillan menu oli seuraavanlainen: paistettu taimen, ruokaryypyksi pienet näkäräiset, nuotiolla hyttysiä tappaen.
13.7.2005
Sataa, sataa, ropisee...
Aamupuurot naamaan ja alamäkeen isommalla kepillä (6-luokan perustaimenkeppi) heilumaan. Päätimme ronkkia kosken läpikotaisin. Kävimme leirin kohdalta alkavan koskiosuuden loppuliu'ulla asti, koskessa oli harreja, muttei muuta...
Jussilla rupesi kahluuhousut vuotamaan, joten lähdimme tuulessa talsimaan kotia kohti. Leirikosken alaosassa ison kiven kohdalla iski iso harri vaan pääsi irti... tää on niin tätä!
Jussi laittoi kahluuhousunsa kuivumaan ja sitten kalakalenterissa oli merkintänä: Ruakaa. Menu koostui Blå Bandin kuivamuonapussista. Tomaattilihapataa, sekaan itse kuivattua kuivalihaa ja suppilovahveroita. Ja liukastusaineeksi jääkaapista kylmä kalja. Ja taas tirsatti...
Ja herätessä tuuli... voi prkl, että oli kylmä! Pohjoistuuli... Kalastuksen sijasta Jussi halusi syödä graavitaimenta, enkä vastustellut sekuntiakaan, joten kokkasimme teetä ja laitoimme näkkärin päällä olevaa taimenta tuulensuojaan ja urakalla... tätä tekis ilman palkkaakin. Ja kun tee loppui, jatkoin kosteutusta valkoviinillä. Kalan kanssahan pitää juoda valkoviiniä...
Kalan kanssa todellakin pitää juoda valkoviiniä
Heittelimme jokusen hetken vielä kotialtaalla, ei kyennyt tuulen takia kunnolla kylläkään virpomaan, silti saaliina oli yksi 39-senttinen ja toinen hiukan pienempi - molemmat toki kasvamaan.
Tein lämpimikseni polttopuita, jos niitä nyt puiksi voi kutsua, ja Jussia rupesi yllättäen väsyttämään...
Tyyntyipä sopivasti, joten Jussin nukkuessa läksin soraharjun uomalle kalaan ja etsimään pappia, joka oli perhorintalaukusta edellisellä kerralla jonnekin pudonnut. Kala löytyi, pappia ei. Iso harri nappasi vaan ei tarttunut... ja alkoi samantien taas tuulemaan. Prkl... tämä syö miestä...
Talsin takaisin kotialtaalle, maastosta löytyneen rosterisavupöntön kera (se oli aika kevyt, olisi sen jaksanut kantaa takaisinkin, senkin laiskat turistit!), ja vielä ennen leiriä muutamat viskaisut: kaksi harria, molemmat kasvamaan. Ja sitten teltalle...
14.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Aamumustikkasoppa myslillä.
Kävelimme yläsuvannolle ja kalastelimme herkullisen näköisiä koloja ja putamia, kuitenkaan näkemättä isompaa elämää. Paitsi poron, joka alkoi ärhentelemään Jussille. Kahlailimme syvän montun ympärillä jossa jokunen harri pyöri ja ottikin, mutta ei jäänyt kiinni. Lopulta läksimme kahlaten joen toiselle puolelle, jossa taas törmäsimme tuohon hulluun poroon. Oli mokoma onneksi väsähtänyt.
Viskoin vielä harvakseltaan perhoa kosken loppuliukuun. Perhossa käväisi n. 50-senttinen näkökalaharri kiinni, vei perhon mennessään kun perukesolmu petti... on se karmea mutta surkea satunnaisen kalamiehen tuuri tunturissa... Alemmassa suvannossakaan ei ollut ketään.
Kivinen Rostoenon koski
Kivisen Rostoenon kosken loppuliuku
Kivinen Rostoenon koski korkealta harjun päältä
Poro perkele, häiriköi
Pheuraa väsyttää...
Kivinen Rostoenon koski
Palasimme leirille syömään pussimuonaa... ja otimme päälle tirsat.
Ja herräyksen päälle teetä. Hönninkäisiä oli n. miljardi . Pähkäilimme pitkään, ettäkömitäkö tehtäis ja laiskoina miehinä päätimme lähteä ýläpuoliselle soraharjulle tennistossukalalle. Jotenkin kahluuhousujen pukeminen ei tänään nappaa. Pari tuikkia... Jussilla oli kiinni iso kala... Siinä kaikki tältä päivältä.
Roston auringonlasku
15.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Ei sada... muttei paistakaan....
Söimme aamupalan ja sen päätteeksi päätimme kalastella kotikosken yläpuolinen osaa: Jussin vastuulle jäi joen vasen, minulle oikea puoli.
Hiljaista...
Aivan alueen alaosasta otti pintaperhoon 41 cm harri, joka joutui muusin seuraksi. Jussi koukutteli pikkuharreja.
Vettä, hiekkaa ja harjuksia
Söimme siis muusin harrilla
Läksin yksin ylävirtaan tennistossukalalle. Jussi jäi paikkaamaan pupanahkaa. Se oli hänen häpeänsä ja tappionsa sillä Lulit Lavkavarrin suvanto eli! Tuikkeja oli joka puolella! Isoa ja pientä! Paikka sananmukaisesti kuhisi! Satunnaisen joen rannalla seisovan kalamiehen kädet vapisivat... Tilanne oli sellainen, johon jokainen perhokalastaja vähintään kerran elämässään haluaa ja josta on nähnyt märkiä unia.
Kaiken tuon vapinan keskellä viskasin perhoa loppuliu'un päävirtaan. Ohitse lipui päivänkorentoa, tasaisen epäsäännöllisin välein.
Kiinni on! Suvanto-ohjus veti siimat pihalle. Juoksin perään... samassa tajusin, että oli ollut virhe jättää kahluuhousut teltalle. Pitkälle veden päälle taipunut rantakoivu tuli eteen, kirosin sen syvimpään helvettiin. Prkl! Ja samassa kala oli irti...
Nyin sen jälkeen haaviin kuusi harria (kokoluokkaa 35-40 cm, pisin 41 cm) kunnes jysähti taas: taimenainen, suvanto-ohjus!
Nyt en antanut löysiä senttiäkään, huolimatta 0.18 mm perukkeen kärjestä. Pidin huolen siitä, etten joutunut tuon kirotun koivun lähelle. Tämä kala oli selvästi heikompi kuin karannut ensimmäinen ja se väsyi ja haaviintui, mokoma 48-senttinen tammukka. Se joutunee graavileivän päälle huomenissa. Lisäksi hyvällä syönnillä koukutin vielä pari harria lisää, kuitenkin vain alta 40 cm... Liian pieniä, joten kasvakoot. Päätin hiljaa mielessäni, että enää en ilman kahluuvehkeitä lähde kalalle vaikka olisi kuinka ikävää pukea ne päälle.
Roston suvanto-ohjus
Haaviharri
Suvannolta alavirtaan
Harri kivien välissä
Loppuiltaa kuvastanevat parhaiten sanat: hyttysentappourakkaa tynnyrivahvuisen viskin kera.
16.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Aamupuuro. Kärvistelyä, ihmettelyä... päivä oli jo pitkällä.
Päätimme värkätä saunan. Jussi väkersi, pätevämpänä, saunan sekä kiukaan. Kiukaasta oli helppo tehdä ahjomainen - litteitä kiviä oli kosken ranta täynnänsä. Sillä aikaa minä kalastin, pätevämpänä, harrin ja toisenkin. Sen jälkeen väsäsin molemmille tunturikoivuvastat.
Ja saunaa varten tarvitsemamme välineet ovat seuraavat...
Kivien lämmitys risuilla kestää kauan. Eikä näissä maisemissa ole koivuhalkoja saatavilla. Hieno kiuas romahti kivien haljetessa ja Jussi joutui rukkaset kädessä tositoimiin. Lopulta kiuas oli taas hyvässä kunnossa ja ylimmäisiä kiviä koitimme haarukalla, josko ne olisivat jo kypsyneet. Viskasimme spesiaaliviritetyn kupoliteltan kiukaan päälle, täytimme kaikki saatavilla olevat Trangian kattilat vedellä ja siirryimme höyryhuoneeseen.
Koskivesi kimalteli helminä miesten iholla... hmmm... Kyllä, saunominen tuntui paremmalta kuin huono pano! Ja kylmä kalja päälle. Ja parit lisäviskit... eipä ole maailmassa tämän parempaa. Näin miesten kesken...
Jorma on nyt pieni, niin pieni, että hyvä jos sitä huomaa...
Saunan jälkeen nautimme valkoviiniä
Myydään: Käytetty kiuas
Ja lopuksi harrastimme maailman parannusta kivenheittotarkkuuskisan kera. Mää voitin. Maailma hävisi.
Yön karmaiseva peto
17.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Päätimme aamupalan jälkeen lähteä ylärajalle. Kertauksen vuoksi, yläraja Rostoenon alaosalla on raja, jonne meidän kalastuslupamme loppuu. Sen yläpuolinen alue on "kvoterat", eikä sinne kelpaa "Kirunakort", eli sinne joutuu joka vuosi anomaan erikseen kalastuslupaa ja jos käy luvan kanssa tuuri, niin luvan kesto on ne vaivaiset kolme päivää. Ei tunturiin mennä kalaan kolmeksi päiväksi. Sinne mennään kalaan kahdeksi viikoksi. Sen kerran kun sinne päästään... Ylemmällä osalla tosin olisi kuulemma rautua. Alaosalla sitä ei enää ole. Emme ainakaan törmänneet yhteenkään. Emme muuten törmänneet yhteenkään haukeenkaan. Voiko senkään puolesta kalapaikka tästä enää parantua? Toisaalta, Harrijoella haukia oli joka mutkassa ja silti harrikanta siellä on vallan mainio, kiitos tuon ahneen pitkäpään. Paikkansa limatuubilla on Lapissakin.
Mutta eipä muuta kuin kuivamuonapussi, trangia, kaasupullo ja keittimen poltin selkäreppuun ja talsimaan kohti ylävirtaa ja suurharreja. Ainakin mielissämme ja unelmissamme tiesimme niitä siellä olevan...
Harjun päältä näkee kauas
Rostoenon kallioinen koski alkaa tästä
Näiden päälle voi astua vahingossa
Korkean harjun päällä on kiva kävellä
Roston harju
Matalalta näyttää, ja kiviseltä
Emme aivan ylös rajalle asti kuitenkaan kävelleet, rajaseudun suurelle suvannolle kuitenkin. Kalastussää oli mitä mainioin, tyyntä ja hiljaista. Asetuimme suvannon reunalle, rankan pajukon läpi ähkimisen jälkeen, ja olimme liikkumatta. Pienen odotuksen jälkeen harjuksia alkoikin ilmestyä kohdille, samoin taimenia. Koukutin harrin, 46 cm, sekä kolme pienempää ja parit pikku tamut. Kaikki kalat laskin kuitenkin kasvamaan, tässä vaiheessa ei viitsi ottaa kaikkea ylös mikä tulee. Ja Jussi karkuutti kaikki. Ha! Joskus tuuri on huono muillakin!
Taas on harri haavissa
Harjus on päässyt takaisin kotiin
Söimme pussimuonat ja ronkimme lisää kyseistä suvantoa. Mutta lohi ei syö... Kaiken lisäksi rupesi tuulemaan. Iso musta pilvi hyökkäsi vaaran takaa...
Toiselta puolelta kivinen ja soinen, toiselta hiekkainen ja soinen
Porraskoskeksi ristityn kosken niska
Portaita kosken oomme kaikki....
Kivinen ja kallioinen koski
Ja kiveä piisaa...
Parin aikaisemman reissun aikana olen huomannut, että hurripojilla on tapana kalastaa paljon ja savustaa ylimääräiset saamansa kalat. Tälläkin koskella oli kulutettu aikaa tekemällä savustusuuni. Samaan olin törmännyt jo aikaisemmalla reissulla Välijoelle. Hulluja nuå ruåtsalaiset...
Ilmeisesti täällä kalaa piisaa kun tämmönenkin on jaksettu väkästää
Tunturi koillisessa
Kuohuu se Rostoenokin
Samat kuohut altapäin
Kaunis on koski...
Ja tiukkaa tekee että mahtuu...
Ahtaasta paikasta vesi valuu
Ja loppujen lopuksi tulee eteen köngäs. Nouseekohan tuosta mikään enää ylös?
Edessä oli kärsimystaival kotiin Karhun luo, joka odottikin kosteana, mutta kylmänä... Jussi kokkasi edellisillan harrista sopan, minä silppusin leivän päälle graavitaimenen. Joka toinen päivä jos täällä saa kalaa niin elossa varmaan säilyy?
Ja kalan kanssa juomme tällä kertaa olutta
Ja päälle otin pari viskit. Jussilla oli konjamiinia. Ja sääskeä piisasi... mutta on se ihmejuttu: kun ötökkää on paljon niin kalastus on paljon mukavampaa.
Jouduimme sopivasti koisimaan juuri ennen sadetta...
18.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Aamutoimet ja -puurot. Puuron jatkeeksi päätimme ottaa tennistossupäivän, yläsuvannolle. Unohdin pyhän lupaukseni heti kun siihen tarjoutui mahdollisuus.
Jussi ei tykkää pajuista. Ovat kuulemma liian isoja. Ja joka paikassa. Ja vee-mäisiä. Ojan yli pääsisi kahlaamalla, mutta se tarkoittaisi kenkien riisumista ja housujen kastumista. Toinen vaihtoehto on kiertää pajukossa viitisenkymmentä metriä hiki valuen mutta kenkiään ja housujaan kastamatta. Kiersimme. Ja Jussia viiksetti.
Pari hienoa tuikkia näimme heti alkuun. Aurinko helotti. Hiki lensi. Väijyimme suvannon laidassa tunnin, kaksi, kolme... ajan kulumisesta ei ollut mitään tietoa. Mutta kala ei liikkunut...
Jussi tympiintyi lopulta ja meni pikkuojan yli varpasillaan, skipaten kauempaa kiertävän pusikkopajukon, ja meni jumankauta suvannon alle koskelle uimaan! Prkl! Ylävirrasta väijypaikasta kun ison miehen molskintaa katsoo, niin sitä tahtoo mukaan. Eipä auttanut muuta kuin perään...
Oli Jussi löytänyt täydellisen hiekkarannan kosken rannalta. Pelkkää hienoa hiekkaa, dyynimäisesti kasaantuneena... ja dyynin päässä julmetun syvä monttu. Hiekkarantaa kirmaten... POMMI! Äänestä voinee päätellä veden lämpötilan...
Kyllä se miesvartalo vaan on kaunis...
Ja lopuksi murkinaa napaan. Blå Bandin lihariisipata herkkusienillä, pussimuonaa. Ja sekaan paljon kuivattua lisälihaa ja kuivasieniä. Kyytinassikaksi pari mukillista valkoviiniä. Vaikkei kala ollutkaan läsnä. Ja siihen päälle kolmen tunnin tirsat. Kylläpä teki eetua.
Kalalle palasimme kuitenkin heti herättyämme. Ja heti myös rupesi satamaan. Talsimme kaiken kestäen ja nurisematta sateessa yläsuvannolle. Kalaa oli pinnassa, kun sade taukosi... hetkeksi... Ukkonen jyrisi pohjoisessa...
Taimenen pesäkoski
Samainen koski ylhäältä alavirtaan päin
Sade loppui, mutta kalat olivat kateissa... Jussi kykki väijyssä suvannon alakoivun luona, saaliinaan pari mulukunmittaista vapautettua taimenta.
Menin suvannon yläpuolisen kosken loppuliu'ulle, siellä oli taaskin kaloja, mutta kala oli pientä ja taimenta. Jussi otti Ritolat halki naurismaan kun sumu nousi, minä jäin vielä hetkeksi ja heittelin lämpimikseni.
Lopulta ylempää sain loppuliu'usta yhden n. 45 cm harrin, laitoin sen kasvamaan ja melkein heti perään sain toisen, jonka otin savukalaksi. Valikoivaa kalastusta voi ja pitää harrastaa tunturissakin.
Harjus, tuo mokoma lurjus
Tallustelin takaisin teltoille, kalastin vielä purolla ja sen suulla tuikkivia kaloja ja siitä pari pikkutamua erehtyi. Soraharjulta kahlasin loppukoskelle ja sieltä koukutin 2 harria ja karkuutin saman verran. Kaikki kasvakoot lisää pituutta.
Pääsin teltalle kaikella kunnialla, laitoin harrin suolaan ja otin parit neuvoa-antavat...
19.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Kuuuuma!
Aamupuurot, odottelua hetken. Jussi jäi hoitelemaan lempemme pesää, läksin sillä aikaa alavirtaan leirikosken jälkeisen nivan saarekkeelle. Kahlasin saareen ja kyyläilin aikani. Hiljaista oli... Menin alimmaisen kosken keskelle ja viskoin pinturia. Kolme tärppiä ja yks huti. Kaikki karkuun.... en taaskaan osannut.
Leirin alla olevan nivan jälkeen tuli eteen saari
Ukkosta kehitti. Onneksi iso pilvi oli kuitenkin jo mennyt ohi. Lähdin silti ylävirtaan tallustelemaan, toiselle puolelle kahlaten.
Jussin "uomassa", siinä pienen pienessä sivu-uomassa, josta Jussi jo oli koukuttanut ensimmäisenä päivänä aloitusharrit, siellä ei ollut ketään. Muutamaa monttua myöhemmin koukutin tikkuharrin. Leirikosken alaosan harjuksen pesäkiven luota vielä koukuttelin jokusen, sitten läksin ylävirtaan.
Jussi oli käynyt uimassa, ilmestyi harjun päälle heilumaan ja huutamaan. Hemmetin tunturitarzan...
Tunturissa Tarzan on kuin kotonaan
Huokasin joen yli (kahluukeppi oli kova sana!), kalastelin Jussin pullistellessa vielä jotkut montut. Yhdestä löytyikin taimenainen vielä graavikalaksi.
Viime hetken ruokakala
Graavasin taimenen ja seuraavaksi asialistalla olivat savuharri, pottumuusi, valkoviini, näkkileipä ja tikkuharri ja olut. Ja jo vain uni maistui rankan päivän keskellä............. zzzzzz....
Kalan kanssa nautimme poikkeuksellisesti valkoviiniä
Tirsojen jälkeen läksimme jälleen yläsuvannolle. Loppuliu'usta iski heti harri kiinni, mutta se irtosi viime metreillä. Sitten pari pientä ja taimenta, muuten täysin hiljaista... Joskus sitä ei taaskaan osata... moneskohan kerta tällä reissulla?
Takasin torpalle, kulkurin iltakalja ja koisimaan...
20.7.2005
Sinirinnan pesä aamulla
Aamupuurot ja -toimet, sitten kävelyä viluisena, kärvistelyä, lyhyt koskikalastusrupeama (kymmenisen harrinpentua) ja lisää kärvistelyä. Jussi kokkasi meille Lapin sotkun ja sitten vedimme onnellisesti tirsaa naamariin. Makuupussissa on onneksi lämmin...
Illanpielessä nousimme ylös, keli olllessa edelleen sama. Paleltaa... Joimme kuumat kupit, öljysimme paremman tekemisen puutteessa kuksat. Sitten läksimme kävelylle lähikukkuloille. Tylsää... kylmää... mutta eipä ole hönninkäisiä. Vain yksinäinen kapustarinta, tuo tunturin kovaääninen piipittäjä, jonka piipitys tuo mieleen peruuttavan olutrekan...
Tunturin piipittäjä - Koffin olutrekka pitää samanlaista ääntä peruuttaessaan
Lopuksi kupillinen kuumaa mieheen ja koisimaan...
21.7.2005
Pennut ovat edelleenkin vielä pesässään
Pilvee, pilvee, pilvee....
Ankeat aamupuurot nenän alle piiloon, sitten läksimme tesetille yläosan pikkukosken suvannoille. Kiirunaemolla oli hätä. Pelkäsi varmaan, että astuisimme päälle. Harjun päältä katselimme kun mörkösarjan taimen oli hyttyssyönnöksellä... nousu.... imaisu... nousu.... imaisu... nousu... imaisu... nousu... Kaunis oli kala, ja paikka, ja tilanne, mutta jatkoimme matkaa ylävirtaan. Mielessä kävi, että taaskohan olemme menossa merta edemmäksi kalaan...
Repolainen on käynyt luolassaan
Kallioiden välistä vesi pursuaa
Ja pursuavan veden jälkeen alkaa suvanto
Kylmää, pilveä, eikä kaloja. Kahlasin yläosalle, Unna Guolmmasjohkan suun saarelle. Yksi tirriharri, ei muuta. Liian matalaa... se lienee hyvä tekosyy tämän päivän huonolle saaliille.
Pysähdyimme taas porraskoskelle peltipussimuonalle. Testasin samalla Jussi uuden viitosluokan Sage-vavan. On se namuvapa, namuvapa se on...
Sapuskan jälkeen läksimme alavirtaan. Jussin tallustellessa alas päätin kyylätä pääuoman suuntaisesti valuvan piskuisen Rusojohkan, josko siellä olisi kalaa. Mielessä oli yksi harrinkalastuksen perussääntö: mitä pienemmäksi oja menee, sitä suurempi mahdollisuus saattaa olla, että siellä on isoa harria. Tämä oja oli parin metrin levyinen, eli optimaalisen näköinen. Matalaa oli, tosin semmonen 30-senttinen tammukka siellä metsästeli. Jätin sen sinne metsästelemään, heittämättä hetkeäkään. Suurharjus oli jossain muualla.
Pääsin takaisin pääjoelle, sen aamuisen mörön harjulle. Jussi siellä jo oli viuhtomassa. Aamuinen tuikkitaimen oli jossain muualla. Aamuinen ajatus tunki väistämättä mieleen. Miksi pitää kalamiehen olla niin tyhmä? Suvannolla oli vähän kalaa, eivätkä nekään ottaneet mihinkään. Yksi 30-senttinen "ruokakala" päivän parhaimpana pääsi kasvamaan.
Jussi sentään eräässä vaiheessa näki ison mörön, liekö ollut noin 60-senttinen taimen... Matkalla leiriin törmäsimme kolmeen suomalaiseen rinkkasälliin, jotka olivat koukutelleet alavirrasta tullessaan jokusen harrin ja taimenen, virveleillään. Olivat majoittuneet leiristämme kilometrin päähän ylävirtaan ja suolistelleet kaloja rannalle. Juttelimme heidän kanssaan tovin niitä näitä. Että kyllä täällä ihmisiin törmää.
Takaisin kotio... söimme nuudelisoppaa ja suolistimme pari Nalle-kaljat. Sitten ryhdyimme syöttämään pikkukaloille hyttysiä, ajankuluksemme. Kunnes silmät vaativat sulkeutumistaukonsa...
Sinirinnan pesä aamulla - valmiina lähtöön?
Sinirintanarttu on hädissään
Sinirintapentu piipertää
Aamutoimet summuut piti hoitaa ensin, jonka jälkeen suunnistimme alavirtaan päiväkalalle.
Otin 35cm harrin soppakalaksi, saarekkeen jälkeisestä koskesta, Jussi saapui paikalle hetkeä myöhemmin. Jatkoimme alavirran suuntaan ja Jussi jäi matkan varrelle viuhtomaan.
Kiviseksi se muutti alaosallakin
Edessä olevan mutkan etuosassa oli pohjakivi, ja sen takana kuoppa, jossa muljusteli taimen. Ja kaksi harjusta... koukutinkin ne, paitsi taimenen, joka lähti alavirtaan, juosten häntä perskarvoja polttaen. Harrit, toinen niistä 41-senttinen, jäivät haavituksen jälkeen kasvamaan.
Haaviharri odottaa vapautumistaan
Vapautuneena mutta lamautuneena
Edellisen kaveri
Harjuksien lemmen pesä
Kävelimme alavirran autiotuvalle asti. Siellä oli turistien jälkiä joka paikassa. Hyi olkoon. Tässä on taas eräs Lapin kaatopaikka... eivät ne ruotsalaiset osaa sen siistimpiä olla. Kalapaikkana joki muutti hieman muotoaan, tasaiseksi, mitäänsanomattomaksi virraksi jossa ei ollut kiviä eikä kuohuja. Se, ja etenkin roskaisen maisemn näkeminen, sai kalamiehen kääntymään takaisin ylävirran suuntaan.
Kosken kivessä on reikiä
Edessä näkyy Rostoenon autiotupa
Herkullisen näköinen niskaniva
Autiotuvan lähellä käy kala pinnassa
Takaisin tullessa koukutin samaisen 41-senttisen uudestaan, samasta paikasta. Olipa sillä nälkä...
Kalastin koskea ylöspäin koettaen kaikki montut ja kivenkolot joihin yletin, saaliina vain muutamia harjuksenpentuja. Kivisen kosken mutkassa viivyin pidemmänkin hetken yrittäen kaikkeni, kyseessä kun oli selkeä monttukohta, jossa vesi käytännöllisesti katsoen pysähtyi... mutta lohi ei vaan syönyt... Lopulta totesin tilanteen toivottomuuden ja läksin lampsimaan "kotia" kohti. Jussi lompsi jossain vastarannalla...
Leiriin palattuamme Jussi kokkasi sinihomejuustokalakeiton, harrilla maustettuna. Ja tirsat maistuivat mukavasti maukkaan sopan päälle.
Herkullisen näköistä?
Taas vierähti kolme tuntia. Läksin yksin tennistossukalaan yläsuvannolle. Meinasin potkaista nukkuvaa räkättirastasta. Oli mokoma räksä jäänyt nukkumaan rinkkasällien kalanperkeiden viereen, heräsi kun meikäläisen koipi oli melkein perssulkien päällä. Onneksi ne eivät lähde yhtä hirveällä metelillä lentoon niinkuin riekot ja kiirunat.
Loppukosken alussa iski perhoon kiinni isomus, se näytti taimenelta hypättyään ensimmäisen kerran ilmaan mutta kun se hyppäsi toisen kerran ilmaan näytti siltä kuin se olisi ollut harri... arvoitukseksi jäi... ei ollut kuitenkaan minun kalani. Monesti olen osannut, tämän reissun aikana tuskin ollenkaan.
Läksin alavirtaan kotia kohti. Vaihdoin pieneen streameriin ja ison kosken niskaputamasta iskikin taimen, jumps jumps jumputtaja, antoi kivat kyydit, taivutti vapaa vajaan vartin, suostumatta taipumaan tahtooni... vaan ei ollut minun kalani... sekään... prkl... Kiroillen ja manaillen sujui paluumatka aivan huomaamatta...
Teltalle, kulkurin iltakalja ja hyttysen tappoa...
23.7.2005
Kakarat ovat lähteneet...
Sataa.... on satanut jo 7 tunta putkeen... ja tirsat siinä välissä... ja sitten asialistalla oli tulta ja tulikiveä: risunuotio etelänmiehen malliin ja loppujen ruokien ja juomien tuhoaminen.
Lapinsotkua... Kaikki sekaan mitä on jäljellä. Tästä ei nälkään maistuva ruoka parane!
Ilmassa on sauhua...
Viskit loppu! Puteli tippui vakaista käsistä kallionkoloon... onneksi tyhjänä... muuten oisin nostanut metelin.
Joku on pöllinyt nuotion
24.7.2005
Ei koske päähän! Paitsi vähäsen... Aamumehukeitto myslillä, laavussa... sitten pakkaamaan...
Kala on tullut oksansa päähän
Ne ovat nyt poissa...
{mosimage}
Tunti käkkimistä... mutta sieltähän se lopulta tuli, puoli tuntia myöhässä... pyysin laskeuduttuamme lentofirman typyä soittamaan hotellille ja pyytämään laittaa saunan päälle. Pahanhajuisia miehiä olisi tulossa.
Suoraan E10 Hotelliin, siellä saunaan, 3 isoa, huurteista Karhua mieheen... sitten syömään, iso burgeri ja ranskalaiset, päälle viskiä ja vodkaa... huhheijjaa!
25.7.2005
Aamupalalle noustessamme tajusimme, että kello oli jo yhdeksän, eli kymmenen Suomen aikaa. Kiire ei silti ollut, joten päätimme käydä hankkimassa jotain matkamuistoja. Ostin Kirunan Intersportista loppukesää varten jo valmiiksi hyttysmyrkkyä ja PackLite takin, joka kulkekoon tästä lähtien kaikilla kalareissuilla pikkurepussa mukana. 2588SEK yhteensä. Huhheijjaa, taas kerran... ja köyhät kyykkyyn...
Ja Jussi ajoi.... kaikilla itseään kunnioittavilla perhokalastajilla pitäisi olla oma hovikuski.
|
Reissuraportit 
On se rapsantekijä!
Ruakakuvissa "hassua" hajontaa, toiset herkullisia, toiset vähemmän...